Haruki
Murakami: ”Tanssi tanssi tanssi”
Tammi 2019
561 sivua
Suomentanut Antti Valkama
Alkuperäisteos (Dansu Dansu Dansu) ilmestyi vuonna 1988
Murakamin teos
”Tanssi tanssi tanssi” on jatkoa
kirjalle ”Suuri lammasseikkailu”. Vaikka
kirjan alussa melko laajasti
kerrataan aiempia tapahtumia ja kertojan
historiaa, jäävät monet asiat (mm. lammasmiehen hahmo)
tunnistamattomiksi, jos aiempaa
kirjaa ei ole
lukenut. Se kyllä kannattaakin
lukea. Sillä minusta se on
näistä kirjoista parempi
ja tiiviimpi. Kyllä tämäkin
toki Murakamin ystäville
kelpaa.
Kirja alkaa varsin
verkkaisesti. Ensimmäiset 100 sivua
ovat hyvin pitkälle yhteiskunnallista kritiikkiä. Siinä kuvataan
mm. Sapporon tonttikeinottelua, jossa omistusta
kierrätetään
paperiorganisaatioiden
kautta ja jokaisella
kierroksella tontin hinta
nousee. Tuttua käytäntöä
toki meillä Suomessakin.
Vaikka kirjan pääjuonen
osalta ei paljoa
tapahdukaan, on Murakamin tekstiä
ja kritiikkiä kuitenkin
mukava lukea.
”Totta kai vastaavaa on tapahtunut jo muinoin. Se, mikä erottaa nykyhetken
entisajoista, on pääoman verkon
ennennäkemätön tiheys ja lujuus, jonka ovat mahdollistaneet
jättiläistietokoneet. Ja verkko on sulkenut sisäänsä kaikki maailman asiat ja ilmiöt. Kaikessa
intensiivisyydessään ja hienojakoisuudessaan kapitalismi on jalostunut miltei
transsendentaaliksi. Kärjistäen sanottuna se on kuin uskonto. Sillä on omat
myyttinsä. Ihmiset palvovat sitä
elinvoimaisissa markkinoissa, Tokion tonttihinnoissa, kaikessa siinä, mitä
uudenkiiltävä Porche symboloi…Muita myyttejä ei maailmassa näet enää ole
jäljellä.”
Tämä teksti on siis
vuodelta 1988 ja se on
kuitenkin ajankohtaisempi
kuin ennen. Ehkä Porschen voi
kuitenkin vaihtaa Teslaan.
Keinottelujen
lisäksi kirjassa on vahvasti esille varakkaille
tarkoitettu prostituutiopalvelu.
”Edistynyt kapitalismi kaivoi esiin uusia kauppatavaroita mistä tahansa rakosesta. Avainsana oli illuusio.
Niin prostituutio, ihmiskauppa, luokkasorto kuin yksilöön kohdistuva väkivalta
ja seksuaaliset perversiotkin muuttuivat kelpo myyntiartikkeleiksi kun ne
käärittiin kauniiseen pakettiin ja
nimettiin tyylikkäästi. Ehkä jonakin päivänä Seibu-tavaratalossa voi selata
puhelintyttökatalogia, mietin. You can rely on me.”
Prostituutiopalvelujen
ja näitä palveluja
tarjoavan Mei:n murha
tuo kirjaan myös
dekkarimaisia piirteitä.
Lopulta tämäkin liittyy
kyllä kirjan kokonaisjuoneen ja dekkarien
ystävien kauhuksi murha
jää selvittämättä.,
Alun jälkeen
tulee vahvemmin mukaan Murakamin
kirjojen perusajatus siitä,
että on olemassa
useita rinnakkaisia maailmoja, joiden välillä
on myös kytköksiä. Ja
jokaisessa maailmassa on
tapahtumia, jotka erillisyydestään huolimatta liittyvät
toisiinsa. Asiat, myöskään
kirjan kertojan elämässä,
eivät etene ennen kuin
nuo kytkökset löytyvät
ja niille löydetään
ratkaisuja. Tämän takia kirjassa
on oikeastaan useita
rinnakkaisia tarinoita,
jotka näiden kytkösten
kautta liittyvät toisiinsa. Lukijan kannalta saattaa olla
hämäävää se, että nämä
rinnakkaistarinat usein päättyvät
tai siirtyvät sivuun
kertojan elämästä ennen kuin ne ovat ratkenneet. Lammasmiehen tehtävänä
omassa maailmassaan on
hoitaa näitä kytköksiä, jotta
tapahtumat kohdistuisivat oikein.
Näiden kytkösten kautta
kertoja tutustuu rikkaiden
ja kuuluisien vanhempien
lapseen Yuki:iin, joka on herkkä ja älykäs
lapsi mutta käytännössä
jätetty heitteille ja joka on vailla tietoa
elämänsä suunnasta. Kirjan kertojan
ja Yuki:n keskustelut elämästä
ja elämän tarkoituksesta ovat
kirjan parasta antia. Tämäkään tarina ei pääty lopullisesti,
mutta Yuki saa kuitenkin
otteen elämästään.
Kirjan kruunaa kuitenkin kertojan ja Yumiyoshin
rakkaustarina. Siinä
yhdistyvät lopulta kaikki
Murakamin maailmat ja sen soisi
kestävän loputtomiin.
Kirja ei ole ehkä Murakamin parhaita
mutta tyyliltään aitoa Murakamia. Tässä
kirjassa on enemmän yhteiskuntakritiikkiä – ja aiheesta,
mutta se tarjoaa myös saman
maagisen tunnelman mikä Murakamilta aina
löytyy. Must-kirja Murakamin ystäville.