Kristina Carlson: ”Eunukki”
Äänikirja
Otava 2020
1 h 53 min.
Kuuntelin Kristina Carlsonin ”Eunukin” äänikirjana. Se on ilmestynyt kyllä normaalina kirjanakin ja myös e-kirjana 2020. Äänikirjana se toimi erinomaisesti. Kun kirjassa 70-vuotia eläkkeelle jäänyt eunukki muistelee elämäntaivaltaan, sopii lukija toimineen Jarkko Pajusen ääni kirjaan erinomaisesti. Joskus olisin vain toivonut lukemiseen pari sekuntia pidempiä taukoja, jolloin uuteen asiaan siirtyminen olisi mielessäkin sujunut jouheammin.
Varsinaisesta kirjasta on verrattoman hieno arvio Kirsin Book Club sivustolla (https://kirsinbookclub.com/2021/01/kristina-carlson-eunukki-ei-mies-eika-nainen/), kirjoittanut Airi Vilhunen, joten keskityn tässä enemmän kokemuksiini äänikirjasta.
Vaikka kirja toimii äänikirjana hienosti, hankin tämän myös normaalina kirjana, sillä niin tässä, kuin muissakin Kristina Carlsonin teoksissa, pyrkii olemaan ajatuksia ja sellaisia elämänviisauksia ja kirjoitettuja elämänkokemuksia joihin haluaa palata.
Kirjan kertoja Wang Wei on eläkkeelle jäänyt eunukki, joka muistelee elämäänsä 1100 luvun Kiinassa. Muistot eivät niinkään painotu maailman tapahtumiin, vaan ihmisiin, ihmisten välisiin suhteisiin ja kokemuksiin kanssakäymisistä eri ihmisten kanssa. Ihmisten luonteisiin ja suhtautumiseen elämään ja muihin. Oman osansa saa pohdiskelu eunukin asemasta. Hän ei ole mies eikä nainen, kumpaa hän on enemmän ja millainen hänestä tulee kuoleman jälkeen. Tämän voi hyvin ulottaa pohdiskeluksi sukupuolisuuden kokemisesta, miehistä, naisista ja transsukupuolisuudesta ja yleisemminkin erilaisuudesta. Wang Wein aikana poikkeavina syntyneet lapset surmattiin, he kelpasivat vain näytteille ylimystön palatseihin. Olemmeko sittenkään päässeet tässä paljon pidemmälle? Kirja antaa hyvän lähtökohdan miettiä ihmisyyden perusteita yleisemminkin. Mikä ihmisyyden määrittelee?
Kirja antaa myös aiheen pohtia sitä mitä näemme tai mitä huomaamme. Sotapäällikkö ei näe siviilien tuskaa ja kärsimyksiä, palatsissa ei nähdä eunukkeja tai alempiarvoisia palvelijoita. Sama tilanne on kyllä meidän kaikkien osalta. Emme välttämättä edes huomaa mitä emme näe.
Ei kirjan kuvaa niinkään Wang Wein 1100-luvun Kiinaa, vaan yhtä hyvin meidän nykyajan ihmisten ajatusmaailmaamme, käyttäytymistämme ja tapojamme. Se on kiinni arjessa ja ihmeellisellä tavalla tuo Wang Wein arki tuntuu niin tutulta. Siksi hänen havainnoistaan löydämme niin helposti itsemme ja toiveemme ja halumme. Wang Wei sanoo ettei halua ajatella ajattelemista, hän tekee toki sitäkin, mutta enemmän ajattelemisen aihetta antavat hänen havaintonsa omasta ja muiden ihmisten arjesta.
”Eunukki” on hieno pieni kirja. Paljon kokoaan painavampi ja merkittävämpi. Kirjana sitä haluaa selailla ja palauttaa mieleen Wang Wein havaintoja ja kokemuksia. Jotenkin ne tuntuvat lohdullisilta ja arkea keventäviltä. Äänikirjana se on rauhoittava. Lukijan ääni kuljettaa pehmeästi Wang Wein maailmaan, joka vuosisataisista eroista huolimatta tuntuu niin tutulta.