maanantai 17. tammikuuta 2022

JP Koskinen: "Haukansilmä"


 

 

 

JP Koskinen: ”Haukansilmä”

Like 2021

467 sivua

 

Niille, kuten  minulle, jotka  ovat  hankkineet  tietonsa  intiaanisodista,  siirtolaisuudesta  ja  lännen  valloituksesta  Villin lännen sankaritarinoista  ja  seikkailuista, avaa JP Koskisen ”Haukansilmä”  aivan  uuden  maailman. Se kuvaa  tapahtumia  niin  intiaanien  kuin  uudisasukkaidenkin  näkökulmasta.  Oman  kiinnostavan  piirteensä  tuo  myös  suomalaisuus. Kirjan  päähenkilö Haukansilmä  on suomalainen,  jonka  intiaanit  ryöstivät  lapsena. Kirjan  alku  kuvaa  myös  kiinnostavalla  tavalla  suomalaisten  siirtolaisten  sopeutumista  uuteen  maailmaan. Osa  sopeutuu  hyvin  ja  osalle  elämäntapa,  jossa  kaikella  on  hintansa  tuntuu  oudolta. Hyvin  paljon  nämä  sopeutumisongelmat  kuvaavat  myös nykypäivää.

Olennaisinta  kirjassa  on  kuitenkin  kuvaus  ajasta,  jonka Haukansilmä  vietti  intiaanien  parissa  ja  omaksui  heidän  elämäntapansa  ja  arvomaailmansa  ja  toisaalta  kuvaus  ajasta,  jolloin Haukansilmä  palaa  uudisasukkaiden  maailmaan.  Kirjan  tärkein  sanoma, jota  ei  löydy  vanhoista  lännensarjoista  on,  että  intiaanitkin  ovat  ihmisiä. Siinä  mielessä  kuvaus Haukansilmän  elämästä  intiaanien  parissa on silmiä avaava.  Samanlaista, tosin  omien  arvojensa  mukaista,  elämää  he  elävät  kuin  mekin.  Eivät  he  ole veronhimoisia  uudisasukkaiden  murhaajia,  vaan  puolustavat  omia  etujaan.  Erilaisten  etujen  ristiriidat  tuodaan  hienosti  esille ja  uudisasukkaiden  ja  intiaanien  välisissä  suhteissa  intiaanit  ovat  häviäjiä.

Cormac McCarthy:n  kirja ”Veren ääriin” muutti  aikanaan  perusteellisella  ja  väkivaltaisella  tavalla  kuvan lännenromaanien  maailmasta. ”Haukansilmä” tekee  saman,  mutta kauniimmin  ja tutummalla  tavalla. Kirjan taustaksi  on  tehty  laajaa selvitystyötä,  joten  monet  sen  tapahtumat ja  henkilöt  ovat  tuttuja  todellisuudesta. Kirjan  sanoma  on  helppo omaksua. Ja  oikeastaan  se onkin  vastaansanomaton  ja  kaunis. Olemme  kaikki  ihmisiä. Hyviä  ja  pahoja  on  kaikkialla.

Kirjaa  voidaan  lukea  myös Kuuran  perheen  sukutarinana,  sillä suvun  kautta  se  liittyy JP Koskisen  kirjaan ”Tulisiipi”. Minä  koin  kirjan tai  molemmat  kirjat  laajemmin. Eräänlaisena  suuren  kuvan  hakemisena. Ne  kuvaavat  erilaisia  elämäntapoja  ja  erilaisia  yhteiskuntajärjestelmiä. Niistä  eivät  mitkään  ole  täydellisiä,  mutta  kaikista  niistä voi löytää  puolensa. Voisiko  niistä  löytää  yhteisiä piirteitä,  jotka  voisivat  olla  paremman  maailman  rakennusaineita. Minusta  näissä  kirjoissa  kuvatuissa yhteiskunnissa olennainen, kaikkia  niitä  koossa  pitävä  voima  on  ihmisyys. Se  ei näy  päävirtana,  mutta  kylläkin  ihmisten  välisissä  suhteissa. Inhimillisyys  ja  toisten  ymmärtäminen  ovat varmasti niitä tulevaisuuden  rakennuspalikoita. Jos  kirja  tarkoituksella  tai  tarkoituksetta  herättää  tällaisia  ajatuksia, se  on  todella  lukemisen  arvoinen.

JP Koskisen ”Haukansilmä”  on upea, inhimillisen  lämmin kirja vaikeistakin  asioista: siirtolaisuudesta ja uudisasukkaiden  ja  intiaanien  elämästä ja taisteluista. Se  avaa monelle  uudenlaisen  näkökulman  asioihin,  jotka  voivat  olla  tuttuja vain lännensarjoista  ja  lännenelokuvista. Se  on  myös  tarina suomalaisesta  siirtolaisuudesta  mutta  ennen  kaikkea  se on tarina ihmisyydestä, jota  löytyy  kaikkialta elämäntavasta  ja elinolosuhteista  riippumatta.  Kaunis,  lämmin  ja  koskettava  kirja.

maanantai 3. tammikuuta 2022

Eija Tuomela: "Rehellinen sauna"


 

 

 

 

Eija Tuomela: ”Rehellinen sauna”

Kesuura Oy 2021

206 sivua

 

Sain viime  yönä  loppuun Eija Tuomelan mainion  kirjan ”Rehellinen sauna”. Sopivasti aamun  sähköpostissa  oli viesti tuntemattomalta joka  alkoi: ”Perintö…”. Kirjan  innoittamana  ohjasin viestin  sitä  lukematta  roskakoriin. Vähän  aikaa  mietittyäni  totesin,  että  sinne  meni  miljoonaomaisuus  ja  makea  elämä. Vielä  vähän  aikaa  mietittyäni  totesin  ettei  se  oikeastaan  harmita,  koska  kirjan  tuoma  lukunautinto  korvasi  ainakin  osan  tuosta  makeasta  elämästä  ja saattaa  olla  pysyvämpääkin.

Tämä  kirja  käsittelee lyhyissä  luvuissaan kevyen  tuntuisesti  mutta sisällökkäästi  monia  elämänalueita,  joita  pitää  koossa  oikeastaan  kaksi  asiaa. Toinen on suomalaisuus,  amerikansuomalaisuuden  kokemukset  ja  perintö ja  myös  se,  miten  näkyy  nykypäivässä.  Samalla siinä tulevat  esille suomalaisuuden  yleisemmätkin  piirteet, joita jollakin  tavalla  edustaa myös  sauna  ja  erityisesti ”Rehellinen sauna”.

Toinen kirjan osia  ylläpitävä  aihe  on  nettihuijaus. Tämän aiheen  vuoksi Eija Tuomela  on kutsunut  kirjaansa  rikosromaaniksi. Sitähän  kirja  ei  ole. Kirja  kuvaa kaikilta osin  elämää aidosti ja  kaikessa  raadollisuudessaan. Eli  kirja  on tarina elämästä ja miten  se meitä  kuljettaa.

Eija Tuomela  kirjoittaa mukaansatempaavasti  ja hauskasti  mutta  myös  niin, etteivät tärkeät  asiat peity  hauskuuden  alle. Kirjoitustyyli tekee  kirjan  helposti  luettavaksi ja  myös  sellaiseksi, ettei  kirjaa  malta päästää  käsistään.

Amerikansuomalaisuuden perinnön ja kokemusten  kuvaaminen on kirjan  tärkeintä  antia. Se  avaa  monelle  lukijalle  uudenlaisen  ja  aidomman  kuvan  suomalaisten  siirtolaisten  kokemuksista  ja  heidän  elämänsä  ankaruudesta. Aiheen vakavuutta  keventää  hienosti osio,  jossa  esitellään  miten  suomalaisten  perintö  näkyy   mm. paikannimissä.  Tärkeää  on  kuvaus suomalaisten  ja  intiaanien  yhteiselosta,  sitä oli myös saunakulttuurin  alueella. Suomalaiset  siirtolaiset  ja  intiaanit  olivat  samalla  tavalla  sorrettuja  väestönosia  ja usein hakeutuivatkin  yhteen.  Termi finntiaani  on  tullutkin  tutuksi  viime  vuosina. Eija Tuomelan  kirja  tuo  merkittävän  lisän tähän  asiaan  kertomalla Edward Trustworthy Stantonin  kokemusten kautta  finntiaanilasten kohtelusta. Kohtelusta,  joka ohjaa  hänen  elämäänsä  vielä  aikuisenakin. Stantonin  muistot reservaattien  lasten koulukodeista luvussa ”Tallinna, Viro”  ovat  järkyttäviä. Tässä pieni lainaus  kirjasta:

”Oli hän kuullut miten reservaatin lapsia haettiin kotoaan, erotettiin väkisin perheistään, suvustaan, katosi, kun heidät vietiin valkoisten kouluihin, pitkienkin matkojen päähän, joissa heistä oli tarkoitus piiskata intiaaneus pois ja saattaa heidät kristittyjen Jeesuksen helmaan väkisin. Valtio maksoi katolisille munkeille ja nunnille koulukotien ylläpidosta. Valitettavasti se yritettiin tehdä mahdollisimmanhalvalla ja monet kuolivat nälkään ja kulkutauteihin. Jotkut annettiin adoptoitaviksi valkoisiin perheisiin, joissa he kadottivat yhteydet perheisiinsä ja omaan kulttuuriinsa ja joissa monia pidettiin lähinnä kotiorjina, kuten Rickyä.”

Amerikansuomalaisuuden  ohella  kirjan  luvut  vievät  lukijan  eri  puolille  maailmaa. Minusta näiden  osioiden  tärkein  anti  on erilaisuuden  kuvaaminen. Meidän  on  opittava hyväksymään  maailmamme  moninaisuus  ja  erilaisuus  ja  ennen  kaikkea  ymmärtämään  sitä.  Näissä  jaksoissa  kuvataan  myös  tämän  maailmamme  arkea.  Pakolaisongelmaa Kreikassa  ja myös  Kaukoidän seksiturismia. Molemmat  ongelmia,  jotka  eivät  poistu  silmiä  ummistamalla,  vaan  ne  on  tuotava  selkeästi  esille.

Kuvaus  erilaisista  nettihuijauksista ja  siihen  liittyvästä  järjestäytyneestä  rikollisuudesta  on tärkeä  osa  kirjaa. Nettihuijauksista  puhutaan  paljon tiedotusvälineissä,  mutta  yhä  edelleen  monet  niihin  haksahtavat. Entistä  paremmin  nettihuijarit  osaavat  lähestyä  ihmisten  heikkoja  kohtia, kohtia  jossa  tarkkavaisuus  ja epäilyt  jäävät seksuaalisen  halun  tai uskonnollisen  vakaumuksen  alle. Kirjan  kuvaukset  opettavat  ihmisiä  varomaan  näitä  huijauksia  esimerkkien  avulla  paremmin,  kuin  mitkään  uutiset. Tästä  kiitos  kirjoittajalle.

Tämä kirja  tulee  luettua  ahmien. Se  käsittelee  monia  tärkeitä  asioita elämänmakuisesti, raadollisesti  ja  myös  hauskasti. Amerikansuomalaisuuden  kautta se  tuo  esille  perintöämme  mutta  myös  nykyistä  suomalaisuutta. Kirja myös yhdistää  nettirikollisuudet  kautta  meidät  maailmamme  kokonaisuuteen ja  myös  sen  erilaisuuteen. Kirja  on  helppo  lukea  mutta  antaa  paljon.

Blogissa  olevan  kirjan  kuvan  taustalle  laitoin  Sari Hirvan teoksen ”Maailmanpyörä”  sillä  tällaisessa  maailmanpyörässähän  me  tässä  maailmassa  olemme  ja   niin  myös tässä  kirjassa.