Annie Ernaux: ”Vuodet”
Gummerus Kustannus Oy 2022
215 sivua
Sumentaja Lotta Toivanen
Ranskankielinen alkuteos: ”Les années” (2008)
Annie Ernaux sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2022. Hänen teoksensa ”Vuodet” osoittaa, että palkinto tällä kertaa osui kohdalleen. Kirja on kerrassaan hieno kuvaus niin henkilön, kuin hänen ympäristönsäkin muutoksista reippaasti yli puolen vuosisadan ajalta. Vaikka hän kirjassa toteaakin,:
”Maailman tapahtumat ja hänen tapahtumansa eivät kohtaa, ne ovat kaksi rinnakkaista sarjaa, toinen on abstrakti ja korostuu uutiskuvista jotka samantien unohtuvat, toinen koostuu still-kuvista.”
Tästä huolimatta hän kuljettaa niin omia kokemuksiaan, kuin yhteiskunnallisiakin tapahtumia ja muutoksia hienosti rinnakkain. Vieläpä niin, että suomalainenkin lukija voi elää ajan tapahtumissa mukana. Erityisesti, koska hän liittää tarinoihin poliittisten tapahtumien lisäksi olennaisia asioita kirjallisuudesta, elokuvista ja musiikista. Kirjan sisältämän ajanjakson aikana näistä tuli entistä enemmän yhteisiä maailmanlaajuisesti. Minun silmäni sattuivat erityisesti kirjallisuuteen. Monta kertaa totesin, että tuota kirjaa minäkin luin.
Kirjassa oleva henkilöhahmo haaveilee alussa kirjoittavansa teoksesta samanlaisen kuin Marcel Proustin ”Kadonnutta aikaa etsimässä”. Mutta toteaa lopussa ettei se onnistu, sillä hän katsoo aikaa ja sen kehitystä enemmänkin ulkopuolisena tarkkailijana, eikä sisäisen maailman kautta. Hyvä niin, sillä näin kirjasta tulee helpommin luettava ja erityisesti myös omakohtaisesti koettava lukijalle, jonka kokemusmaailma ei keskity Ranskaan..
Kirjan rakenne on hieno. Se alkaa osiolla ”Kaikki kuvat katoavat”. Se on luettelo asioista tai tapahtumista jotka ovat joskus olleet tärkeitä mutta jotka ovat kadottaneet merkityksensä. Se jatkuu sitten muistojen kautta esiin nousevilla tapahtumilla, joiden lähtökohtana on usein vanha valokuva. Muistot ovat aluksi henkilökohtaisia mutta yhteiskunnallisten muutosten osuus kasvaa kirjan loppua kohti. Ja hyvä niin.
Yksi tärkeä kiintopiste vuosien kuluessa on kirjassa vuosi 1968 ja silloiset Ranskan opiskelijamellakat. Tähän tartuin heti, sillä minullekin vuosi 1968 ja erityisesti Vanhan Ylioppilastalon valtaus 25.11.1968 oli eräänlainen poliittinen herätys. Vaikka meillä ei samalla tavalla, kuin Ranskassa, haettukaan yhteiskunnallisen arvomaailman muutosta, ei tapahtuman merkitystä täälläkään voi aliarvioida. Ernauxin kirja yksi ansio on se, että hän myös arvioi miten vuosien kuluessa vuoden 1968 ihanteista luovuttiin.
”Vuosien virrassa ne, jotka olivat toimineet kiintopisteinämme, vuodet 1968 ja 1981, jäivät taka-alalle. Uusi merkkipaalu oli Berliinin muurin murtuminen, ajankohtaa ei tarvinne mainita.”
Nyt uusi kiintopiste on varmaan Ukrainan-sodan syttyminen, tai toivottavasti sen päättyminen.
”Vuodet” on kerrassaan hienosti, lempeästi ja ymmärtävästi kirjoitettu kirja. Sen voi lukea monella tavalla. Olen tässä kosketellut vain muutamia sen ulottuvuuksista. Tärkeää on kuitenkin myös se, että ainakin minun ikäluokkani pystyy samaistumaan kirjan maailmaan ja täydentämään lukukokemusta omilla muistoillaan.