Paula Nivukoski: "Mainingin varjo"

 

Paula Nivukoski: ”Mainingin varjo”

Otava 2020

381 sivua

”Mainingin varjo”  on Paula Nivukosken  toinen  romaani. Ensimmäinen ”Nopeasti piirretyt pilvet”  ilmestyi 2019 ja sai ansaitusti  kiittävän  vastaanoton. Itsekin  arvioin  kirjaa  blogissani (toukokuu 2019): ” Jotkut kirjat menevät  päähän ja  jotkut sydämeen. Tämä kirja vaikutti molempiin.”  Uusin  kirja ”Mainingin varjot” ei  yhtään  kalpene esikoisteoksen  rinnalla. Jotenkin  tuntuu, että  äärettömän  kaunis  teksti  on  vain  tullut  täyteläisemmäksi. Aihepiirit kirjoissa  ovat  erilaiset  mutta pohjalaisuus  säilyy.

Kirja  on yksi kauneimpia lukemiani rakkauden  ja rakastumisen  kuvauksia,  mutta  paljon  muutakin. Se on kuvaus  perheväkivallasta ja erityisesti tuon väkivallan henkisistä vaikutuksista  ja pelosta. Se on  myös järkyttävä ja samalla koskettava kirja menetyksestä ja sen  kokemisesta  ja  lopuksi  se  on myös  selviytymistarina ja tarina  oman  olemassaolon merkityksen  etsimisestä luodon  yksinäisyydessä. Kirja on  myös erityisen  hieno kunnianosoitus merelle  ja erityisesti saaristolle. 

Kirjan  ensimmäinen  osa kertoon rakastumisen ja yhteiselon alkuvaiheista, jolloin tunne ja toiveet ylittävät helposti arjen todellisuuden.  Toisessa  osassa arki alkaa enemmän vaikuttaa  elämään. Mukaan tulevat nyt myös epäilyt, epävarmuus, riidat ja myös anteeksianto. Kummatkin  osat  on  kirjoitettu  yhtä  kauniisti  ja lämpimästi. Arkikin on helpompaa kohdata, kun  sitä ympäröi rakkaus  ja ymmärtämys.  Kolmas osa  kertoo  menetyksestä ja  sen kokemisesta,  kun Anders hukkuu  myrskyssä. Neljäs  osa on sitten  selviytymistarina yksinäisellä  luodolla.  Mutta  enemmänkin  se on selviytymistarina  siinä  mielessä, että Evalina etsii elämänsä  ja olemassaolonsa merkitystä. Elämän  merkit, lapsen liikkuessa Evalinan sisällä, antavat  kuitenkin elämälle  tarkoituksen. Viidennessä  osassa Evaliina  päättää ettei  halua  kuolla  ja se  yhdistää menneisyyden  ja  nykyisyyden  niin kuin  ne Evaliinaan  mielessäkin  yhdistyvät. 

Taustansa  ja myös  perheväkivallan takia Evalinan elämä  on ollut  lähes kokonaan  irti tavallisesta  arjesta. Yksinkertaisetkin arjen tehtävät  ovat  hänelle  vieraita. Kun hän rakastuu  ja  tulee raskaaksi, joutuu  hän rakastettunsa kanssa  pakenemaan  kodistaan kalamajalle,  kaukaiselle  luodolle.   Evalinan isä ei hyväksyisi  hänen  rakastettuaan eikä raskauttaan. Evalinan  ja Anders pakenevat  luodolle  kunnes  maailma rauhoittuisi.  Evalinan ratkaisuun  johtanutta  tilannetta  kuvaa hienosti keittiöpiika Marian toteamus:

”Rakkaus teköö ihimisen aivan pöyrööksi. Mutta hulluksi se teköö hiljaasuus  ja ikäväkin.”

Luodolla Evalina joutuu opettelemaan aivan uudenlaisen  arjen, käytännön askareet  ja tottumaan  yksinäisyyteen. Hakemaan elämälleen myös tarkoitusta.

Andersin ja Evalinan  suhde  on käytännössä  mahdoton. Evalina  on tarkasti  vartioitu tytär pappilassa  ja Anders  köyhä kalastaja. Evalinen  isä ei  hyväksy tällaista ”epäsäätyistä” suhdetta. Evalina on herkkä ja kevyen  ilmavasti  kauneuden  tajuava. Anders  käytännöllinen  mutta osaa aistia  ja havaita  kauneuden ympärillään. Erilaisten  maailmojen  kohtaaminen on kirjassa  hienosti  kuvattu,  sillä vain rakkauden  kautta näiden erilaisten  maailmojen  rajat  voidaan  ylittää  ja löytää  yhteinen  tulevaisuus.

Kirjan rakkaustarina  on tavallaan  avain uudenlaiseen  maailmaan, vaikka se  päättyykin traagisesti. Jokainen  yritys  uuteen, epäonnistunutkin, tekee  kuitenkin tien muille  mahdolliseksi  kulkea.  Kirjassa  mami  löytää  perheväkivallasta  vapautumiseen  ratkaisuksi  vain  kuoleman.  Evalinan ratkaisu  on toinen  ja  oikea.

En paljasta  juonta  tämän enempää, sillä  tämä  vaikuttava  kirja  pitää  itse  kokea. Sen  kieli  on  äärettömän  kaunista, eikä  teksti kerro  niinkään  tapahtumista,  vaan  tunteista ja ajatuksista  niiden  takana. Asiat  eivät  jää  ulkopuolisiksi,  vaan vaikuttavat lukijaan  syvästi  ja koskettavasti.

Pohjalaisuus  kirjaan  tulee  Marian  kautta. Hänen lyhyet murteella  laumansa toteamuksensa ovat  parasta  elämänviisautta  ja  lohdutusta.

Tämä kirja  on  kaunis,  järkyttävä ja vaikuttava. Tuntuu  kuin  tapahtumat  kuvattaisiin  tunteiden  ja ajatusten  kautta. Kirja  pääsee  siten  suoraan  lukijan  ihon  alle.  Kieli on äärettömän  kaunista ja kuvailevaa.  Kirja kertoo tavallaan  kahdesta  erilaisesta  maailmasta, jotka  loppua  kohden  hienolla  tavalla  yhdistyvät. Kirja  kertoo myös  perheväkivallasta, menettämisestä, surusta  mutta ennen  kaikkea  rakkaudesta  ja sen  voimasta. Huima  lukukokemus.