Paula
Nivukoski: ”Mainingin varjo”
Otava 2020
381 sivua
”Mainingin varjo” on
Paula Nivukosken toinen romaani. Ensimmäinen ”Nopeasti piirretyt
pilvet” ilmestyi 2019 ja sai
ansaitusti kiittävän vastaanoton. Itsekin arvioin
kirjaa blogissani (toukokuu
2019): ” Jotkut kirjat menevät päähän
ja jotkut sydämeen. Tämä kirja vaikutti
molempiin.” Uusin kirja ”Mainingin varjot” ei yhtään
kalpene esikoisteoksen rinnalla.
Jotenkin tuntuu, että äärettömän
kaunis teksti on
vain tullut täyteläisemmäksi. Aihepiirit kirjoissa ovat
erilaiset mutta pohjalaisuus säilyy.
Kirja on yksi
kauneimpia lukemiani rakkauden ja
rakastumisen kuvauksia, mutta
paljon muutakin. Se on
kuvaus perheväkivallasta ja erityisesti
tuon väkivallan henkisistä vaikutuksista
ja pelosta. Se on myös järkyttävä
ja samalla koskettava kirja menetyksestä ja sen
kokemisesta ja lopuksi
se on myös selviytymistarina ja tarina oman
olemassaolon merkityksen etsimisestä
luodon yksinäisyydessä. Kirja on myös erityisen hieno kunnianosoitus merelle ja erityisesti saaristolle.
Kirjan
ensimmäinen osa kertoon
rakastumisen ja yhteiselon alkuvaiheista, jolloin tunne ja toiveet ylittävät
helposti arjen todellisuuden. Toisessa osassa arki alkaa enemmän vaikuttaa elämään. Mukaan tulevat nyt myös epäilyt, epävarmuus,
riidat ja myös anteeksianto. Kummatkin
osat on kirjoitettu
yhtä kauniisti ja lämpimästi. Arkikin on helpompaa kohdata,
kun sitä ympäröi rakkaus ja ymmärtämys. Kolmas osa
kertoo menetyksestä ja sen kokemisesta, kun Anders hukkuu myrskyssä. Neljäs osa on sitten
selviytymistarina yksinäisellä
luodolla. Mutta enemmänkin
se on selviytymistarina
siinä mielessä, että Evalina
etsii elämänsä ja olemassaolonsa
merkitystä. Elämän merkit, lapsen
liikkuessa Evalinan sisällä, antavat
kuitenkin elämälle tarkoituksen.
Viidennessä osassa Evaliina päättää ettei
halua kuolla ja se
yhdistää menneisyyden ja nykyisyyden
niin kuin ne Evaliinaan mielessäkin
yhdistyvät.
Taustansa ja
myös perheväkivallan takia Evalinan
elämä on ollut lähes kokonaan irti tavallisesta arjesta. Yksinkertaisetkin arjen tehtävät ovat
hänelle vieraita. Kun hän
rakastuu ja tulee raskaaksi, joutuu hän rakastettunsa kanssa pakenemaan
kodistaan kalamajalle,
kaukaiselle luodolle. Evalinan isä ei hyväksyisi hänen
rakastettuaan eikä raskauttaan. Evalinan
ja Anders pakenevat luodolle kunnes
maailma rauhoittuisi. Evalinan ratkaisuun johtanutta
tilannetta kuvaa hienosti
keittiöpiika Marian toteamus:
”Rakkaus teköö ihimisen aivan
pöyrööksi. Mutta hulluksi se teköö hiljaasuus
ja ikäväkin.”
Luodolla Evalina joutuu opettelemaan aivan uudenlaisen arjen, käytännön askareet ja tottumaan
yksinäisyyteen. Hakemaan elämälleen myös tarkoitusta.
Andersin ja Evalinan
suhde on käytännössä mahdoton. Evalina on tarkasti
vartioitu tytär pappilassa ja
Anders köyhä kalastaja. Evalinen isä ei
hyväksy tällaista ”epäsäätyistä” suhdetta. Evalina on herkkä ja
kevyen ilmavasti kauneuden
tajuava. Anders
käytännöllinen mutta osaa
aistia ja havaita kauneuden ympärillään. Erilaisten maailmojen
kohtaaminen on kirjassa hienosti kuvattu,
sillä vain rakkauden kautta näiden
erilaisten maailmojen rajat
voidaan ylittää ja löytää
yhteinen tulevaisuus.
Kirjan rakkaustarina
on tavallaan avain
uudenlaiseen maailmaan, vaikka se päättyykin traagisesti. Jokainen yritys
uuteen, epäonnistunutkin, tekee
kuitenkin tien muille
mahdolliseksi kulkea. Kirjassa
mami löytää perheväkivallasta vapautumiseen
ratkaisuksi vain kuoleman.
Evalinan ratkaisu on toinen ja
oikea.
En paljasta
juonta tämän enempää, sillä tämä
vaikuttava kirja pitää
itse kokea. Sen kieli
on äärettömän kaunista, eikä teksti kerro
niinkään tapahtumista, vaan
tunteista ja ajatuksista
niiden takana. Asiat eivät
jää ulkopuolisiksi, vaan vaikuttavat lukijaan syvästi
ja koskettavasti.
Pohjalaisuus
kirjaan tulee Marian
kautta. Hänen lyhyet murteella
laumansa toteamuksensa ovat
parasta elämänviisautta ja
lohdutusta.
Tämä kirja on kaunis,
järkyttävä ja vaikuttava. Tuntuu
kuin tapahtumat kuvattaisiin
tunteiden ja ajatusten kautta. Kirja
pääsee siten suoraan
lukijan ihon alle. Kieli on äärettömän kaunista ja kuvailevaa. Kirja kertoo tavallaan kahdesta
erilaisesta maailmasta,
jotka loppua kohden
hienolla tavalla yhdistyvät. Kirja kertoo myös
perheväkivallasta, menettämisestä, surusta mutta ennen
kaikkea rakkaudesta ja sen
voimasta. Huima lukukokemus.