Markku Välitalo: "Hiljaisilla havumailla"

 

 

 

Markku Välitalo: ”Hiljaisilla havumailla”

Markku Välitalo 2020 (markku.valitalo@gmail.com)

175 sivua

Kuvat: Markku Välitalo

 

Tätä  kirjaa voisi  kutsua  hienoksi  lahjakirjaksi  kaikille  luonnosta  ja  luonnossa  liikkumisesta  pitäville. Tätä  voisi  kutsua  myös upeaksi  valokuvakirjaksi  tai  kokoelmaksi hauskoja ja välillä vähän  vakavampiakin  tarinoita  luonnossa  liikkumisen  iloista  ja  vaaroista. Tämä  kirja  on  kuitenkin  vielä  näitä  määrittelyjä  enemmän. Se  opettaa  lähestymään  ja  katsomaan  luontoa uudella  tavalla. Kirjan  kuvien pääasialliset kohteet  eivät ole  erikoisuuksia,  joita  kuvataan piilomajoissa  ja  jotka ovat  usein  tavallisen  luonnossa liikkujan  näkymättömissä,  vaan  se  etsii kauneuden  ja  hienouden meidän  jokaisen  tavoitettavissa  olevasta  ympäristöstä. Kirjan  suuri  anti  on  siinä,  että  se  opettaa  katsomaan  ja  näkemään  luonnon  kauneuden  kaikessa  ympärillämme  olevassa. Juuri  kaikessa  siinä,  mikä  meille  on  ja on  ollut, siinä niin  tärkeää. Tarinat,  joita  kuviin  liittyy,  korostavat sitä,  että  luonto  on  meidän  ystävämme ja me  olemme  osa  luontoa.

Kirjassa  tarinat  ja  kuvat  liittyvät  yhteen. Kuvien  alla  ei  ole  selitystekstiä (vaikka  kuvat  onkin  nimetty  kirjan  lopussa),  vaan  niiden  selitykset  löytyvät  tarinoiden  sisältä. Näin  kuviin  saadaan  liitettyä  myös  tarina,  ei  pelkkä  ulkoinen  kauneus. Minusta  tämä  toimii  hyvin,  vaikka  välillä  halu  tietää  pyrkikin kiirehtimään  edelle. Aina  tarinan  lukeminen  kuitenkin  palkitsi ja  toi  kuvaan uutta  sisältöä. Kun kuviin  ja  tarinoihin  liittyy  vielä valokuvauksellinen lähtökohta, se lukijan omien  havaintojen  lisäksi, tuo esille myös  kuvaajan näkemyksen.

Yhtä  asiaa  haluan  vielä  kuvista  korostaa. Kirjan  kannen  kuva  on  kerrassaan  upea,  mutta  kirjassa  sama  kuva  on suurempana  sivuilla 146…147  ja  monin  verroin  komeampana.  Siellä  oleva  kuva  on  komeimpia  mitä  muistan  nähneeni. Luonto  muotoiluineen  hakkaa  Pekka Halosen  käkkärämännyt, tykkypuut sekä valot  ja  varjot  mennen  tullen. Kiitokset siitä,  että kuvan  esittämä hetki ja  maisema on  saatu  ikuistettua.

Kirjan kuvauskohteet  sijoittuvat Posiolle  ja Riisitunturin ympäristöön. Osalle  kuvista  se  antaa  oman  erityispiirteensä, erityisesti  tykkylumen  osalta  mutta suurelta  osin kuvat ovat  yleispäteviä  havumetsien  alueille. Näitä  samanlaisia  kohteita  on  meidän  useimpien  omassa  ympäristössämmekin. On  vain  osattava  katsoa,  niin  kauneuden  ympärillään  myös  huomaa.

Kirjassa  luontoa  kuvataan eri  vuodenaikoina ja eri  vuodenaikoihin  liittyvät  tarinat  tuovat  esille,  suoraan  tai  vaivihkaisesti,   kunkin  ajankohdan  erityispiirteitä. Niitä  asioita  mitä  luonnossa  tapahtuu, kasveille,  kallioille, eläimille jopa  tähtitaivaalle. Näitä  ei  tuoda esille  opettavaisesti  vaan  niin,  että  lukija osaa  kiinnittää  niihinkin  huomiota. Tämä  on  siis kaiken  muun  lisäksi  ohjekirja  luonnossa  liikkuvalle  ja  mökkiläiselle.

Tarinoiden  kautta  tulee  miettineeksi  enemmänkin ihmisen  ja  luonnon  suhdetta. Tuntuu välillä  siltä,  että  haemme  luonnosta  vain  erikoisuuksia, jotka  ovat piilossa silmiltä.  Tästä  ovat  esimerkkinä  juuri  kuvausmajat. Olen  itse todennut,  että  useilla  marja- ja  sienireissuilla  karhu  on  kyllä  nähnyt  minut,  vaikka  minä  en  ole  karhua  nähnytkään. Ja minusta on hyvä  näin, niin  karhun kuin minunkin kannalta. Tosin  jälkiä  sen  liikkumisesta  kyllä  huomaa. Tottahan  on,  että  pitää  hankkia  tietoa  myös  salatusta  todellisuudesta,  mutta  tavallinen   luonnossa  liikkuja  saa  nautintonsa  paljon  lähempää.  Tärkeää  olisi  ymmärtää,  ettei luonto  ole meidän  riistokäyttöämme  varten,  vaikka  se  antejaan  meille  runsaasti  tarjoaakin. Luonto  on  ystävämme ja myös  meidän  elämämme edellytys,  jota  tulisi  myös  niin  kohdella.   Minusta  kirja  kuvineen  ja  tarinoineen ohjaa  lukijan  ymmärtämään  tämän  kokonaisuuden ja  painottaa  kuvissa  ja  tarinoissaan tätä  todellisuutta.

Kaiken  muun  ohella  kirjan  ensimmäinen  osa, ”Kotirinne”, toi  lämpimän  tulvahduksen  rintaan. Tämähän  on  minun  nuoruuttani ajattelin. Ja  niinhän  se  onkin. Jo alle  kouluikäisenä  vietimme  päivät  metsässä. Joskus  mukana  oli  eväät,  puroista  ja  lähteistä juotiin  vettä ja  kaikki  lähialueen  räkättirastaiden  pesät  löydettiin  ja  tarkastettiin. Tällä  alkutarinalla  on  kuitenkin  paljon  tärkeämpikin  merkitys  kuin  henkilökohtaisten  muistojen nostaminen  pintaa. Se palauttaa  mieleen  juuremme,  osana  luontoa ja kokemuksen  siitä,  kuinka  luonnon avulla  ja  sen  kanssa  olemme  selvinneet  elämässä  eteenpäin. Tämän  kokemuksen  pitäisi  olla  luontoajattelumme  perusta.

Lainaan  tähän  alkuosasta  pienen  pätkän,  joka  kuvaa sitä  kokemuspohjaa  joka  varmaan on  ollut  tämänkin  kirjan  taustalla:

”  Heti  kotimökin ja saunan takana piha vaihtui jättiläiskuusten  ja lehtipuiden hämäräksi. Metsä pudottautui jyrkkään notkelmaan. Kotipaikkamme oli nimetty Rinteeksi tuon maastokohdan mukaan. Laakson  muovaaja kiemurteli muodostuman pohjalla. Junninoja keräsi vetensä soilta, metsien seliltä  ja pelloilta. Kotimme kohdalla puro oli syövyttänyt uomansa syvälle saviseen  maahan. Lopulta humuksen  ja saven ruskeana vesi purkautui Oulujokeen Kurumainen laakso oli poikkeava paikka loivasti aaltoilevassa maisemassa. Toistuvasti  lehtorinne houkutteli pienen  ihmettelijän kamariinsa. Metsän kuiskimat salaisuudet liimautuivat syvälle  pojan  mieleen.”

Tämä  on kerrassaan  upea  kirja  lukea  ja  katsella. Lempeän  humoristiset  ja luontoa  kunnioittavat  tarinat  syventävät  myös kirjan korkeatasoisten  kuvien  antia.  Kirja  opettaa  katsomaan  luontoa  uudella  tavalla  ja löytämään  kauneuden  myös  arkisista  kohteista. Eikä  pelkästään  kauneuden, vaan  ystävän,  joka  on  kaikkialla  ympärillämme.

Kirja  on Markku  Välitalon  omakustanne  ja  sen  voi  tilata  tekijän  sähköpostisoitteesta markku.valitalo@gmail.com.  Itse  päätin  hankkia  kirjan,   kun  näin  siitä  tehdyn trailerin https://www.youtube.com/watch?v=lyUVnjZxivw . Siihenkin  kannattaa  tutustua.