Saara Turunen: "Järjettömiä asioita"

 

 

 

Saara Turunen: ”Järjettömiä asioita”

Tammi 2021

337 sivua

 

Vähän  kirjan  alun  jälkeen  ajatteli, että  onko  tämä  lopultakin  kirja,  joka paljastaa totuuden  hokemasta ”miksi naiset  aina rakastuvat renttuihin”. Valitettavasti  kirja  ei  sitä  tehnyt. Miehet  eivät  olleet  tarpeeksi  renttuja. Ei  tuo  puute  kuitenkaan  suurta  surua  aiheuta, sillä  kirja  on  hyvä  ja  kiinnostava.

Itse asiassa  tämä  on  matkakirja. Ei  suinkaan  tavallinen  matkakirja, vaikka  siinä  matkustetaankin  paljon. Tämä  on  matkakirja omaan  elämään. Matkakirja  tämä  on siksikin, että  elämää  katsotaan  ulkoapäin eikä  niinkään  sisältä, jolloin elämän  ilot  ja  tuskat koetaan tässä  ja  nyt. Kirjoitustyyli  on  ilmeisen  tietoinen  valinta ja  antaa  mahdollisuuden  käsitellä  asioita  laajemmasta, ulkopuolisesta  näkökulmasta. Voisi  melkein  sanoa,  että  kirja  tarjoaa  näytelmän  kirjan  muodossa.

Kirja on myös  kertomus  kipuilusta rakkauden  odotusten  ja  todellisuuden  välillä. Päähenkilö  ei  uskalla  heittäytyä  tunteiden  varaan, vaan  uskottelee  itselleen muodollisen, enemmänkin  velvollisuudentuntoon  perustuvan,  kanssakäymisen  riittävän. Päähenkilö  ikään kuin  kieltää  itseltään haluun  perustuvan  ruumiillisen  nautinnon. Rakkauden  käsite  on vajavainen  ja  sen  vuoksi suhteeseen  liittyy  jatkuvasti  ajatus  eroamisesta  ja  toisaalta siihen liittyy  toive  syventää  suhdetta  lapsen  avulla.

Minusta  tämä  kipuilun  kuvaus ja  rakkauden  tulkitseminen  muodolliseksi  on  mielenkiintoinen,  koska se  on hyvin  usein  osa  miesten  ajatusmaailmaa. Monesti  tuntuu  siltä,  että  miehelle  on  olennaista, että  on  vaimo  ja  hän suorittaa  vaimolle  kuuluvat  tehtävät. Vain  parhaimmillaan  ruumiillinen  ja  myös  henkinen  nautinto  liittyy  tähän  suhteeseen. Aiemminhan  koko avioliittoinstituutio  perustui  tällaiseen  ajattelutapaan.

Asioiden  kääntämien  nurinpäin  voi  auttaa  myös  näkemään  naisen  aseman  avioliitossa  uudella  tavalla. Huomaamaan,  että  tätäkö  minulta  odotetaan,  tämäkö  on  minun  roolini. Onko  minua tuntevana  ja  kokevana  itsenä  olemassakaan  puolison  silmissä.

Kun  kirjassa  asioita  katsotaan  ulkopuolelta, eikä  tunnemyrskyn  sisältä, se  tarjoaa  runsaasti  konkreettisia  havaintoja arjen  oudoista  käytännöistä. Ehkä  kirjan  nimikin ”Järjettömiä asioita”  tulee  niistä. Kirjassa  todetaankin yhden  tapauksen  yhteydessä:

”Mutta en voi tälle  kaikelle  mitään, ja se johtuu siitä, että  näillä asioilla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.”

Ulkopuolisen  tarkastelutavan  kautta  nämä  asiat  tulevat  kuitenkin  näkyviksi. Ja  kirjassa  tällaisia  asioita  on paljon.

Kirjan  hienoa  antia  ovat erilaisten, katalonialaisten  ja suomalaisten,  elämäntapojen  ja näiden  tapojen  taustalla  olevien ajatusmaailmojen  vertailut. Kirjassa  ne  liittyvät  konkreettisiin, arkisiin  tilanteisiin ja  jos  niiden  lukeminen  ei  johda  omien käytäntöjen  kyseenalaistamiseen, niin  ainakin  se  laajentaa  omaa maailmankäsitystä. Tämä on edellytys  myös  sille, että  erilaisuus pystytään  hyväksymään.

Kirjassa  on hauska  kuvaus terapiasta  tai  oikeastaan  erilaisten  terapeuttien  kuvaus. Kuvaus  siitä, miten terapeuttien  ulkonäkö, käyttäytyminen  ja huoneen  sisustuskin  korreloi  heidän  antamaansa  palveluun. Valitettavasti, hauskuudesta  huolimatta  kuvaus  voi tuntua  terapian  väheksynnältä, kun se  monelle  kuitenkin  on  välttämätön tukipalvelu.  Itse  asiassa,  päähenkilöllekin  terapeutti  antaa  olennaisen  keinon  rakkauteen  liittyvän  kipuilun hävittämiseksi, vaikka  päähenkilö väittääkin  mielessään  sen  jo  tietäneensä. Tietäminen  ja  tiedon  ottaminen  käytäntöön  ovat  kuitenkin  eri  asioita.

”Niin sanoo pöyheätukkainen, sitoutuminenhan on yleensä sitä, että on jotain yhteistä, että osapuolia sitoo jokin jaettu asia. Joo, minä sanon, enkä ymmärrä, miksi pöyheätukkaisen on sanottava minulle noin itsestäänselviä asioita. Odotan, että hän sanoisi vielä jotain muutakin, mutta ei hän sano, katselee vain minua vastapäisestä tuolistaan.”

Ei tämäkään  välttämättä  ole  koko  ratkaisu  kipuiluun,  mutta luo  valoisamman  näköalan  eteenpäin.

Tämä  on vahva  kirja rakkauden  kokemiseen  ja sen  tulkitsemiseen  liittyvästä  kipuilusta, joka  osittain  johtuu  pelosta avautua  tunteille.  Sitoutumisen merkityksestä rakkaudessa. Erilaisuudesta.  Tämä  on matkakirja  omaan elettyyn  elämään  ja  myös näköala  eteenpäin. Tämä kirja  on hauska  ja vakava. Parhaimmillaan se avaa  silmiä näkemään asioita uudella  tavalla. Tämä on ikään kuin näytelmä kirjan muodossa.