Mikko Kamula: "Kalevan pojat"

 

 

 

Mikko Kamula: ”Kalevan pojat”

Gummerus 2022

713 sivua

Metsän kansa-sarjan  neljäs  osa (Muut  osat: ”Ikimetsien  sydänmailla”, ”Iso  härkä”  ja ”Tuonela”)

 

Mikko Kamulan  Metsän kansa-sarja on  nyt  neljännessä osassaan, ja  aina  vain  paranee. Ennen  varsinaista  arviota  kuitenkin  kiitos sarjan  kirjojen  ulkoasusta  ja  tämän  kirjan  osalta sen  alkuun  lisätystä  osiosta ”Tarinan henkilöistä”. Siinä  esitellään  lyhyesti  tarinan  henkilöitä  ja  aiempien  kirjojen  tapahtumia. Hienosti, kuitenkin  juonenkäänteitä  paljastamatta,  mutta  kuitenkin  niin,  että  lukija  pääsee  tarinaan  mukaan,  vaikka  ei  olisi  vielä aiempia  kirjoja  lukenutkaan. Ne  kyllä  kannattaa  lukea.

Kirjasarjassa  yhdistyy  hienosti  uudisasukkaiden arki Pohjois-Savossa  1400-luvun  lopulla, suomalainen mytologinen  perinne  ja kalevalainen  fantasia.  Kiinnostava tarina  rakentuu  aidosti Kalevalaan ja  mukaan  tulevat niin Väinämöinen, Pohjolan  emäntä, Kirjassa Loviatar,  kuin Sampsa Pellervoinenkin  ja  tietysti Väinämöisen  myrskyssä  kadottama  kantelekin. Kalevalaisuus  on  liitetty  kirjaan  hienosti ja  sen  tuntee tarinan myötä liittyvän aidosti osaksi  omaa perintöämme. Tarinan  mukana Rautaparran  nuorin poika, Tenho, kouluttautuu  ja  kasvaa tietäjäksi.

Kalavalaisen  fantasiaseikkailun  ohella  kirjassa  on  kolme  muutakin  tarinaa  jotka  kaikki  ovat  yhtä lailla  kiinnostavia ja  jännittäviä,  kuin  fantasiaseikkailukin. Yksi  tarinoista  on tietysti  koko  kirjasarjan  perustana  oleva  Juko Rautaparran  sukutarina. Tässä  kirjassa Juko perheineen  joutuu  kohtaamaan harvinaisen  kylmän ajanjakson,  jonka  vuoksi  suuri  osa sadosta  menetetään.  Kuvaus taistelusta  nälkää  vastaan,  niin Rautaparran suvun  kohdalla,  kuin yhteisössäkin  on aitoa  ja ajanmukaista.  Se  koskettaa  lukijaa  ja  tuo esille  myös  sen,  miten poikkeavat olosuhteet, tiedon  puuttuessa,  tulkitaan  helposti  yliluonnollisten  tekijöiden aiheuttamiksi  ja  näistä  tuntemuksista  rakentuukin  sitten  kirjan  kalevalainen  fantasia.

Toinen  mielenkiintoinen tarina kuvaa  Rautaparran  tyttären Varpun  itsenäistymistä. Varpun  kautta  kuvataan  hienosti  sen  ajan  mytologiaa  mm.  maahisia  ja  ennen  kaikkea parantajien  toimintaa. Erityisesti parantamista  yrttien  ja  kasvien, mutta  myös  taikaesineiden  avulla. Tämäkin  osuus  on tarkasti ja  hienosti  kuvattu  ja  oikeastaan  se on jopa oppikirja  yrttien käytöstä  parantamiseen. Taito  joka meiltä  pääsi välillä  lähes katoamaan  Varpu  haluaa  myös  saada  arvostusta  itsenään,  naisena  ja  parantajana. Hän joutuu kamppailemaan  mielessään naisellisen  vastuuntunnon ja itsenäistymishaaveen  kanssa. Pitäisikö  hänen kantaa  huolta  perheestään  ja  tuoda  sukuun sulhanen  auttamaan talon töissä,  vain rakentaa uraa  parantajana. Nämä  pyrkimykset  ja  niiden  vaikeudet kuvaavat  hienosti  myös  aikakauden  tilannetta ja  naisen  asemaa. Tähän tarinaan  liittyy  myös herkullinen  kuvaus Varpun ensimmäisestä  käynnistä kirkossa ja siitä,  miten  luontouskontoa  tunnustava kokee kirkollisen  jumalanpalveluksen.

Kolmas  tarina  on Rautaparran  vanhimman  pojan Heiskan  tarina. Hän  haluaa  pois  kotoa  sotilaaksi. Hänen kauttaan  kuvataan  niin  sotilaaksi  kasvattamisen  ankaruutta,  kuin jatkuvia  sotia ja  kahakoita  rajaseudulla. Vastakkain  ovat  niin  karjalaiset, savolaiset,  ruotsalaiset  kuin  venäläisetkin.

Kaikki  nämä  tarinat  lomittuvat hienosti  yhteen  ja  tuovat  tuon  ajan Suomesta yllättävänkin  kattavan  kuvan. Kalevalaisen  fantasian  kautta  tutustutaan  myös  lappalaisiin, heidän  tapoihinsa  ja  myös  siihen, miten  heidät  ajetaan   koko  ajan  pohjoisemmaksi,  kun  suomalaiset  haluavat  hyödyntää  maata  ja  lappalaiset  haluavat  elää osana  luontoa.

Tämä  kirjan  pintapuolinen  esittely  saattaa  vaikuttaa  tylsältä,  mutta  kirja  ei  sitä  ole. Kirjan  kaikki  erilliset  tarinat  ovat  hienosti  kirjoitettuja ja  kiinnostavia  ja  kaiken  kruunaa tapahtumat  kattava  kalevalainen  fantasia. Juuri  tuon fantasian esittämällä  tavalla  uskon  lukijana  kaiken  tapahtuneenkin, niin todenmukainen  kirja  on.

Mikko Kamulan ”Kalevan pojat”  on uskomattoman  upea  kalevalainen  fantasiaseikkailu  ja  samalla  myös aito 1400-lopun  elämän  kuvaus Pohjois -Savon alueella. Ihmisten  arki ja kamppailu oikuttelevaa säätä, luontoa  ja hyökkäileviä viholaisheimoja  vastaan on kuvattu elävästi ja aidosti niin,  että  lukija tulee  osaksi  tarinaa. Kalevalainen  fantasiaseikkailukin  kasvaa  ihmisten  arjesta, tuntemuksista  ja  uskomuksista. Arki,  uskomukset  ja tavat  on  kuvattu  tarkasti  ja  oikein. Tällaistahan  meidän  elämämme on ollutkin. Eikä  kirja  ole pelkkää fantasiaa  ja menneisyyttä. Monta  kertaa kirjan  tapahtumista ja  ihmisten  pohdinnoista  huomaa, että  ”näinhän se on vieläkin”. Kerrassaan  upea  kirja.

Iida Rauma: "Hävitys, Tapauskertomus"

 

 

 

Iida Rauma: ”Hävitys, Tapauskertomus”

Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2022

400 sivua liitteineen

 

Iida Rauman  kolmas  kirja ”Hävitys” on tärkeä, todenmukainen  ja  järkyttävä  kirja kiusaamisesta mutta  myös  muusta hävityksestä. Perinteemme  ja  historiamme hävittämisestä taloudellisen  voiton  ja ns. kehityksen  nimissä. ”Kehityksen”  joka  loppukädessä  johtaa maapallomme  tuhoutumiseen. Kiusaaminenkin  on  selvästi  ihmisen  ja  hänen  itsetuntonsa  hävittämistä. Nämä  erilaiset  hävittämiset  kulkevat  kirjassa  hienosti  rinnakkain, vaikka  kiusaamisteema  on  ylivoimaisesti  parhaiten  ja  voimakkaimmin  esillä. Kiusaamisen  merkitys  on kiteytetty  hienosti A:n ajatuksissa,  kun  hän  kirjan  loppupuolella  näkee kiusaamisen  vastaisen  mainoksen ”Sanat  jättävät  jäljen”.

”…Oli mahdotonta kuvitella kiusaajia, jotka pysähtyisivät mainoksen äärellä, kokisivat  hurjan valaistumisen siitä, että  niiden  toiminta tuottikin kärsimystä. Päinvastoin Ikuiset arvet  ja Sanat jättävät jäljen - kampanjathan olivat  eräänlainen palkinto, A sanoi, tunnustus siitä, että systemaattinen työskentely oli johtanut tavoiteltuun tulokseen. Isku  oli osunut, se oli aiheuttanut kipua ja nuo vastenmieliset  julisteet vain täydensivät väkivallan viestimällä sen  kohteelle, että siinähän  olet ja pysyt, ikuisesti arpeutuneena, lopun ikääsi  kantamassa kaltoinkohtelun merkkejä, elämä käytännöllisesti katsoen piloilla.”

Kiusaamis-teemaa  käsitellään  kirjassa  hyvin  kokonaisvaltaisesti  ja  monipuolisesti. Kiusaamista  ei esiinny  vain  oppilaiden välillä  eikä  hyväksikäyttö  ole  vain  seksuaalista. Näihin  voi syyllistyä  myös  opettaja mm. erilaisten  suosikkijärjestelmien, omien taipumustensa, vallanhimonsa ja  halujensa  kautta. Kiusaaminen  voi  olla  myös  rakenteellista. Itse  olen kotoisin kaivospaikkakunnalta  ja  siellä  rakenteellinen  syrjiminen  oli  toteutettu järjestelmällisesti. Sen aikaisessa  keskikoulussa  meillä  oli  kolme  rinnakkaisluokkaa. A-luokassa  olivat  maanviljelijöiden  lapset, B-luokassa  herrojen  pennut,  ja C-luokassa työläisten  kakarat. Maanviljelijöiden ja  työläisten  lasten  välillä  ei  juurikaan  eroja  ollut,  mutta  ns. herrojen  pennut  olivat  eliittiä. Yleensä  tällaisetkin  luokittelut hoidettiin  hienovaraisemmin  mutta  kuitenkin  niin,  että  kohteet  sen  tunnistivat.

Kirja  erittelee  perusteellisesti myös  sitä,  ettei  kiusaaminen  ole  kiusatun  syy, vaikka  hänestä  usein  tehdäänkin  vähintään  osasyyllinen  outouden  tai  erilaisuuden  takia. Tämä  on tärkeää,  sillä  niinhän kiusaamista  vieläkin  perustellaan. Kiusattu  toimii  ikään kuin  hyväksyttyjen  normien  ulkopuolella  ja  ansaitseekin  tulla  kiusatuksi.  Pukeutuu  väärin,  on väärän  värinen  puhuu  oudosti, tietää  liikaa.

Kirjan  hienoimpia  asioita  on,  että erityisesti A:n  kohdalla  se  liikkuu  voimakkaasti  ja  aidosti  tunteiden  tasolla. Tunteiden  kauttahan  juuri  kiusaamisen  kokemus  välittyykin ja  jos  ne  sivuutetaan,  ei  kiusaamisen vaikutuksia  voida  korjata.  Kiusaamistapauksia  selviteltäessä  opettajat  ja  kuraattorit  hakevat  lähes  aina  kompromissia  ja  silloin  tunteet  ja  kokemukset  sivuutetaan ja  sovittelu  toimii kiusaajan  eduksi.  Nämä  asiat  tulevat  kirjassa  erinomaisesti  esille.

Kiusaamisen  moninaisuus  tulee  kirjassa esille  myös  kahden  kiusatun A:n  ja Iran  kokemusten,  tuntemusten  ja  käyttäytymisen  kautta. Jokainen  kokee kiusaamisen  eri  lailla  ja  vaikutukset  ovat  erilaisia. Aina  ne  ovat kuitenkin  tuskallisia  ja  arpeuttavia.

Kirja jakautuu  kolmeen  osaan. Ensimmäinen  osa  on eräänlainen  johdanto  ja  siihen  liittyy A:n kokemuksia  opettajana  ja  hieno  kuvaus  myös  vanhasta Turusta  ja  sen  tuhoamisesta. Toinen  osa on perusteellinen  erittely  kiusaamisesta, erityisesti A:n kokemusten  kautta. Kolmas  osa on eräänlainen  arvio  kiusaamisesta  ja  kuvaus  kahden  kiusatun  kohtaamisesta  sekä  hyvin  mielenkiintoinen  kuvaus vanhasta Turusta  ja  sen  hävittämisestä.

Vanhan Turun kuvauksista  olisi  ollut  ainesta  omaankin  kirjaan,  mutta  hienosti  ne  sopivat  tähänkin  kokonaisuuteen. Muutamia  vuosia  sitten  kiertelin Turkua Mike Pohjolan  kirjan ”1827” pohjalta. Etsin Turun paloon  liittyviä  paikkoja.  Turku  tuli  sen  kautta  aivan  eri  tavalla  lähelle. Iida Rauman  kirja antaa tällaiseen  tutustumiseen  vielä  paljon  enemmän  aineksia. Tutustuminen kirjan  paikkoihin  taitaa  olla  ensi  kesän  ohjelmassa.

Iida Rauman kirja ”Hävitys” kertoo  hävityksestä  monella  tasolla,  mutta  kirjan tärkein  sisältö  on koulukiusaamisen  armottomassa, totuudenmukaisessa  ja  järkyttävässä  kuvauksessa. Tämä  on  tärkeä  kirja  vanhemmille,  opettajille ,kuraattoreille  ja  kaikille nuorten  ja  lasten  kanssa  työskenteleville. Tärkeää on,  että  kirja  puhuu  asioista monipuolisen kattavasti, kiusaamista  on  hyvin  erilaista, ja ennen kaikkea  kiusatun  tunteiden  ja kokemusten  kautta.  Jos  emme  tunnista  tai  halua  nähdä  kiusaamista aidosti,  hävitämme  kiusatun  itsetunnon, tuhoamme onnistumisen  kokemuksen  ja  jätämme hänen  sieluunsa  ikuiset  arvet. Rankka, erinomaisesti  kirjoitettu  ja  tärkeä  kirja.