Anna-Kaari Hakkarainen: ”Marraseliö”
Tammi 2024
654 sivua + Kiitokset ja lähdeluettelo
Anna-Kaari Hakkaraisen ”Marraseliö” on ehdokkaana vuoden 2024 Finlandia-palkinnon saajaksi. Ja aiheesta. Luettuani nyt kolme ehdokaskirjaa on tämä ehdoton suosikkini monitasoisuuden ja ajatusten rikkauden takia.
Kirjan yhtenä lähtökohtana on päähenkilön kiinnostus Ingmar Bergmaniin ja erityisesti hänen elokuvaansa ”Persona” (”Naisen naamio – Persona” 1966). Tuo kiinnostus vie kirjan päähenkilön Evan tai Julian Fårön saarelle, missä myös ”Persona” on kuvattu. Vaikka myös Fårön saarella ja sen maisemilla on osansa kirjassa, tärkeintä on, että kirja kuljettaa meitä päähenkilön mielen maisemiin. Kirjassa Evan/Julian kokemuksia, pelkoja ja tuskia käsitellään niin ”Personan” naishahmojen, Bergmanin elämän, hänen tuotantonsa kuin Fårön maisemien ja tapahtumien kautta. Pidin kirjan rakenteesta ja tavasta yhdistää esim. päähenkilön kokemuksia ”Personan” sisältöön. Joistakin lukijoista se saattaa tuntua häiritsevältä mutta minä en kokenut niin. Päinvastoin henkilökohtaisiin kokemuksiin tuli enemmän syvyyttä ja ikään kuin yksityisestä tuli yleisempää. Erityisen tärkeää se oli silloin, kun päähenkilön ensimmäisessä suhteessaan kokenut väkivalta yhdistyi miehiseen vallankäyttöön laajemminkin yhteiskunnassa.
Bergmanin elämän ja erityisesti ”Persona” elokuvan erilaisten tulkintojen esittely on kirjan mitä arvokkainta antia. Minutkin se pakotti katsomaan ”Personan” uudelleen, ensin ruotsinkielisenä versiona ja sitten versiona, jossa oli myös suomenkielinen teksti. Elokuva avautui ihan uudella tavalla ja rikastutti lukijaa ja katsojaa. Kiitos siitä.
En tässä tartu enempää Bergmaniin, vaikka hän tai hänen maisemansa Fårön saarella häilyvät koko ajan tapahtumien taustalla. Haluan nostaa esille mielestäni kirjan tärkeimmän teeman. Naisen kokeman väkivallan parisuhteessa, miten se vaikuttaa naisen elämään ja miten vaikeaa sen aiheuttamista tunteista ja kokemuksista on päästä eroon.
Kirjassa Eva/Julian ensimmäinen suhde paljastuu alun huuman jälkeen rajoittavaksi ja väkivaltaiseksi. Eva/Julia yrittää paeta suhteesta mutta palaa takaisin ja miehen katkeruus purkautuu murhayritykseen, josta Eva/Julia kuitenkin pelastuu. Seurauksena ovat vuosikausia jatkuneet uhkailut ja pelko. Anna-Kaari Hakkarainen on koonnut tapahtumista ja sen seurauksista upean yhteenvedon kirjan loppupuolelle (s. 437 eteenpäin). Lainaan kyseisen osuuden ensimmäistä kohtaa, jossa kuvataan lähinnä tapahtuman seurauksia päähenkilön elämään:
”1. Asun ulos rapun ovesta, katson vasemmalle, katson oikealle, katson suoraan eteeni, pidän rapun ovea auki siihen asti kunnes olen vakuuttunut, että tie on tyhjä, että autojen takana ei näy liikettä, eikä puiden talojen nurkkien kivien taakse vilahda tummaa hahmoa, puristan avaimia kädessäni kuin nyrkkirautaa, olen valmiina soittamaan apua. Jokaiset takaani kuuluvat askeleet kuuluvat hänelle. Jokainen vihreä takki. Jokaiset punaiset hiukset. Hän oli kaikkialla. Puhelimen ääni, viestien ja soittojen, kuulin ne vaikka panin puhelimen äänettömälle, tunsin hänen läsnäolonsa, hänen yrityksensä kontrolloida minua, saada minut pelkäämään, hän oli kaikkialla koko ajan, ja minä rukoilin että hän menisi pois, jättäisi minut rauhaan, kuolisi perkele.”
Tässä osiossa on 12 kohtaa. Kaikki yhtä vaikuttavia. Kirjan läpi tapahtuneen vaikutukset vaikuttavat Evan/Julian elämään ja vaikeuttavat myös uusien pysyvämpien suhteiden rakentamiseen ja toiseen ihmisen luottamiseen. Pahinta ovat kuitenkin itsesyytökset. Ajatukset ”jos syy onkin minussa” tulevat päähenkilön mieleen jatkuvasti eri muodoissa. Kirjan luku 8.Lautersin satama toteaa asian hienosti.
”Miksi todistusaineistoa on niin mahdoton uskoa, vaikka se olisi suoraan silmien edessä yksiselitteisenä? Miksi silmä ja mieli uskovat mieluummin mielikuvaa, taikatemppua?
Naisten kokema väkivalta ja siitä toipumisen kuvaus on mielestäni kirjan tärkein aihe. Se on kuvattu poikkeavalla ja mieltä rikastuttavalla tavalla ja toivottavasti sitä kautta avaa myös uusia ratkaisuja ja reittejä omaan elämään. En kerro tarinasta enempää, joten nauttikaa. Ja kyllä myös termin ”marraseliö” selitys löytyy kirjasta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti