"Silta", novelleja vastarannoilta ja niiden väliltä

 

 

 

 

 

”Silta”, novelleja vastarannoilta ja niiden väliltä

BoD Books on Demand, Helsinki

Julkaisija Sivupiiri, Porvoo 2024

© 2024 A. Lund, Amilda Gedda, Eija Seppänen, Erika Lantz, Hanna Oittinen,

Heidi Krogerus, Irma Jäähavu, Jussi Jääskeläinen, Hilma N., Marianne Hynninen,

Mirva Maaria, Niina Nybacka-Salmela, Nora Helsinki, Riikka Antila

157 sivua + kirjoittajien esittely

 

Sivupiiri on porvoolainen ja porvoolaista koostuva kirjoittamista harjoittava työryhmä. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu 17 jäsentä, joista neljäntoista novelleja on nyt julkaistussa ryhmän toisessa novellikokoelmassa ”Silta, novelleja vastarannoilta ja niiden väliltä”. Kaikki novellit sijoittuvat Porvooseen, sen ympäristöön tai siltaan.

Tällaisten teosten julkaisemisella on arvaamattoman suuri merkitys. Niin kuin kirjoittajaryhmäkin toteaa, sillä tuetaan Porvoon kaupunkikulttuuria mutta tuon lisäksi sillä on merkitystä tekijöille, koska se antaa uutta uskoa ja intoa kirjoittajilleen ja lukijoille se avaa silmiä näkemään maailmaa, elämää ja Porvoota uudella tavalla.  Novellikokoelma on näidenkin tavoitteiden kannalta onnistunut kokonaisuus.

En voi olla lainaamatta tähän alkuun André Bretonin runon ”Kirjoitukset karkaavat” alkua:

”Kääntyilevien kirjan lehtien satiini valaa niin kauniin naisen

Että silloin kun me emme lue katselemme tätä naista alakuloisina

Rohkenematta puhutella häntä rohkenematta sanoa

        hänen olevan niin kaunis

Että se minkä pian tiedämme on kultaakin kalliimpaa

…”

André Breton: ”Unen hiekkarannoilla, Dans  les sables du réve, Valitut runot, Poémes choisis” (Sammakko 2020, suomentanut Janne Salo)

 

”Silta” on nautinnollista luettavaa ja erityisen hienoksi sen tekee novellien monipuolisuus. Novelleissa on yllättäviä elementtejä, paria novellia voisi pitää jo pienoisromaanina, ei pituuden, vaan sisällön runsauden takia ja yksi novelli kasvaa hienosti esseemäisestä alusta elämänuskoa tarjoavaksi tulevaisuudennäkymäksi. Osassa novelleissa lukijalle tarjotaan uusi näkökulma ilmiöihin, joita pyrimme katsomaan vain yhdeltä puolelta, Lisäksi kirjassa on kiinnostava, kokeellisempaa tyyliä edustava novelli, joka avaa lukijalle parhaimmillaan näkymiä todellisuuteen myös tavallisesti tiedostamattoman mielen kautta. Erittäin hieno kokeilu on myös kahden eri henkilön kirjoittaman novellin yhdistelmä, jossa samaa tapahtumaa Porvoon sillalla kuvataan kahdessa eri autossa matkustavien kautta. Hieno kokeilu.

Novelleissa on historiallista kuvausta ja tulevaisuudennäkymiä ja myös scifiä ja fantasiaa mutta useimmat tarinat lähtevät kuitenkin etenemään arkisten tilanteiden kautta ja ovat helposti lähestyttäviä.

Riikka Antilan kaksi novellia ”Käsi kädessä” ja ”Kahvitauko” pureutuvat parisuhteen kysymyksiin hyvin eri tavalla. ”Kahvitauko” kuvaa rakkauden muuttumista väkivallaksi järkyttävällä tavalla ja ”käsi kädessä” novellin yllättävä loppu panee miettimään miten rakkaus ja kiintymys kestää arjen vastoinkäymiset.

Marianne Hynniseltä on kirjassa neljä novellia ”Laiva pentele”, ”Sillan juuressa”, ”Vasten auringon siltaa”, ”Unelmien kuplat”. ”Laiva pentele” on novelli, joka oikeastaan on pienoisromaania. Sillä aihepiiriltään ja kuvauksen laajuudelta se tarjoaa lukijalle niin laajan näkemyksen aikanaan Haikonselän rannalla toimineen sahan toimintaan siihen liittyvien ihmisten elämään. Toivoisin tosiaan, että teksti jossain vaiheessa laajenisi romaaniksi. Novelli ”Sillan juuressa” on samanlainen. Siinäkin olisi aineksia laajeta historialliseksi romaaniksi muinaisesta elämästä Porvoonjoen varrella. Novelli on hieno kuvaus myös siitä kuinka nykyiset taloudelliset arvot helposti jyräävät historiallisten arvojen yli.

”Unelmien kuplat” on scifimäinen tarina tulevaisuuden vanhasta Porvoosta, joka on suojattu kuplalla luonnonkatastrofeja vastaan. Scifimäisyydestä huolimatta novellin taustalla on huoli luonnon tuhoutumisesta ja lajien häviämisestä. Myös kritiikkiä nykyiseen elämäntapaan ja sen todennäköiseen muutokseen löytyy hienovaraisesti esitetyllä tavalla.

Eija Seppäsen ”Matkalla enon häihin” ja Marianne Hynnisen ”Vasten auringon siltaa” ovat sisarnovelleja. Ne kertovat samasta tapahtumasta kesäruuhkassa Porvoon sillalla. Toinen kuvaus tapahtuu upouudesta Escortista ja toinen vanhasta IFA:sta.  Mainitsen automerkit koska ne kuvastavat myös sitä miltä kannalta tapahtuma tulkitaan. En kerro enempää sillä tämä kokeilu kirjoittaa sisarnovellit onnistuu erinomaisesti ja kokonaisuus hykerryttää pitkään lukijan mieltä.

Eija Seppäseltä on kokoelmassa myös novelli ”Kalajuttu”.  Se on itseironinen ja luulen että miesten mielestä hauska. Kuitenkin tarinan opetus on mielestäni siinä, miten osataan kunnioittaa toista ihmistä. kalareissun aikana yhdellä lauseella olisi voitu pilata tunnelman ja illan nautinnolliset hetken savustuspöntön ääressä olisivat jääneet haaveeksi. Kaunis tarina.

Irma Jäähavulta on kirjassa kaksi novellia ”Kuvakulma” ja ”Susi-Kustaan sormus”. Molemmat kuvaavat parisuhteen ongelmia mutta tavalla, joka yhdistää parisuhteen muodostumisen ja sen ongelmat osaksi muuta elämää ja ympäristöä. Minusta lähestymistapa on hieno ja pidin erityisesti ”Kuvakulman” lähestymistavasta.  Se suuntautuu enemmän ulospäin eikä keskity sisäisten ongelmien ratkomiseen.

Heidi Krogeruksen novelli ”Altis” on mielenkiintoinen ja siitä aistii löytämisen ilon. Se alkaa esseemäisenä tekstinä siitä, mitä silta sanana ja esineenä merkitsee, mutta kytkiessään sillan omaan elämäänsä, kirjoittaja toteaa etteivät ”sillat ole ainoastaan väyliä toiseen paikkaan, vaan myös väyliä toisiin ajatuksiin, uusiin mahdollisuuksiin”. Kun työhulluus ja väsymys tuo vain näköalattomuutta, avaa tuo ajatus tien eteenpäin. Minä lukijana koin asian niin, etteivät sillat ole vain jonkin ylittämistä varten vaan ne antavat mahdollisuuden edetä eteenpäin tai palata taaksepäin. Ajatuksia herättävä novelli. Tätä novellia voi pitää kirjan nimikkonovellina.

Mirva Maarian novellin ”Next to Nothing” tulkitsin kokeelliseksi tekstistä. Se on mielenkiintoinen ja haluaisin lukea sellaista enemmän, sillä tällainen teksti saa alitajuntaa aukeamaan tarjoaa mielikuvia, joita ei muuten löydä. Pystyykö kukaan hermostukseltaan oikeastaan palauttamaan mieleen ajatuksiaan kirkossa matkalla alttarille.  Mieleen jäi novellin alkuosan teksti: ”Niin nyt kuin keskiajalla voidaan erimielisyydet peittää laastilla, yhdenmukaistaa ajatukset. Mutta kivet! Ne ovat silti siellä, eriparisina, -värisinä, -painoisina.” Tärkeä ajatus.

Nora Helsinki on kirjoittanut kokoelmaan kauniin novellin ”Voikukat nukkuvat öisin”. Tämä on yksi niistä novelleista, joissa tuodaan uudenlainen näkemys asiaan, jota katsomme yleensä vain yhdeltä kannalta. Kyse on graffitien maalaamisesta. Maalarin aamuhetken ajatusten kautta kuvataan luontoa, eläimiä ja ihmisiä rakastava maailmankuva, joka ajaa maalarin tuomaan näitä näkemyksiä myös muiden omaksuttavaksi myös graffitien keinoin.  Kiitos tästä tekstistä.

Hilma N. esiintyy kokoelmassa kahdella novellilla ”Sinulle Helvi Alice – Ekfrasis”. Tämä novelli meni minulla eniten tunteisiin. Äärettömän kaunis ja arvostava kuvaus Helvi Alicen elämästä lähtee etenemään kirkkomäellä otetusta valokuvasta, josta kuolleena paikalle tullut Helvi Alice haluaa tietoja.  Kirjoittaja kutoo yhteen Helvi Alicen elämän, ilot ja surut yhteen oman elämänsä kanssa hienolla tavalla. Toinen novelli ”Vaarallisia ylityksiä” koostuu lähinnä ajatuksista ja tunnelmista, joita erilaiset ylitykset, esim. sillat tai vesi, vaaroineen synnyttävät.

Erika Lanz:n novelli ”Rakkauslukkoja” kertoo myös toisen puolen sillankaiteisiin kiinnitetyistä ikuista rakkautta osoittamaan tarkoitetuista lukoista.  Eli tarinan siitä miten toiveet elämänpituisesta rakkaudesta murentuvat. Novellissa neljä koskettavaa ja niin tavallista tarinaa että pettymyksen tunne ulottuu lukijaankin mutta onneksi tavalla, joka ehkä ohjaa omaa elämää oikeampaan suuntaan.  Hieno novelli.

Jussi Jääskeläinen kirjoittaa novellinsa ”Matka tuntemattomaan” ihmisille vaikeasta ja pelottavastakin aiheesta. Jääskeläisen novelli on kuitenkin kaunis ja ehkä juuri tarkoitettukin poistamaan kuolemanpelkoa. Ainakin se antaa mahdollisuuden kokea kuolemaan siirtymisen uudenlaisella, lempeällä tavalla. Kiitos siitä.

A. Lundin novelli ”Pysäyttävät hetket” yhdistää kaksi tapahtumaa Genovassa tapahtuneen moottoritien sillan romahtamisen, jossa kuoli 45 ihmistä ja Veronassa koetun Verdin Nabucco oopperan esityksen. Novelli kuvaa hienosti sitä millainen vaikutus taiteella ja tässä tapauksessa musiikilla on tunteisiin.  voimistaessaan tunnekokemuksia se myös auttaa niitä purkautumaan ja muuttumaan muistoiksi, jotka eivät ole katkeria vaan kauniita.

Hanna Oittisen novelli ”Zero Sugar” on hieno kuvaus arjesta perheen mökillä. Arki on näennäisesti aina pientä kinaa, kiukkua ja kiusantekoa. Toisten tylyttämistä. Mutta aina jostakin ilmestyy sitten se kaikkea koossapitävä voima. Tässä tapauksessa omenakropsu. Kun vain muistaisimme, että yhdistävä voima siellä aina on. Kiitos muistutuksesta.

Niina Nybacka-Salmelalla on kokoelmassa kaksi novellia: ”Pinnan alla” ja ”Rovio”. ”Pinnan alla” kertoo nimensä mukaisesti ulkokuoren alla olevista ajatuksista ja tunteista. Ilman tukea ja voimaannuttamista ne voivat murtaa ihmisen. Vaikka novellissa vastuuntunto, lapsi ja mummon muisto tuovat päähenkilölle voimaa on novellissa myös pieniä asioita ja havaintoja, jotka irrottavat arjen paineista. Esimerkkinä on kuvitelma pörriäisestä, jolla olisi pieni ämpäri meden keräämistä varten. Tällaisia pieniä asioita on maailma täynnä, kunhan vain ne havaitsemme.

Minä luin ”Rovion” eräänlaisena henkisenä jatkona ”Pinnan alla” novellille. Vaikka tilanne on erilainen ja päähenkilökin eri, on kyse kuitenkin erilaisten ärsyttävien tai katkeruutta aiheuttavien asioiden kasaantumisesta. Tulipalo työpaikalla antaa mahdollisuuden purkaa näitä paineita. Vaikka voi kyllä kysyä, onko pakeneminen lopultakaan se paras ratkaisu.

Amilda Geddan novellia ”Sikiäminen” on vaikea luokitella. Vaikka lukunautinnon kannalta luokittelu ei ole tarpeellistakaan, kutsuisin sitä dystooppiseksi fantasiaksi, Kapina ja mullistus on tuhonnut kunnollisen elämän edellytykset. Yksinvaltainen hallinto ylittää pitää elävät ja heidän tietoisuutensa hallinnassaan. Toivoton novelli ei kuitenkaan ole sillä novellin johtohahmon muistojen palautuminen antaa mahdollisuuden kasvuun lähdön päivän alkamiselle. Tämän novellin tarinasta lukisin mielelläni enemmänkin.

Tämä novellikokoelma oli myönteinen lukukokemus. Useat novellit lähtevät etenemään arjen kokemuksista ja niitä on helppo lähestyä. Lisäksi ne pakottavat ajattelemaan ja se on suuri saavutus nykyisenä viihteen aikakautena. Lisäksi kirjamuotoisen kokoelman kannet ovat kauniit ja sitovat nekin teoksen hienosti kirjoittajien kotipaikkakuntaan Porvooseen. Kiitos kansista Jussi jääskeläinen.