Solvej Balle: ”Tilavuuden laskemisesta” osat I, II, III ja IV

 

 

 

 

 

Solvej Balle: ”Tilavuuden laskemisesta” osat I, II, III ja IV

Kosmos 2024 (I , II ja III osa) ja 2026 (IV osa)

I-osa 155 sivua, II-osa 175 sivua, III-osa 174 sivua ja IV-osa 174 sivua

Suomentanut Sanna Manninen

Tanskankieliset alkuteokset ”Om udregning af rumfang I, II, III, ja IV (2020 …2022)

 

Tanskalaisen Solvej Ballen teos ”Tilavuuden laskemisesta” käsittää suunnitelmien mukaan 7 osaa. Kuusi niistä on jo ilmestynyt tanskaksi ka neljä suomennettu. Viimeisin IV-osa 2026. Teos on uskomattoman omaperäinen ja imaisee lukijan mukaansa. Tämän teossarjan osalta ei voida sanoa, että kukin jakso olisi oma itsenäinen teoksensa. Kirjat kuuluvat yhteen ja muodostavat jatkumon ja tapahtumien ketjun.

Nuori Voima lehdessä 1/2026 on Telma Peuran erinomainen haastattelu Solvej Ballesta ja nimenomaan tästä teoksesta. Siinä Balle toteaa, että häntä on aina kiinnostanut se ”miten kirjallisuus mallintaa aikaa ja muovaa aikakäsitystä” ja että häntä on kiinnostanut ”mitä tapahtuisi, jos sama päivä toistuisi yhä uudelleen”. Juuri nämä ovat tämän kirjasarjan keskeisiä teemoja.

Sarjan ensimmäinen osa pääsee vauhtiin tilanteesta, jossa päähenkilö Tara huomaa marraskuun 18 päivän toistuvan. Hän huomaa sen Pariisissa hotellissa, jossa yhden vieraan leipäpala putoaa aamupalalla lattialle samalla tavalla viipyillen. Ensimmäistä jaksoa kuvaavat hämmennys, pyrkimykset etsiä ulospääsytietä ja turhautuminen, kun puolisolle täytyy joka päivä kertoa tilanne uudelleen. Ensimmäinen osa onkin paluutien etsimistä yksin tai kumppanin kanssa. Osan tärkein havainto Taralle on se, että hän huomaa ”syövänsä maailman tyhjäksi” sillä tavarat, jotka hän käyttää eivät palaudu vaikka 18 marraskuuta palaakin. Ne häviävät kulutuksen myötä kaupoista, ravintoloista tai puutarhasta.

Sarjan toinen kirja on jo uuden etsimistä. Miten toistuvat päivät voisi elää uudella tavalla mutta tavallaan myös palaamista vanhaan. Tara kaipaa vuodenaikojen vaihtelua ja hakee sitä matkustamalla sinne missä marraskuusta huolimatta on eri vuodenaikoja vastaavia olosuhteita. Kirjan lopussa hänen yksinäisyytensä loppuu sillä hän löytää toisen marraskuun 18 päivään juuttuneen henkilön. Hän löytyy, kun Tara havaitsee ihmisen, joka ei toimi samalla tavalla toistuvina päivinä.

Kolmannessa kirjassa aikaan juuttuneita löytyy lisää. Uudet mukaan tulevat tuovat mukanaan myös uutta ajattelutapaa. He eivät vain juutu toistoihin, vaan ajattelevat että aikaan juuttuneiden tulisi toimia ”ulkopuolisen” maailman hyväksi joko estämällä yksittäisiä onnettomuuksia tai puuttumalla rakenteisiin ja luoda edellytyksiä paremmalle maailmalle.

Vähitellen aikaan juuttuneita tulee lisää ja heistä kasvaa yhteisö ja kollektiivi, joka löytää suurelle joukolle riittävän asuinpaikan.  Siellä asutaan tai vieraillaan mutta se on aiemmin yksinäisyyteen juuttuneille kiintopiste ja paikka, jossa ei joka aamu kertoa uudelleen samoja asioita. vaan ympäristön ihmiset muistavat mitä on tapahtunut.

Yhteisön voimalla ja tuella kirjaan tulee entistä enemmän laajoja pohdintoja mukana olevien tilanteen syistä, siitä miten ajan sekoaminen on tapahtunut, miksi juuri heille ja mitä olisi tehtävissä. Mietitään myös tarvetta kielen muuttamiseen, kun vanhat termit eivät enää sovellu esimerkiksi ajan määrittelyyn. Pohditaan ikääntymisen vaikutuksia. Ulkoisen maailman muuttumista ja ennen kaikkea miten turvataan myös ulkoisen maailman resurssit, eikä ”syödä maailmaa tyhjäksi”.

En kerro juonesta enempää mutta kirjassa kuvatut ilmiöt ja pohdinnat ovat mielenkiintoisia. Tärkeää on kuinka osallistujat myös heräävät maailman rajallisuuteen. Aluksi osa käytti toistuvuutta hyväkseen ja käytti ympäristöään hyväksi, mutta lopulta kaikki myös oivalsivat rajallisuuden. Ihmisten mielissä tapahtuneet muutokset on kirjassa kuvattu hienosti. Aluksi Tapan mielessä vain joskus vieraili toivo. Kun yhteisö kasvoi, päivät alkoivat kulua nopeasti mutta hyvin vahvasti kaikessa oli pohjavireenä kaipaus.

Balle kirjoitta hyvin ja koukuttavasti. Jokainen osa päättyy jonkin uuden alkuun ja seuraavaan kirjaa odottaa aina malttamattomasti. Toistuvat päivät eivät ole yksitoikkoisia vaan tarjoavat aina jotain uutta ja jotain mystistäkin, jonka ratkaisua jää odottelemaan. Neljännessä osassa se on Taran tulevaisuus mutta myös Olgan makuupussi (Lukemalla se selviää).

Pitää antaa kiitos suomentajalle Sanna Manniselle. Hienosa työtä ja ei mitään paineita, mutta seuraavaa osaa täällä odotellaan jo.

Solvej Ballen kirjasarjaa ”Tilavuuden laskemisesta” on suomennettu 4 osaa (kaikkiaan 7). Niihin kannattaa tarttua jo nyt sillä, vaikka kyse ei olekaan itsenäisistä teoksista, jokainen osa muodostaa järkevän kokonaisuuden. Nämä kirjat imaisevat mukaansa ja herättävät ajatuksia ajasta sen käyttäytymisestä ja ihmisestä tilanteissa, joissa aika pysähtyy. Vaikka ajatuksia herää, lukekaa kirjat kuitenkin romaaneina, sillä henkisesti ne ravitsevat kaikkein eniten. Kiitos suomentajalle Sanna Manniselle. Tämä kirjasarja varmasti yllättää.

Imre Kertész: ”Lopetus”

 

 

 

 

Imre Kertész: ”Lopetus”

Otava 2006

123 sivua

Unkarinkielinen alkuteos ”Felszámolás” (2003)

Suomentaja Outi Hassi

 

Kertész on varmaankin meillä yksi tuntemattomimpia Nobel-kirjailijoita. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Häneltä on suomennettu kuusi teosta, joista kolmen teoksen sarjaa, ”Kaddish syntymättömälle lapselle”, ”Tappio” ja ”Lopetus”, pidetään hänen parhaimpanaan.

Nyt on Kansallisteatteri ottanut syksyn 2026 ohjelmistoonsa teoksen ”Lopetus”. Kaivoin kirjan esiin hyllystäni sillä en muistanut siitä juuri mitään ja heti alkusivujen jälkeen päätin, että näytelmä täytyy käydä katsomossa, sillä kirjan tekstin lisäksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka siitä rakennetaan näytelmä ja mitä aiheita nostetaan esille.

Kirjan olennainen sisältöhän on oikeastaan näytelmän sisällä. Kirjan alussa ja lopussa on kohtaus näytelmästä, ja kohtaukset tavallaan sitovat kirjan tekstin yhteen. Kirja on hienosti kirjoitettu. Yksi kirjan pääteemoista voisi olla kirjailija B:n elämäntarina. Heti kirjan alussa B tekee itsemurhan, joten monet hänen elämäänsä liittyvistä olennaisista asioista eivät tule esille suoraan, vaan kiertoteitse. B:n tarinassa on paljon heijastuksia Kertész:n omasta elämästä ja sitä kautta kirjaan tulee mukaan Auschwitz.  Kirjan kirjailija B on syntynyt Auschwitzissa ja Kertész joutui sinne alle 16-vuotiaana. Keskitysleirin kokemukset eivät jätä ne kokeneita rauhaan ja niin kirjailija B elää niitä myös kirjassa. Näiden kokemusten vaikutusten kuvaukset ovat kirjan tärkeimpiä.

Toinen tärkeä teema on kysymys kirjailijan viimeisestä romaanista. Sitä jäljittää Keserũ. Hän on teoksessa kirjallisuustoimittaja, joka toimittaa B:n teokset ja ystävystyy hänen kanssaan. Keserũ:n kautta välittyvät kirjaan B:n mielipiteet ja kuva hänestä täydentyy. Viimeisen romaanin kohtaloki selviää mutta sitä ratkaisua saavat lukijat itse etsiä.

Kun kirja kattaa ajan toisen maailmansodan keskitysleireistä, sosialismin aikaan ja uuteen vapautumisen jaksoon, kertoo Keserũ:n elämä yhteiskunnallisesta tilanteesta näiden jaksojen aikana. Sosialismin aikana hän oli hetken vankilsassa mutta yhtä lailla hän on turhautunut myös ns. vapautumisen aikaan. Keserũ:n kautta tulee näkyviin myös B:n lievä ”kumouksellinen” toiminta. Kokonaiskuva kirjailija B:stä täydentyy hänen vaimonsa Judit:n ja viime vaiheen rakastajattarensa Sáran kokemuksilla. Kirjailija B;n jäähyväiskirjeet kummallekin ovat hyvin koskettavia.

Kirjan lopussa Judit kertoo miehelleen Adam:lle B:n viimeisen romaanin kohtalosta ja laajemminkin B:n elämästä, keskitysleirin kokemusten vaikutuksista B:hen ja sen kautta myös hänen läheisiinsä. Tämä lyhyt jakso on sisällöltään mittaansa merkittävämpi ja koskettavampi ja nostaa lievästi esille kysymyksen juutalaisuudesta ja erityisesti siitä, uskaltaako kaikkien kokemusten jälkeen kertoa, että he ovat puolijuutalaisia.

Lainaan tähän loppuun vielä pätkän B:n jäähyväiskirjeestä Juditille. Tämä pätkä osoittaa hienosti, miten Auschwitz vaikutta sen kokeneisiin ja heidän läheisiinsä koko elämän ajan:

”Sinun täytyy polttaa kirjoitus, jossa annan käsiisi kurjan ja katoavaisen tarinamme: sinun, johon Auschwitz – ilman että sitä tuntisit, sinä viaton -on minun kauttani viiltänyt syvimmät haavat.”

Imre Kertész: kirja ”Lopetus” on hieno, surullinen ja tärkeä kirja, jossa painottuvat keskitysleirin ikuisesti ihmiselämään vaikuttavat kokemukset. Kiertoteitse kirja varmasti kuvaa myös Kertész:n omia tuntoja keskitysleiriltä vapautumisen jälkeen. Kirjan taustalla on Unkarin muutokset sota-ajasta, sosialismin kautta nykyaikaan. Kirjasta tulee näytelmä Kansallisteatteriin syksyllä 2026. Kirjan lukemisen ohella näytelmä kannattaa varmasti katsoa.

 

Olli Jalonen: ”Puhdas viiruinen elämä”

 

 

 

 

Olli Jalonen: ”Puhdas viiruinen elämä”

Otava 2026

318 sivua

 

Jalosen perheen (Riitta ja Olli) teokset mahtuvat juuri ja juuri metrin levyiselle Lundian hyllylle. Niiden anti ja merkitys lukijalle ei ole yhtä yksiselitteisesti mitattavissa. Se että ne kaikki ovat säilyneet hyllyssä tarkoittaa, että jokainen niistä on antanut minulle elämyksiä, kokemuksia. tietoa ja kykyä nähdä ja kokea elämä aiempaa kokonaisemmin. Olli Jalosen uusin kirja ”Puhdas viiruinen elämä” sopii hyvin tähän sarjaan ja oikeastaan se on vielä tärkeämpi, sillä kirjan maailma tulee entistä lähemmäs omaa kokemuspiiriä ja omankin sukuni historiaa. Toki elämä on aina koettava elämällä mutta aito, elämänmakuinen kirjallisuus rikastuttaa sitä hienosti.

Juuri tällainen kirja on ”Puhdas viiruinen elämä”. Se kertoo Hämeenlinnan Rinkelimäen ympäristössä asuvien ihmisten elämän, kokemusten ja tuntojen kautta niin Suomen kuin maailmankin tapahtumista noin viidentoista vuoden aikana 1910-luvun puolivälistä 1920 luvun lopulle. Kirja on myös monen siinä esiintyvän ihmisen kasvutarina. Esimerkiksi kirjan Kerttu varttuu kirjassa lapsesta 26-vuotiaaksi naiseksi. Kirjan ajanjaksolle mahtuvat niin sisällisota, vankileirit, kieltolain aika, pirtukaupan kukoistus, työläisten lakkoja rikkovat rikkurikaartit, fasismin nousu ja kyyditykset.

Olli Jalonen kertoo tapahtumista ihmisten kokemusten kautta silloin tapahtumat tulevat eläviksi eivätkä ne ole päällekirjoitettuja. Myös lukija kokee näin tapahtumat aidosti ja tulee osaksi niitä. Jalonen ei osoittele, vaikka ei kaunistelekaan mitään mutta osoittaa myös jakolinjojen syvyyden. Erityisen hienoja ovat esim. sisällissotaan ja sen jälkeisiin tilanteisiin liittyvät eri osapuolien julistukset. Ne kertovat kuinka samat asiat tulkittiin eri tavalla. Tai haluttiin tulkita ja näin rakennettiin kuilua osapuolten välille. Minusta Jalosen kuvaus sisällissodasta ja sen syistä ja seurauksista on hienoimpia mitä on kirjoitettu. Minusta ihmisten kannattaisi tutustua myös Elmer Diktoniuksen kirjaan ”Janna Kuutio” jossa tuota aikaa käsitellään myös hiukan poikkeavalla tavalla.

Sisällissodan tapahtumissa ja erityisesti raakuuksissa omaa osaansa näytteli myös alkoholi. Olenkin miettinyt, että johtuiko raittiusliikkeen nousu ja kieltolaki osittain sodan synnyttämästä alkoholin käytöstä.  Se on selvittämättä mutta Jalosen kirja kuvaa minusta hienosti myös raittiusliikkeen nousua ja toisaalta myös sen vähittäistä hiipumista. Näiden ilmiöiden liittymistä ihmisten arkeen ei olekaan juuri kirjallisuudessa käsitelty. Sillä juuri arjen ja ihmisten kokemusten kauttahan tällaiset liikkeet tai niihin osallistuminen syntyvät. Nämä ilmiöt ovat osia ihmisten ja yhteisöjen kasvutarinoista.

Sillä kirja on myös niin aikuisten kuin nuortenkin kasvutarina. Kirjan Kerttu kasvaa kantamaan vastuuta pikkusisarestaan ja luopuu omista haaveistaan. Kalle ajautuu sotaan ja kokemustensa seurauksena sairastuu henkisesti. Osa säilyttää periaatteensa painostuksesta huolimatta. Ihmisten tarinat on kerrottu kauniisti ja niiden on annettu kehittyä kunkin omilla ehdoilla. Mutta kaikkein hienoin ja kaunein on Kallen ja Kertun hitaasti kehittyvä rakkaustarina. Se saa täyttymyksensä kirjan lopussa ja siihen liittyvä teksti ja tapahtuma on vähäeleisen kaunis. Sillä suurinta ja aitoa rakkautta ei tarvitse ilmaista korulauseilla, vaan pienillä ja ymmärtävillä arkisilla eleillä, vihjeillä ja teolla. Uskomattoman upeaa tekstiä.

Pakko on tähän laina kirjasta vielä ajaton elämänohje:

”Valehteleminen on vastaan minkä olen luvannut. En valehtele enkä myöskään lyö enkä retuuta itseäni heikompia. Jos tasaväkisen kanssa joutuu tappelemaan, saa painia ja rehellisesti lyödäkin, ja jos joku vahvempi käy tahallaan päälle, silloin voi käyttää kaikkia keinoja.”

Osa kirjan nuorista kasvaa elämänohjeen mukaisiksi. Osa ei.

Olli Jalosen kirja ”Puhdas viiruinen elämä” kertoo Hämeenlinnan Rinkelinmäen yhteisön ihmisten elämästä noin viidentoista vuoden ajalta, 1910-luvun puolivälistä 1920-luvun lopulle. Se kertoo raskaista ja vaikeista ajoista Suomen historiassa, sisällissodasta kieltolain ajasta, kyydityksistä, rikkurikaartien värväämisestä ja fasismin noususta mutta kuvatessaan ihmisiä, heidän arkeaan ja ajatuksiaan se henkii uskomatonta ymmärtämistä, inhimillisyyttä ja lämpöä kuvattaviaan kohtaan. Ja tuo lämpö hehkuu myös lukijaan. Kertun ja Kallen rakkauden kuvaus kirjan viimeisissä kappaleissa koskettaa aidosti. Antakaa tekin tämän kirjan koskettaa.