Suvi Kotkavuori:
”Mitä sen jälkeen tapahtuu”
Aviador 2026
136 sivua
Suvi Kotkavuoren monitaiteellinen lahjakkuus näkyy hienosti
hänen ensimmäisessä omassa novellikokoelmassaan ”Mitä sen jälkeen tapahtuu”,
sillä muutamissa novelleissa on musiikilla olennainen asema ja se lisää
merkittävästi tekstin vaikuttavuutta ja koskettavuutta. Hän voitti tässäkin
teoksessa mukana olevalla novellilla ”Doula” Aviador Kustannuksen järjestämän
kirjoituskilpailun Art Breaks Walls ja oli mukana novelliantologiassa vuonna
2023 mutta tämä on hänen ensimmäinen itsenäinen teoksensa. Kiitos siitä.
Jostakin syystä meillä julkaistaan ja ehkä luetaankin
novelleja niukasti, vaikka samoin kuin runotkin, novellit tiivistetyn muotonsa
ansioista antavat lukijan mielikuvitukselle ja ajatuksille enemmän
liikkumatilaa ja voivat avata eteemme elämän koko kirjon. Parhaimmillaan niin
runot kuin novellitkin ovat helmiä, joihin palaamme mielessämme aina uudelleen,
ja joiden sanoma, ei välttämättä sanat, säilyy mielessä, jos ei vauvasta
vaariin, niin ainakin lapsesta vaariin. Minäkin muistan runsaasti äitini
minulle lukemia ja lausumia runonpätkiä ja olen kokenut ne myös elämänohjeiksi.
Tällaisia helmiä on Suvi Kotkavuoren teoksessa useita.
Nostan niistä esille tässä vain muutamia sillä aivan varmasti jokainen lukija
löytää niistä omansa. Kirjan nimi ”Mitä sen jälkeen tapahtuu” kuvaa hienosti
novelleja, sillä lukemisen jälkeen ainakin lukijan mieleen jää mahdollisesti
aivan uusi ajatus tai tulkinta elämämme erilaista tilanteista.
Kirjan ensimmäinen novelli ”Jokin lähtee liikkeelle” on
hykerryttävän hauska vaikka tapahtumat ovat osaltaan hyvinkin dramaattisia.
Uusien sosiaalisten suhteiden luominen on meistä monelle uskomattoman vaikeaa
ja siihen novelli tarttuu lohduttavalla tavalla. Juonta paljastamatta kerron
vain, että kannattaa uskoa, että elämä kantaa ja minä ainakin tulevaisuutta
varten täytän taskuni paperilapuilla, joissa on aiheita, joilla pysähtynyttä
keskustelua voisi jatkaa. Niitä ei tarvitse ottaa esille, sillä niiden hipelöiminen
sormilla palauttaa kyllä aiheet mieleen.
Novelli ”Se riippuu palautteista” korostaa minusta
yhtä tärkeintä asiaa työelämässä. Pienikin myönteinen palaute on kaikille
tärkeä ja se rohkaisee saanutta kehittämään itseään ja työtään. Onneksi me
olemme oppineet tulkitsemaan vähäisetkin merkit positiivisiksi mutta mutta näin
ei tarvitsisi olla. Tuki ja taputus olalle ei maksa mitään.
Novelli ”Löysihän varpunenkin kodin” on uskomattoman
kaunis. Jokainen varmasti kokee sen omalla tavallaan mutta minusta se korostaa
luonnon kauneutta ja kappelin arkkitehtuurin ja musiikin kautta myös hienointa
yhteyttä ihmisen ja luonnon välillä. Varpusen kuolema ikkunalaseihin osoittaa
miten herkkä rajan luonnon ja ihmisen toiminnan välillä on. Miten helposti me
rikomme tasapainoa omaksi eduksemme sitä helposti huomaamatta. Toivoa ei ole
kuitenkaan menetetty niin kauan kuin osaamme edes tuntea tuskaa kuolleen
varpusen takia.
Nostan vielä esille kirjan viimeisen novellin ”Beeysi”.
Se kertoo kuorossa laulavan kokemuksesta osallistuessaan Beethovenin 9.
sinfonian ja sen neljännen osan, ”Oodi ilolle”, esitykseen. Olemme kaikki
kuulleet sanonnan ”Mennä muihin maailmoihin”, jolla kuvataan huumaavaa
kokemusta, taide-esityksen, taidenäyttelyn tai jopa elämäntapahtuman
yhteydessä. Kokemus voi olla vaikuttava tai erittäin syvä. Novelli kertoo
upeasti tällaisesta syvästä kokemuksesta ja sen perusteellakin sanon teille
kaikille, jossa kokemuksenne on viemässä teitä muihin maailmoihin – antakaa mennä.
Nämä eivät ole välttämättä tämän kirjan vaikuttavimpia
novelleja mutta halusin nostaa ne esille aiheidensa takia. Vaikuttavin ja jopa
yhteiskunnallisesti merkittävin novelli on ilman muuta ”Doula” jonka
vaikutuksen haluan jättää lukemisen varaan. En pysty kuvaamaan tilannetta niin
hienosti, kauniisti ja koskettavasti kuin mitä kirjailija tekee, joten jätän
sen hänelle. Parhaassa tapauksessa novelli voi muuttaa ajatuksia ja suhtautumista
ympäröivään maailmaan.
Suvi Kotkavuoren kirjan ”Mitä sen jälkeen tapahtuu”
novellit kertovat ihmisten arjesta, yksinäisyydestä, katkeruudesta, ilosta,
kauneudesta, onnen etsimisestä ja kaikesta tästä lämpimästi ja elämänmakuisesti.
Kirja täyttää mainiosti kirjan viimeisen novellin loppulauseessa olleen Oodi
Ilolle runon kohdan ei lupauksena vaan toiveena ”…kaikki. kaikki ihmiset
löytävät ilon ja rauhan”. Tämä kirja
koskettaa, vaikuttaa ja jää mieleen ja parhaassa tapauksessa auttaa katsomaan
maailmaa uudella tavalla. Kiitos Suvi Kotkavuori.









