Jon Fosse: ”Septologia III-V Minä on toinen”
WSOY 2026
377 sivua
Uusnorjankielinen alkuteos ”Eg er ein annan. Septologien III – V”
Suomentaja Katriina Huttunen
Jon Fossen teoksen ”Septologia III – V, Minä on toinen” lukeminen on hypnoottinen kokemus. Joitakin voi häiritä pisteiden puuttuminen mutta voiko tällaista kirjaa oikeastaan kirjoittaa muuten kuin miten Fosse tekee. Kirja kuvaa hienosti arkielämän keskellä mieleen nousevia muistoja ja kuvia tavalla, joka on mielen ja tajunnan virtaa aidoimmillaan. Ei siinä ole pisteiden mukaisia katkoja. Pilkkuja ja kysymysmerkkejä kyllä löytyy. Parhaimmillaan Fossen teksti vie lukijankin mukaansa niin että tuskin muistaa hengittää. Suurkiitos kuuluu tietysti myös suomentajalle Katriina Huttuselle, joka on hienon suomennoksen lisäksi pystynyt muotoilemaan sujuviksi myös kirjan olennaiset kohdat eli arjen ja muistojen siirtymät.
Kirja on jatkoa ”Septologia I – II, Toinen nimi” teokselle ja Septologian osat VI ja VII ovat vielä tulossa. Edellisen osan arvio löytyy myös blogistani (25.7.2025). Kirjasarja kertoo taiteilija Aslen elämäntarinan. Ensimmäiset osat käsittelivät hänen lapsuuttaan ja tämä osa hänen nuoruuttaan siihen saakka, että hän pääsee Taideyliopistoon. Kyse ei ole kuitenkaan suoraviivaisesta elämänkerrasta, sillä tarina etenee vanhan Aslen muistojen kautta. Siirtyminen nykyhetkestä muistoihin tapahtuu usein mieleen tulevan kuvan kautta upeasti. Tässä on yksi esimerkki siirtymästä Aslen ajaessa autolla Bjørkviniin;
”,,,ja minä katson valkoista tietä ja minä näen Aslen seisovan Äidin edessä ja hän ajattelee ettei hän jaksa enää käydä sitä helvetin yläastetta…”
Tätä alku seuraa pitkä keskustelu Äidin ja Isän kanssa lukioon lähdöstä ja tukanleikkuusta ja keskustelun päättyessä tarina jatkuu jouheasti alusta alusta:
”… niin hirveää oli lähteä seuraavana päivänä kouluun, Asle ajattelee ja minä katson valkoista tietä…”
Minusta Fosse tapa yhdistää muistot ja nykyisyys on kerrassaan upea lukijan kannalta. Siirtymä tapahtuu lähes aina mieleen tulevan kuvan kautta, sillä osa meistä ihmisistähän ajatteleekin kuvina.
Kuten edellisessäkin kirjassa, myös tässä, pohditaan paljon taiteen olemusta ja uskonta ja Jumalan olemassaoloa ja muotoa. Uskonnollisia näkemyksiä pohdin edellisen kirjan arviossa, joten puutun tässä vain Fossen hienoon pohdintaan taiteesta:
”…ensin minä vain maalasin, koska minä halusin maalata, koska minä olin siinä niin hyvä, mutta vähitellen se maalaamisen taito muuttui täysin yhdentekeväksi, minä en halunnut olla taitava, minä halusin vain maalata saadakseni sanottua jotain mitä ei voinut sanoa millään muulla tavalla, minä halusin maalata poissaolevaa läsnäoloa, niin minä sen ajattelen, minä ajattelen, ja minä, yritin saada mustuuden valaisemaan, minä yritin maalata esiin sen valaisevan pimeyden, minä ajattelen, ja miten usein minä olenkaan ajatellut näitä ajatuksia, minä ajattelen näitä samoja ajatuksia yhä uudestaan ja uudestaan ja minä maalaan sitä samaa kuvaa yhä uudestaan ja uudestaan, totta se on, mutta joka ainoa kuva on silti erilainen…”
Kerran upeaa pohdintaa taiteentekemisen intohimosta ja samaa poissaolevaa läsnäoloa Fosse miettii pohtiessaan Jumalan läsnäoloa ihmisillä.
Kirjojen nimet ”Toinen nimi” ja ”Minä on toinen” ovat arvoituksellisia eikä arvoituksellista lisää tässä kirjassa vahvasti mukana oleva toinen Asle tai Guron kaksi ilmenemismuotoa. Ne lisäävät mukavasti jännitystä, kun pakostakin alkaa jo malttamattomana odottaa seuraavan osan suomentamista. Tämä kirjasarja on omaperäisesti kirjoitettu, sisältää lukemisen arvoista pohdistaa taiteesta, uskonnoista ja Jumalasta. Ja Fosse kirjoitta kauniisti, ihmisistä, ihmissuhteista ja rakkaudesta. Aslen ja hänen ainoan ystävänsä Åsleikin välinen suhde ei kaipaa juurikaan sanoja mutta tuskin voisi olla lämpimämpi ja Aslen ja hänen kuolleen vaimonsa Alesin suhde elää kuolemasta huolimatta.
Jon Fossen kirja ”Septologia III – V Minä on toinen” tarjoaa hypnoottisen lukukokemuksen. Se on mielen ja tajunnanvirtaa aidoimmillaan ja kun lukija pääsee siihen mukaan, tuskin malttaa hengittää. Kirja on tarina taiteilija Aslen nuoruudesta vanhan Aslen muistojen kautta. Kirja on omaperäistä pohdintaa taiteen tekemisestä, uskonnosta ja Jumalasta. Ja uskomattoman kaunis kuvaus ihmisistä ja rakkaudesta. Huippuluokan suomennos on teoksen arvoinen. Kiitos Katriina Huttunen.
