Mariia Niskavaara: ”Ester, teurastaja”

 

 

 

Mariia Niskavaara: ”Ester, teurastaja”

Kosmos 2025

181 sivua

Mariia Niskavaara on vuonna 1988 Valkeakoskella syntynyt kirjailija ja ”Ester, teurastaja” on hänen ensimmäinen romaaninsa.  Romaanillaan hän voitti mm. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2025. Hän valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta (Wikipedia). Kirjan käännösoikeudet on myyty 30 maahan. Ja nyt kirjan luettuani voin sanoa, että aiheesta.

Toivottavasti muille ei käy samoin kuin minulle eli välttelevät kirjaa sen nimen perusteella. Ajatus eläinten teurastamisesta ja sen kuvaamisesta kirjassa tuntui vastenmieliseltä. Kylläpä erehdyin täydellisesti. Vaikka teurastamista toki kuvataan mutta siitä on tehty esteettinen ja kaunis toimenpide, jossa myös arvostetaan teurastamisen kohdetta. Kirjan luettua ymmärtää myös, että tekeillä oleva väitöskirja lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta voi olla tulkinnoiltaan olla uutta luova.

Väitöskirjan aihepiirin lisäksi kirjailijan syntymäpaikka, Valkeakoski; näkyy hienosti teoksessa. Jokainen suuren teollisuuslaitoksen ympärille rakentuneessa asutuskeskuksessa syntynyt aja asunut ihminen tunnistaa Esterin elinympäristön omakseen. Kaivospaikkakunnalla syntyneenä ja lapsuutensa siellä eläneenä tunnistin niin elämäntavan, ihmisten elämän arjen, asenteet ja suhtautumisen tehtaaseen. Minusta kirjassa on yhteen lauseeseen heti kirjan alussa kiteytetty paljon siitä niistä asioista, joista pikkukaupungin tulevaisuudenusko rakentui. Niitä oli tietysti työpaikka tehtaalla ja sulhanen, jolla Esterin mukaan oli ”Hyvä koulutus, vakaat tulot” ja tietysti tehtaalla. Nautin myös kuvauksista ihmisten suhteista. Vaikka kaikki tunsivat toisensa asiat, ja erilaisuutta tuijotettiin niin poikkeavia tai vammaisia kohdeltiin ymmärtävästi. Esimerkkinä on Sekopäänainen, jonka mieli on hajonnut lapsen menettämisen jälkeen. Hän liikkuu lastenvaunujen kanssa ja ihmiset kehuvat lastenvaunuissa muka olevaa lasta, jolloin Sekopäänainen hymyilee onnellisena. Nykyisissä asuinympäristöissä myötätuntoa ei tunnu löytyvän mutta sitäkin enemmän pilkkaa.  Minusta on tärkeää näyttää, että voisivat olla toisinkin ja mikä meidän elämäntyylimme on muuttanut.

Heti naimisiinmenon jälkeen Ester haluaa saada lapsen miehensä Keinosiementäjän kanssa. Se ei onnistu ja kirjan kuvaukset lapsensaannin vaikeudesta ja Esterin kokemuksista voivat minusta olla lohduttaviakin monelle samanlaisessa tilanteessa olleelle. En tiedä onko asiaa aiemmin käsitelty missään romaanissa näin hyvin ja perusteellisesti.

Ester on Teurastaja isolla T:llä. Osaava ja työtään arvostava. Mutta samanlainen on myös hänen suhteena työnsä kohtaisiin. Arvostava ja hän näkee myös eläinten kauneuden ja niiden merkityksen ihmisille paitsi elintarvikkeena niin myös varaosina ihmisten elimille. Juuri tämä tapa suhtautua eläimiin johtaa siihen, ettei aiheesta, teurastamisesta, tule verellä ja kuolemassa mässäilyä.

Kirjan lopussa Esteriltä löytyy kasvain. Hän kieltäytyy leikkauksesta, koska hän kokee, että lopultakin hänessä kasvaa jotakin. Voiko Sekopäänaisen mukainen muutos ihmisen mielessä kehittyä myös tällä tavalla? Sitä voi kirjan loppuosassa miettiä.

Mariia Niskavaaran ”Ester, teurastaja” on hieno ja erilainen kirja. Älkää tehkö niin kuin minä, joka välttelin kirjaa pitkään nimen takia. Kirjassa ei mässäillä verellä ja kuolemalla, vaan kuvataan lämpimästä Ester teurastajan elämää ja samalla meitä ihmisiä ja muutoksia teollisuuskaupungin elämässä ja ihmisten asenteissa. Huima lukukokemus.

 

Solvej Balle: ”Tilavuuden laskemisesta” osat I, II, III ja IV

 

 

 

 

 

Solvej Balle: ”Tilavuuden laskemisesta” osat I, II, III ja IV

Kosmos 2024 (I , II ja III osa) ja 2026 (IV osa)

I-osa 155 sivua, II-osa 175 sivua, III-osa 174 sivua ja IV-osa 174 sivua

Suomentanut Sanna Manninen

Tanskankieliset alkuteokset ”Om udregning af rumfang I, II, III, ja IV (2020 …2022)

 

Tanskalaisen Solvej Ballen teos ”Tilavuuden laskemisesta” käsittää suunnitelmien mukaan 7 osaa. Kuusi niistä on jo ilmestynyt tanskaksi ka neljä suomennettu. Viimeisin IV-osa 2026. Teos on uskomattoman omaperäinen ja imaisee lukijan mukaansa. Tämän teossarjan osalta ei voida sanoa, että kukin jakso olisi oma itsenäinen teoksensa. Kirjat kuuluvat yhteen ja muodostavat jatkumon ja tapahtumien ketjun.

Nuori Voima lehdessä 1/2026 on Telma Peuran erinomainen haastattelu Solvej Ballesta ja nimenomaan tästä teoksesta. Siinä Balle toteaa, että häntä on aina kiinnostanut se ”miten kirjallisuus mallintaa aikaa ja muovaa aikakäsitystä” ja että häntä on kiinnostanut ”mitä tapahtuisi, jos sama päivä toistuisi yhä uudelleen”. Juuri nämä ovat tämän kirjasarjan keskeisiä teemoja.

Sarjan ensimmäinen osa pääsee vauhtiin tilanteesta, jossa päähenkilö Tara huomaa marraskuun 18 päivän toistuvan. Hän huomaa sen Pariisissa hotellissa, jossa yhden vieraan leipäpala putoaa aamupalalla lattialle samalla tavalla viipyillen. Ensimmäistä jaksoa kuvaavat hämmennys, pyrkimykset etsiä ulospääsytietä ja turhautuminen, kun puolisolle täytyy joka päivä kertoa tilanne uudelleen. Ensimmäinen osa onkin paluutien etsimistä yksin tai kumppanin kanssa. Osan tärkein havainto Taralle on se, että hän huomaa ”syövänsä maailman tyhjäksi” sillä tavarat, jotka hän käyttää eivät palaudu vaikka 18 marraskuuta palaakin. Ne häviävät kulutuksen myötä kaupoista, ravintoloista tai puutarhasta.

Sarjan toinen kirja on jo uuden etsimistä. Miten toistuvat päivät voisi elää uudella tavalla mutta tavallaan myös palaamista vanhaan. Tara kaipaa vuodenaikojen vaihtelua ja hakee sitä matkustamalla sinne missä marraskuusta huolimatta on eri vuodenaikoja vastaavia olosuhteita. Kirjan lopussa hänen yksinäisyytensä loppuu sillä hän löytää toisen marraskuun 18 päivään juuttuneen henkilön. Hän löytyy, kun Tara havaitsee ihmisen, joka ei toimi samalla tavalla toistuvina päivinä.

Kolmannessa kirjassa aikaan juuttuneita löytyy lisää. Uudet mukaan tulevat tuovat mukanaan myös uutta ajattelutapaa. He eivät vain juutu toistoihin, vaan ajattelevat että aikaan juuttuneiden tulisi toimia ”ulkopuolisen” maailman hyväksi joko estämällä yksittäisiä onnettomuuksia tai puuttumalla rakenteisiin ja luoda edellytyksiä paremmalle maailmalle.

Vähitellen aikaan juuttuneita tulee lisää ja heistä kasvaa yhteisö ja kollektiivi, joka löytää suurelle joukolle riittävän asuinpaikan.  Siellä asutaan tai vieraillaan mutta se on aiemmin yksinäisyyteen juuttuneille kiintopiste ja paikka, jossa ei joka aamu kertoa uudelleen samoja asioita. vaan ympäristön ihmiset muistavat mitä on tapahtunut.

Yhteisön voimalla ja tuella kirjaan tulee entistä enemmän laajoja pohdintoja mukana olevien tilanteen syistä, siitä miten ajan sekoaminen on tapahtunut, miksi juuri heille ja mitä olisi tehtävissä. Mietitään myös tarvetta kielen muuttamiseen, kun vanhat termit eivät enää sovellu esimerkiksi ajan määrittelyyn. Pohditaan ikääntymisen vaikutuksia. Ulkoisen maailman muuttumista ja ennen kaikkea miten turvataan myös ulkoisen maailman resurssit, eikä ”syödä maailmaa tyhjäksi”.

En kerro juonesta enempää mutta kirjassa kuvatut ilmiöt ja pohdinnat ovat mielenkiintoisia. Tärkeää on kuinka osallistujat myös heräävät maailman rajallisuuteen. Aluksi osa käytti toistuvuutta hyväkseen ja käytti ympäristöään hyväksi, mutta lopulta kaikki myös oivalsivat rajallisuuden. Ihmisten mielissä tapahtuneet muutokset on kirjassa kuvattu hienosti. Aluksi Tapan mielessä vain joskus vieraili toivo. Kun yhteisö kasvoi, päivät alkoivat kulua nopeasti mutta hyvin vahvasti kaikessa oli pohjavireenä kaipaus.

Balle kirjoitta hyvin ja koukuttavasti. Jokainen osa päättyy jonkin uuden alkuun ja seuraavaan kirjaa odottaa aina malttamattomasti. Toistuvat päivät eivät ole yksitoikkoisia vaan tarjoavat aina jotain uutta ja jotain mystistäkin, jonka ratkaisua jää odottelemaan. Neljännessä osassa se on Taran tulevaisuus mutta myös Olgan makuupussi (Lukemalla se selviää).

Pitää antaa kiitos suomentajalle Sanna Manniselle. Hienosa työtä ja ei mitään paineita, mutta seuraavaa osaa täällä odotellaan jo.

Solvej Ballen kirjasarjaa ”Tilavuuden laskemisesta” on suomennettu 4 osaa (kaikkiaan 7). Niihin kannattaa tarttua jo nyt sillä, vaikka kyse ei olekaan itsenäisistä teoksista, jokainen osa muodostaa järkevän kokonaisuuden. Nämä kirjat imaisevat mukaansa ja herättävät ajatuksia ajasta sen käyttäytymisestä ja ihmisestä tilanteissa, joissa aika pysähtyy. Vaikka ajatuksia herää, lukekaa kirjat kuitenkin romaaneina, sillä henkisesti ne ravitsevat kaikkein eniten. Kiitos suomentajalle Sanna Manniselle. Tämä kirjasarja varmasti yllättää.

Imre Kertész: ”Lopetus”

 

 

 

 

Imre Kertész: ”Lopetus”

Otava 2006

123 sivua

Unkarinkielinen alkuteos ”Felszámolás” (2003)

Suomentaja Outi Hassi

 

Kertész on varmaankin meillä yksi tuntemattomimpia Nobel-kirjailijoita. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Häneltä on suomennettu kuusi teosta, joista kolmen teoksen sarjaa, ”Kaddish syntymättömälle lapselle”, ”Tappio” ja ”Lopetus”, pidetään hänen parhaimpanaan.

Nyt on Kansallisteatteri ottanut syksyn 2026 ohjelmistoonsa teoksen ”Lopetus”. Kaivoin kirjan esiin hyllystäni sillä en muistanut siitä juuri mitään ja heti alkusivujen jälkeen päätin, että näytelmä täytyy käydä katsomossa, sillä kirjan tekstin lisäksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka siitä rakennetaan näytelmä ja mitä aiheita nostetaan esille.

Kirjan olennainen sisältöhän on oikeastaan näytelmän sisällä. Kirjan alussa ja lopussa on kohtaus näytelmästä, ja kohtaukset tavallaan sitovat kirjan tekstin yhteen. Kirja on hienosti kirjoitettu. Yksi kirjan pääteemoista voisi olla kirjailija B:n elämäntarina. Heti kirjan alussa B tekee itsemurhan, joten monet hänen elämäänsä liittyvistä olennaisista asioista eivät tule esille suoraan, vaan kiertoteitse. B:n tarinassa on paljon heijastuksia Kertész:n omasta elämästä ja sitä kautta kirjaan tulee mukaan Auschwitz.  Kirjan kirjailija B on syntynyt Auschwitzissa ja Kertész joutui sinne alle 16-vuotiaana. Keskitysleirin kokemukset eivät jätä ne kokeneita rauhaan ja niin kirjailija B elää niitä myös kirjassa. Näiden kokemusten vaikutusten kuvaukset ovat kirjan tärkeimpiä.

Toinen tärkeä teema on kysymys kirjailijan viimeisestä romaanista. Sitä jäljittää Keserũ. Hän on teoksessa kirjallisuustoimittaja, joka toimittaa B:n teokset ja ystävystyy hänen kanssaan. Keserũ:n kautta välittyvät kirjaan B:n mielipiteet ja kuva hänestä täydentyy. Viimeisen romaanin kohtaloki selviää mutta sitä ratkaisua saavat lukijat itse etsiä.

Kun kirja kattaa ajan toisen maailmansodan keskitysleireistä, sosialismin aikaan ja uuteen vapautumisen jaksoon, kertoo Keserũ:n elämä yhteiskunnallisesta tilanteesta näiden jaksojen aikana. Sosialismin aikana hän oli hetken vankilsassa mutta yhtä lailla hän on turhautunut myös ns. vapautumisen aikaan. Keserũ:n kautta tulee näkyviin myös B:n lievä ”kumouksellinen” toiminta. Kokonaiskuva kirjailija B:stä täydentyy hänen vaimonsa Judit:n ja viime vaiheen rakastajattarensa Sáran kokemuksilla. Kirjailija B;n jäähyväiskirjeet kummallekin ovat hyvin koskettavia.

Kirjan lopussa Judit kertoo miehelleen Adam:lle B:n viimeisen romaanin kohtalosta ja laajemminkin B:n elämästä, keskitysleirin kokemusten vaikutuksista B:hen ja sen kautta myös hänen läheisiinsä. Tämä lyhyt jakso on sisällöltään mittaansa merkittävämpi ja koskettavampi ja nostaa lievästi esille kysymyksen juutalaisuudesta ja erityisesti siitä, uskaltaako kaikkien kokemusten jälkeen kertoa, että he ovat puolijuutalaisia.

Lainaan tähän loppuun vielä pätkän B:n jäähyväiskirjeestä Juditille. Tämä pätkä osoittaa hienosti, miten Auschwitz vaikutta sen kokeneisiin ja heidän läheisiinsä koko elämän ajan:

”Sinun täytyy polttaa kirjoitus, jossa annan käsiisi kurjan ja katoavaisen tarinamme: sinun, johon Auschwitz – ilman että sitä tuntisit, sinä viaton -on minun kauttani viiltänyt syvimmät haavat.”

Imre Kertész: kirja ”Lopetus” on hieno, surullinen ja tärkeä kirja, jossa painottuvat keskitysleirin ikuisesti ihmiselämään vaikuttavat kokemukset. Kiertoteitse kirja varmasti kuvaa myös Kertész:n omia tuntoja keskitysleiriltä vapautumisen jälkeen. Kirjan taustalla on Unkarin muutokset sota-ajasta, sosialismin kautta nykyaikaan. Kirjasta tulee näytelmä Kansallisteatteriin syksyllä 2026. Kirjan lukemisen ohella näytelmä kannattaa varmasti katsoa.