Hae tästä blogista

lauantai 31. elokuuta 2019

Fredrik Backman: "Mummo sanoo hei ja anteeksi"


 


Fredrik Backman: ”Mummo sanoo hei ja anteeksi”

Kustannusosakeyhtiö Otava 2019
461 sivua
Suomentaja Riie Heikkilä
Ruotsinkielinen alkuteos ”Min mormor hälsar och säger förlåt”, 2013

Minulle Fredrik Backman  oli  uusi  tuttavuus, vaikka  häneltä  useita  kirjoja  on jo suomennettukin.  Tämä  kirja  oli  miellyttävän koukuttava ja  houkuttelee  tutustumaan  kirjailijaan  laajemminkin. 

Kirja  on ennen kaikkea  kunnianosoitus  mummoille  ja 7-vuotiaille. Usein  tuntuukin  siltä, että  nämä ryhmät  ovat  ainoita  jotka  osaavat  ajatella  ja  toimia  luovasti ja tilanteen  mukaisesti. Osaavat etsiä  omia  ratkaisuja, eivätkä  aina  hae  tukea  välillä  niin turhista ja  kaikkiin tilanteisiin  sopimattomista  säännöistä. Näiltä osin  kirja  jatkaa  samaa  linjaa  mitä Minna Lidgrenin Ehtoolehto sarjan  kirjat  edustavat.

Oikeastaan  tämä Helsingin Sanomien Lassi ja Leevi sarjakuva 28.8.2019 kuvaa  kirjankin sanomaa ja sisältöä.
  
Tämä  kirja  on  hauska  ja ilkeä. Ilkeä sille  jokapäiväiselle  typeryydelle, turhuudelle  ja säädösmäisyydelle  johon  me  jokainen  päivittäin törmäämme.   Kaikkea  katsotaan  ulkopuolisin  silmin  ja  parhaassa  tapauksessa  se  merkitsee  sitä, että  jopa  huomaamme  nuo  typeryydet.

Kiinnostavaa  on  myös  se, että  asiat nähdään  7-vuotiaan  Elsan  tasolta. Se  on  ihan  oikea  taso,  sillä  aikuisen  tasolla  me  olisimme  jo  turtuneet  tuohon  kaikkeen.  Elsa  on pikkuvanha  ja  hyvällä  tavalla  näsäviisas. Tietonsa  hän  hankkii  Wikipediasta  ja ”laatukirjallisuudesta”, jolla  hän  tarkoittaa pääasiassa nuortenkirjoja  ja sarjakuvia. Elsaa  seuratessa  tulee  väkisinkin  mieleen Greta Thunberg.  Tällaisessa  ympäristössä  heidän laisiaan  syntyy.

Kirja  rakentuu  pääasiassa  mummon  kertomien  satujen  pohjalle. Saduista  on  muodostunut oman fantasiamaailmansa  ja  kirjassa  tuo fantasiamaailma  ja  reaalitodellisuus  sekoittuvat  mukavalla  tavalla.  Elsan  todellisuudessa niistä tulee  luontevalla  tavalla  yhtä. Tämä  on  ihan  hyvä,  sillä  jos  rehellisiä  ollaan, niin melkoisen  kuvitellussa  todellisuudessa  me  aikuisetkin  välillä  elämme.
Mummon sadut  syntyvät usein silloin, kun Elsalla  on vaikeaa  ja  ne siten  tavallaan  myös  ohjaavat elämää  hankalista  tilanteista  eteenpäin. Satujen  kautta  myös  kerrotaan  lähellä olevien  ihmisten  kohtaloista  pehmeämmällä  tavalla.  Itse  asiassa  satujen  kautta paljastuvat lopulta  kaikkien talossa  asuvien  ihmisten taustat ja tragediat. Satufunktio ja 7-vuotiaan  näkökulma  tuovat  niihin  mielenkiintoisen ulottuvuuden.

En paljasta  kirjan  juonta enempää, sillä  se  on  varsin  monipolvinen, mukaansatempaava  ja  yllättävä. Nuo  yllättävät  käänteet  ovat lukijalle  todellista  herkkua.

Vaikka  kirja  on  hauska, on se  myös hyvällä tavalla  kantaa ottava. Se käsittelee  koulukiusaamista  ja  erilaisuuden vieroksumista  hyvällä  tavalla. Samalla se osoittaa  myös  koulukiusaamisen  käsittelyn  puutteita. Siinähän  usein  myös  uhri syyllistetään tasapuolisuuden  vuoksi. ”Etkö sinä  olisi  voinut  toimia  toisin” jne. Ja kyllähän aikuisten maailman todellisuus tunkeutuu myös Elsan  maailmaan ja  sitä  kautta sen tyhmyys tai tyhjänpäiväisyys tulee usein  myös virkistävällä tavalla näkyviin.

Mummo  kuolee  kirjan  alkuosassa  mutta  hän on suunnitellut Elsalle  aarrejahdin, jota  kautta  mummon  vaikutus  jatkuu  koko  kirjan. Aarrejahdin kautta Elsa löytää  lähipiirinsä  ihmiset  ja  oikeastaan myös  vanhempansa.

Ehkä tämän  kirjan tärkein anti  on kuitenkin siinä, kuinka  erilaisuuden  kautta  voi kuitenkin löytää ystävyyden. Elsankin ystäväpiiri  laajenee koko  ajan.  Avoimuus ja  toisiin tutustuminen  ovat  avainsanoja, joiden  kautta ennakkoluulot ja ennen kaikkea väärät käsitykset  ja  luulot  kaikkoavat.
Erityiskiitos on annettava  tietysti suomentajalle.  Fantasiamaailmaan  sijoittuvien  tarinoiden  hahmojen  nimeäminen  voi  olla  vaikeaa. Tässä  kirjassa  on onnistuttu  hyvin. Erityisen  hieno nimitys  on  Nytti  ja  siihen  liittyvä  tarina  on  kirjan  parhaita.  Itse  pidin  nimestä  Worssi,  siinä  on sopivasti  pelottavuutta  ja  pehmeää  lämpöä. Tässä  pieni  pätkä Nytti-hahmon taustasta:

”Nytti on muinaisaikainen hirviö, joka haluaa kaiken tapahtuvan välittömästi. Aina kun lapsi sanoo ”ihan kohta” tai ”sitten” tai ”mutta sitä ennen”, Nytti ulvoo: ”Eeeei! Vaan nyt! SE ON TEHTÄVÄ NYT!” Nytit inhoavat lapsia, sillä lapset eivät niele Nytin valhetta, jonka mukaan aika on lineaarista. Lapset tietävät että aika on pelkkä tunne, joten ”nyt” on niille täysin merkityksetön sana, samaan tapaan kuin se oli aina merkityksetön mummollekin.”

Nyttiä  koskeva  kohta  jatkuu  tästä  vielä  parempana,  mutta  sen  saatte  lukea  itse.

Ja  kaikkein tärkein asia  lopuksi. Tämä on hyvin  koskettava  kirja, täynnä inhimillistä  lämpöä ja tunnetta. Ja koskettava niin, että  kirjasta  ja hyvä mieli. Kirjan loppua  oli vaikea  lukea,  kun  kyyneleet valuivat silmistä  mutta  ne  eivät  olleet  surun  kyyneleitä.