Hae tästä blogista

lauantai 19. helmikuuta 2022

Olga Tokarczuk: "Aja aurasi vainajain luitten yli"


 

 

 

 

Olga Tokarczuk: ”Aja aurasi vainajain luitten yli”

Otava 2020

249 sivua

Puolankielinen alkuteos ”Prowadź swój plug przez kości umarlych”, 2009

Suomentanut Tapani Kärkkäinen, William Blaken  runojen  sitaatit  on suomentanut  Marianne Kurtto, paitsi kirjan  nimen  sitaatin, jonka on suomentanut Tuomas Anhava.

 

Olga Tokarczuk:n  kirjan  takakannessa  on pätkä New York Times Book Review:n  arvostelusta,  jossa  todetaan:

”Loistokkaan  outo  ja sadunomainen mysteeri…. Tämä kirja ei ole pelkkä rikostarina. Se on filosofinen satu elämästä  ja kuolemasta.”

Oikeastaan  en  lukenut  tätä  lainkaan  rikostarinana sillä  tämä  on ennen  kaikkea hätähuuto  luonnon  ja  eläinten  puolesta, yksinäisiin  syrjäkyliin  jääneiden ihmisten  ja  vanhusten  puolesta ja  myös kirja poikkeavuuksien  hylkimisestä.  Mutta  se  on  myös  tarina  ystävyydestä  ja  toisten  tukemisesta jopa niiden puolelta,  joilta  sitä  ei  ole  osannut  odottaa. Synkistä aiheistaan  huolimatta  se  jättää  myös  positiivisen tunnelman  kirjan  loppuun.

Tämä  on  myös  kirja  William Blakesta (1757 – 1827). Hän näkyy tosin  vain  taustalla,  mutta  toivottavasti sekin  innostaisi  lukijoita  perehtymään  Blaken  elämään  ja teoksiin.  Pätkiä  Blaken teksteistä  on kirjan  kappaleiden  mottoina  ja  tekstin  sisällä  on  yksittäisiä Blaken  runoja. Kirjan  nimikin  tulee Blakelta,  toisin  hiukan  muutettuna,  sillä  Blaken  teksti Tuomas Anhavan  suomentaman  kuuluu  tältä  osin ”Aja  kärrysi  ja  aurasi  vainajain  luitten  yli”. Tuomas Anhavan  on suomentanut Blaken  tekstejä  teokseen ” Taivaan  ja  helvetin avioliitto ja muuta  proosaa”.  Siinä  hän  on  lainannut Blaken  esittelyn Otto Mannisen  tanskasta  suomentamasta ”Yleisen  kirjallisuuden  historiasta”. Siinä  todetaan:

”William Blakessa (1757 – 1827; sekä  runoilija että  maalaaja ja piirtäjä), joka ei kuten  muut ainoastaan  kuvaile luontoa, mutta on kokonaan sen  kauneuden ja suuruuden  haltioima, saa lyriikka miltei uudenlaisen leiman, jonka sielukas kuvausvoima toisinaan tuntuu antavan enteen Shelleystä; samalla kiiluu hänen omituisessa runoudessaan vallankumouksellinen  hehku kiihkoisalla katkeruudella yhteiskunnan  vääryyttä ja sielunkylmyyttä  kohtaan.”

Muutamia  sanoja  vaihtamalla  tämä  olisi  aivan  sopiva  arvio  myös Olga Tokarczukin  teoksesta. Ja  ehkä  tämä  arvio  osoittaa  myös  sen,  miksi  Blaken  sitaatit  sopivat  hyvin  tähän  teokseen.

Kirjan  olennainen sisältönä  on  eläinten elämän  puolustaminen epäinhimillistä  kohtelua  vastaan. Siihen  liittyvä  rikostarina  asettaa  myös  eteemme  kysymyksen siitä,  saako  sen  tehdä keinoja  kaihtamatta. Se  on  kysymys,  jonka  etten  väistämättä voimme  vielä  joutua,  jos  haluamme  jatkaa  elämäämme  tällä maapallolla. Häikäilemätön  voitontavoittelu  ja oman  edun  ajaminen  ei  voi  jatkua  määrättömiin. Tärkeää  on,  että Tokarczuk  asettaa  meidän  eteemme  tämän  ongelman. Olen  itsekin  ajatellut,  että reiluuden  vuoksi  myös  metsästettävät  eläimet  pitäisi  varustaa  aseilla. Se  ei  ehkä  kuitenkaan  ole oikea  ratkaisu. Tokarczukin  kirjakin  puhuessaan  eläimistä,  oikeastaan  asettaa  kysymyksen laajemminkin  olemassaoloa  koskevaksi ja  kysymykseksi  hyvän  ja  pahan  suhteista.

Tokarczukin  kirja  tapahtuu  syrjäisessä  pikkukylässä  joka  herää  henkiin  vain  kesäisin. Kylässä läpi  talven  elävien  ihmisten  elämä  on  kuvattu  kauniisti  ja  todesti. Se  on  niin  tuttua  meille Suomessakin. Yksinäisyys, puuttuvat  palvelut  ja  yhteydet ovat  arkea.  Ei  ainoastaan  eläinten  kohtelu  ole  julmaa, myös  ihmiset  me  jätämme  heitteille.

Olga Tokarczukin  hieno  kirja ”Aja aurasi vainajain luitten  yli” asettaa  meidän  eteemme  tärkeitä  kysymyksiä  ihmisen  ja  luonnon  suhteista,  eläinten  elämän  arvostamisesta  mutta  myös ihmisten  elinolosuhteista ja  yksinäisyydestä  autioituvissa  syrjäkylissä.  Nämä  ovat  kaikki  myös  ihmiskunnan  olemassaolon  peruskysymyksiä.   Nämä kaikki  on  yhdistetty  yllättävään  rikostarinaan,  joka  asettaa  eteemme  myös  kysymyksen  hyvän  ja  pahan  suhteista. Tämä  yhdistää  kirjan William Blakeen,  jonka  runojen  pätkät  ovat  kirjan kappaleiden  mottona. Tätä  kirjaa  ei  kannata  jättää  kesken,  jos  alku  tuntuisikin  vaikealta. Minulle  tämä  oli  paras lukemistani  Olga Tokarczukin  kirjoista.

lauantai 5. helmikuuta 2022

Jukka Viikilä: "Taivaallinen vastaanotto"


 

 

 

 

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto”

Otava 2021

377 sivua

 

Jukka Viikilän  kirja ”Taivaallinen vastaanotto”  on saanut  ristiriitaisen  vastaanoton, osittain  ilman  omaa  syytään.  Yhtenä syynä  oli Finlandia  palkinto,  Ehdolla  on  harvinaisen hyvä valikoima  kirjoja,  joiden  joukossa ”Taivaallinen  vastaanotto”  ei  ollut kovinkaan  monen  suosikki.  Tämä  johtuu  pääosin  kirjan  rakenteesta,  jota  kirjailijakin  kutsuu  himmeliksi. Kirjan  vierastaminen  on  kuitenkin  turhaa,  sillä ”Taivaallinen vastaanotto”  on aidosti  kiinnostava  ja  hyvä  teos. En  edes  kutsuisi  sitä  kokeelliseksi  kirjallisuudeksi, sillä  tämä  rakenne  sopii  kirjan  aiheeseen  erinomaisesti. En  ainakaan  itse  pystyisi  lukemaan  kirjaa  avosydänleikkauksesta  normaalissa kronologisessa  muodossa.  Tässä  himmelimäisessä  rakenteessa  leikkaus  liittyy  jaksottaisesti  muuhun  elämään ja  tuo paremmin esille leikkauksen  henkisen  ulottuvuuden,  eikä  niinkään  sen  teknistä  suorittamista. Yksittäisten  kommenttien  kautta  rakenne  tuo esille  myös leikkaukseen ja Jan Holmin elämään liittyviä  ulkopuolisia  havaintoja.

Avosydänleikkaus  on  vain  osa   kirjaa.  Moni  on  tulkinnut  kirjan  eräänlaiseksi  aforismikokoelmaksi.  Minusta  lyhyet  pätkät  erilaista  tapahtumista  ja  asioista eivät  ole aforismeja  vaan ihmisten  kommentteja  ja  mielipiteitä  maailman  menosta. Ne  tavallaan  hahmottavat  kokijankin, leikkaukseen  menevän  ihmisen,  ulkoista  todellisuutta. Kun  ihminen  joutuu  tilanteeseen,  jossa  hänellä  on  todellinen  tai vaikka  vain  kuviteltu  hengenvaara,  hänen  mielensä  poukkoilee  erilaisissa  asioissa,  ilmiöissä  ja  kokemuksissa.  Minä  koin asian  juuri  niin,  että  nämä lyhyet  pätkät  ovat  juurikin  heijastusta  mielen  harhailusta.  Lukijana  minulla  on  oikeus  tähän  kokemukseen,  vaikka  se  ei  kirjailijan  tarkoitus  olisikaan  ja  olen  iloinen,  että  kirja  sai  minut  kokemaan  näin.

Osassa  näitä  lyhyitä  pätkiä  pohditaan  kirjan  rakennetta  ja  muotoa tai  jopa  kommentoidaan  sitä. Minusta  kirjan ”Paavo”  kommentoi  kirjan  sisällöllistä  rakennetta  erinomaisesti:

”Kirja  ei  noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että  kirjassa on sijoitettu leikkauksen  aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen  järjestykseen niin, että fyysisen maailman ajallinen  järjestys on toissijainen. Kirja alkaa kun päähenkilö  herää teho-osastolla. Siitä tapahtumat hyppäävät milloin eteen milloin taakse, mutta tunne kulkee suoraviivaisemmin kohti ymmärtämistä. Lukijan on vaikea sanoa tarkasti minkä.”

Erilaiset  kirjan  sisältöön  liittyvät  kommentit  tekstissä  tavallaan  vain  lisäävät  lukijan  vapauttaa  etsiä ymmärtämisen  kohdetta.

Kirja  voidaan  lukea  kertomuksena  Jan Holmin  avosydänleikkauksesta,  mutta  myös toisiinsa liittyvinä  pienkertomuksina Jan Holmin  elämästä tai muiden  kirjan  henkilöiden  kokemuksista.  Oikeastaan siitä  elämän  kirjosta  joka  tapahtuu avosydänleikkauksesta  huolimatta.  Näiltä  osin  kirja esittää  välähdyskuvia  elämästä.

”Taivaallinen  vastaanotto”  on  aidosti  hyvä  ja  kiinnostava  kirja.  Sen  vietäväksi  kannattaa  heittäytyä ja  avata  sille  mielensä.  Se saattaa  aluksi  tuntua  aforismikokoelmalta mutta sitä  se  ei  ole. Se  sisältää enemmänkin  välähdyskuvia  elämästä. Vaikka  taustalla  onkin Jan Holmin avosydänleikkaus, esittelee  kirja  enemmänkin  leikkaukseen  liittyvää  henkistä  ulottuvuutta  kuin  teknistä  suorittamista. Tämä  ei  ole niinkään kokeellista  kirjallisuuttaa kuin  elämää. Kyllä tämä  kirja  on  palkintonsa ansainnut.