Hae tästä blogista

maanantai 23. tammikuuta 2023

Annie Ernaux: "Vuodet"


 

 

 

 

Annie Ernaux: ”Vuodet”

Gummerus Kustannus Oy 2022

215 sivua

Sumentaja Lotta Toivanen

Ranskankielinen alkuteos: ”Les années” (2008)

 

Annie Ernaux sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2022. Hänen  teoksensa ”Vuodet” osoittaa,  että palkinto tällä kertaa osui kohdalleen. Kirja on kerrassaan hieno kuvaus niin henkilön, kuin hänen  ympäristönsäkin muutoksista reippaasti  yli  puolen vuosisadan ajalta. Vaikka  hän kirjassa toteaakin,:

”Maailman tapahtumat ja hänen tapahtumansa eivät kohtaa, ne ovat kaksi rinnakkaista sarjaa, toinen on abstrakti ja korostuu uutiskuvista jotka samantien unohtuvat, toinen koostuu still-kuvista.”

Tästä  huolimatta  hän kuljettaa  niin omia kokemuksiaan,  kuin  yhteiskunnallisiakin tapahtumia  ja muutoksia  hienosti  rinnakkain. Vieläpä niin,  että suomalainenkin  lukija voi elää ajan  tapahtumissa  mukana. Erityisesti,  koska hän liittää tarinoihin  poliittisten  tapahtumien  lisäksi olennaisia asioita  kirjallisuudesta, elokuvista  ja  musiikista.  Kirjan sisältämän ajanjakson  aikana  näistä  tuli  entistä  enemmän  yhteisiä  maailmanlaajuisesti.  Minun silmäni sattuivat  erityisesti  kirjallisuuteen. Monta  kertaa  totesin, että  tuota kirjaa  minäkin  luin.

Kirjassa oleva  henkilöhahmo haaveilee  alussa  kirjoittavansa  teoksesta  samanlaisen  kuin  Marcel Proustin ”Kadonnutta  aikaa  etsimässä”.  Mutta  toteaa  lopussa  ettei  se  onnistu,  sillä  hän  katsoo  aikaa ja  sen  kehitystä  enemmänkin  ulkopuolisena  tarkkailijana,  eikä  sisäisen  maailman  kautta. Hyvä  niin,  sillä  näin  kirjasta  tulee  helpommin  luettava  ja  erityisesti  myös  omakohtaisesti  koettava  lukijalle, jonka kokemusmaailma ei keskity Ranskaan..

Kirjan  rakenne  on  hieno. Se  alkaa  osiolla ”Kaikki kuvat  katoavat”. Se  on luettelo asioista tai tapahtumista  jotka ovat  joskus olleet  tärkeitä  mutta  jotka  ovat  kadottaneet  merkityksensä. Se  jatkuu sitten  muistojen  kautta esiin  nousevilla  tapahtumilla, joiden  lähtökohtana  on usein vanha  valokuva.  Muistot  ovat  aluksi  henkilökohtaisia   mutta yhteiskunnallisten  muutosten  osuus  kasvaa  kirjan  loppua  kohti. Ja hyvä niin.

Yksi  tärkeä  kiintopiste  vuosien kuluessa on kirjassa  vuosi 1968  ja silloiset  Ranskan  opiskelijamellakat. Tähän tartuin heti,  sillä  minullekin  vuosi 1968  ja erityisesti Vanhan Ylioppilastalon valtaus 25.11.1968  oli  eräänlainen poliittinen  herätys. Vaikka  meillä ei samalla  tavalla, kuin Ranskassa,  haettukaan  yhteiskunnallisen  arvomaailman  muutosta, ei  tapahtuman  merkitystä täälläkään voi aliarvioida. Ernauxin  kirja yksi  ansio  on se,  että  hän myös  arvioi  miten  vuosien  kuluessa  vuoden  1968  ihanteista luovuttiin.

”Vuosien virrassa ne, jotka olivat toimineet kiintopisteinämme, vuodet 1968 ja 1981, jäivät taka-alalle. Uusi merkkipaalu oli Berliinin muurin murtuminen, ajankohtaa ei tarvinne mainita.”

Nyt  uusi kiintopiste on varmaan Ukrainan-sodan  syttyminen,  tai  toivottavasti  sen  päättyminen.

”Vuodet”  on kerrassaan  hienosti, lempeästi  ja  ymmärtävästi  kirjoitettu  kirja. Sen  voi lukea  monella  tavalla. Olen  tässä  kosketellut  vain  muutamia  sen ulottuvuuksista. Tärkeää  on kuitenkin  myös  se,  että  ainakin minun  ikäluokkani pystyy  samaistumaan  kirjan  maailmaan  ja  täydentämään  lukukokemusta omilla  muistoillaan.