Jenny Erpenbeck: ”Kairos”
Tammi 2025 (Keltainen kirjasto 555)
408 sivua
Saksankielinen alkuteos ”Kairos”, 2021
Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen
”Kairos” on Jenny Erpenbeck:n viides suomennettu teos. Huomiota hän alkoi saamaan oikeastaan vuonna 2019 julkaistun teoksen ”Mennä, meni, mennyt” (Tammi 2019) ja heti sen jälkeen julkaistun teoksen ”Päivien loppu” (Tammi 2020) kautta. Kuten tästäkin teoksesta, olen pitänyt niistä molemmista. Erpenbeckillä omanlaisensa kirjoitustyyli ja yksittäisten tapahtumien kautta hän heijastelee suurempia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tuo tapa lähestyä antaa kaikille tapahtumille inhimillisemmän ja koskettavamman näkökulman.
”Kairos” kertoo nuoren tytön, Katharinan ja vanhemman miehen, Hansin, välisen rakkaustarinan kautta myös DDR:n tarinan, Vaikka rakkaustarinan aikajakso on lyhyt heijastaa se DDR:n tarinaa toiveikkaasta alusta aina yhdistymiseen Länsi-Saksan kanssa. Rakkaustarinan kaunis ja toiveikas alku kuvastaa myös aikaa, jolloin DDR:stä toivottiin uudenlaista mallia sosialistiselle valtiolle. Optimismi toi valoa elämään eikä se tuntunut ankealta. Tuota aikaa on kuvattu hienosti Meri Valkaman kirjassa ”Sinun,Margot”. Kun Katharina pääsi käymään sukulaisensa luona Kölnissä hän totesi:
”Myöhemmin hän käy pissalla ja näkee kylpyhuoneessa, aivan kuten Emmi-isoäidin itäberliiniläisessä asunnossakin, kankaisia rättejä roikkumassa pattereiden päällä, pesualtaan alla, niitä on kiinnitetty myös pyykkipojilla narulle, joka on pingotettu hyllyn ja seinän väliin, ja myös narulle kylpyammeen päälle. Aivan Emmi-isoäidin talon takana kulki silloin raja, ja isoäiti pilaili toisinaan ravistelemalla rättejään keittiön parvekkeelta niin että pölypilvi tai aamiaisesta kertyneet murut lensivät rajavartioiden neniin. Aiemmin isoäiti siivosi räteillä itää, ja nyt hän siivosi niillä länttä.”
Rakkaustarinaa varjostaa kuitenkin avioliitto, josta hän ei halua tai voi erota samaan tapaan kuin Neuvostoliitto määritteli pätkälle DDR:n politiikkaa ja erityisesti uudistuspolitiikkaa.
Kirjan puolenvälin jälkeen kirjassa on luku ”Intermezzo” ja sen jälkeen tapahtuu täydellinen muutos myös rakkaustarinassa. Hans on jo aiemmin lisännyt vallankäyttöään Katharinan suuntaan mutta vähitellen, kun paljastuu Katharinan hetkellinen suhde ystävänsä kanssa, henkinen väkivalta ja valvonta saa jopa irvokkaita muotoja. Hetkittäin kirjaa on raskasta lukea. Olen usein ihmetellyt miten voisi kuvata sitä henkistä painetta ja ihmisen sisäistä tunnetta, jota hän kokee hallinnon tai valtion kuristusotteessa. En usko, että sitä voi kuvata sen rankemmin tai selvemmin kuin mitä Jenny Erpenbeck kirjassaan tekee. Hansin Katharinalta vaatimat raportit ovat kuin Stasin ohjeistosta. Rakkaussuhteen muuttuminen alistussuhteeksi kuvaa myös DDR:n lopun taantumista, kun johtajien vallankumouksellinen into muuttui haluksi pysyä vallassa ja se synnytti aiemmin ihanteellisissa nuorissa länteen katsovan liikkeen.
Erpenbeck nostaa kirjan lopussa esille myös tavallisten DDR:n asukkaiden aseman ja kohtalon Saksojen yhdistymisen jälkeen. Kuvaavaa on miten kylmäkiskoista ja piittaamatonta ihmisten kohtelu uusien vallanpitäjien toimesta on ollut. Kirjan esimerkki radion työntekijöiden kohtelusta on kuvaava:
”Koko käytävä on täynnä väkeä, yksi toisensa jälkeen kutsuttiin saliin: siellä on pöytä ja pöydällä puhelin, jonka luuri on nostettu puhelimen viereen. Olkaa hyvä ja tarttukaa luuriin ja sanokaa nimenne, ohjeissa sanotaan. Kukin nostaa luurin korvalleen, sanoo nimensä, kuulee äänen kaukaa Kölnistä: Teidän työnne jatkuu, tai Teidän työnne ei jatku, sitten luuri on laskettava takaisin ja annettava tilaa seuraavalle.”
Erpenbeckin kirja on upea siinäkin mielessä, että DDR:n nousun ja tuhon lisäksi siitä löytää siemenet sille kehitykselle mikä entisen DDR.n aluella nyt on käynnissä.
Kiitos suomentajalle Jukka-Pekka Pajuselle. Oman työnsä lisäksi hän on kirjan moniin lainauksiin ottanut mukaan alkuperäiset suomennokset.
Jenny Erpenbeck:n kirja ”Kairo” on upea. Se kertoo rakkaustarinan kautta DDR:n nousun ja tuhon. Rakkaustarinan kautta hän pystyy paljaalla tavalla kuvaamaan niitä tunteita, mitä ihminen kokee myös aatteellisten ihanteiden nousu- ja laskuvaiheissa. Voiko niitä koskettavalla tavalla muuten kuvatakaan. Hän nostaa esille myös Saksojen yhdistymisen haittapuolet, joista kasvaa myös uudenlaista vastarintaa. Parasta kaunokirjallisuutta, joka on myös yhteiskunnallista kirjallisuutta.