Piia Leino: "Aarteidesi aikakirjat"

 

 

 

Piia Leino: ”Aarteidesi aikakirjat”

Kustantamo S&S 2022

268 sivua

 

Piia Leinon lähitulevaisuuteen sijoittuva trilogia ”Taivas”, ”Yliaika” ja ”Lakipiste” kuvaavat niin uskottavaa ja todentuntuista tulevaisuutta että pelottaa.  Samaa voidaan sanoa myös hänen 2022 ilmestyneestä kirjastaan ”Aarteidesi aikakirjat” vaikka siinä tulevaisuus on siirtynyt hiukan pidemmälle eli vuoteen 2121. Vaikka kirjan tapahtumat ajoittuvatkin tuohon vuoteen on kirjan ehkäpä kiinnostavinta antia tuo välikausi nykyhetkestä tuohon tulevaisuuteen. Ehkä lohdullisinta onkin, että ihmiskunta on selvinnyt tuohon kirjan tulevaisuuteen saakka.

Kirjan yksi päähenkilöistä Raphael on antanut syväjäädyttää itsensä 2000-luvulla, jotta hänet voitaisiin elvyttää lääketieteen kehityttyä riittävän pitkälle. Hän on myös piilottanut osan omaisuuttaan pesämunaksi herätyshetkelle. Kirjan aikoihin lääketiede ja tietotekniikka on edennyt niin pitkälle, että syväjäädytettyjen ihmisten muistoja voidaan tutkia ja ne voidaan kokea.  Tätä muistojen tutkimista ja kokemista kutsutaan louhimiseksi.  Vihaan tuota sanaa sillä louhiminen tuo mieleen kivityökalut ja ihmisen tietoisuuden tutkiminen niillä tuntuu hiukkasen krouvilta. Sana on kuitenkin valitettavasti vakiintunut mm. kryptovaluutan mukana.

Kirjan toinen päähenkilö Oula on tietoinen Raphaelin piilottamasta aarteesta yrittää hänen muistojaan tutkimalla selvittää aarteen kätköpaikan. En kerro aarteenetsinnän vaiheista enempää. Siihen liittyvä juoni etenee vauhdikkaasti kirjan loppuvaiheessa. Kirjan herkullisinta antia ovat louhinnan yhteydessä esille nousevat muistot ja niiden kautta rakentuva kuva edellisen vuosisadan elämäntavasta, ja siitä kuinka 2100-luvun ihminen sen kokee.

Maapallon ja sen elävän kokonaisuuden säilymisen perusteet on kirjassa kuvattu tiivistetysti ja hienosti. Oula pohtii sitä katsoessaan vanhaa toteemia, jossa ihminen on kuvattu alimmaiseksi.

”Historiantutkijoiden mukaan kyse oli tavasta käsitellä kollektiivista syyllisyyttä aikana, jolloin valtaosa eläin- ja kasvilajeista oli tuhoutunut, maaperä hedelmätön, meret lähes kuolleet ja ihminen ymmärsi aikansa olevan vähissä. Kun meriä ja ilmakehää ryhdyttiin puhdistamaan ja uusi tasapaino ympäristön kanssa löytyi, huomattiin, että edellytykset siihen olisivat olleet olemassa jo kauan sitten. Maata voitiinkin viljellä niin, että jokainen satokausi paransi maaperää sen köyhdyttämisen sijaan ja metsiä hyödyntää tuhoamatta niiden monimuotoisuutta. Kun ihminen nöyrtyi lajiksi lajien joukkoon, ei hallitsemaan vaan sopeutumaan, asennemuutos toi vastauksen lukuisiin ongelmiin.”

Aarteen etsiminen ja sen kohtalo ovat kirjan yksi olennainen ja juoni, joten en kerro siitä enempää. Minua kiinnosti enemmän yhteiskunnallinen kehitys ja ihmisten asenteiden muuttuminen ympäristökatastrofien jälkeen.  Yhteiskunta on muuttunut tasa-arvoisemmaksi mutta myös ihmisten kontrolli on lisääntynyt. Huolestuttava oli toisaalta kirjan toteamus:

”…Epäilemättä oli totta, että ahneus oli elpymässä yhtä jalkaa ihmiskunnan ja muun luonnon kanssa. ihminen oli taituri sopeutumaan, jopa luopumaan, jos oli aivan pakko, ja himoitsemaan heti, kun se oli mahdollista.”

Louhinnan yhteydessä kokiessaan Raphaelin muistoja Oulakin seurasi kateellisena meidän aikamme ihmisten tuhlailevaa ja pröystäilevää elämäntapaa.

Kirjan loppu on kuitenkin kaunis. Se näyttää miten maailmaan ja elämään saa uudenlaista sisältöä ja merkitystä, kun rahan ja omaisuuden sijasta löytää elämäänsä ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä ja luonnon tarjoamaa kauneutta.

Piia Leinon tulevaisuuteen (2100-luvulle) ajoittuva romaani ”Aarteidesi aikakirjat” kuvaa tulevaisuuden kehitystä pelottavan tarkkanäköisesti. Se on hyvin ajankohtainen teknisen kehityksen, tekoälyn käytön ja ympäristöön ja yhteiskuntaan kehittyvien ongelmien osalta. Juoneltaan kirja on mielenkiintoinen ja loppujen lopuksi lohdullinen. Hieno lukukokemus.