Esa Mäkijärvi (toim.): ”Yövartiossa”. Esseitä unettomuudesta
WSOY 2025
199 sivua
Katkounisen yön jälkeen tuntuu olevan oikea hetki kirjoittaa kommentteja erinomaisesta esseekokoelmasta ”Yövartiossa”. Kirjan kirjoittajat Esa Mäkijärvi, Jari Järvelä, Samuli Putro, Sirpa Kähkönen, Anna Tommola, Jani Saxell, Sinikka Vuola, Tuuve Aro, Akseli Heikkilä, Tiina Raevaara, Hanna-Riikka Kuisma, Suvi Vaarla ja myös Miki Liukkonen, jonka teksteistä Esa Mäkijärvi on laatinut koosteen kertovat hyvin henkilökohtaisten kokemusten kautta unettomuudesta omalla kohdallaan.
Kirja antaa monipuolisesti tietoa unettomuuden eri muodoista ja myös nukkumisesta ihmisten historiassa. Mutta sen hienoin anti tulee siitä, miten avoimesti ja henkilökohtaisesti kirjoittavat kertovat omasta unettomuudestaan, kokemuksistaan, unettomuuden syistä ja selviytymisestä eteenpäin. Lukijalle nämä tarinat ovat aarteita. Juuri henkilökohtaisten kertomusten, joihin lukija voi samaistua, hän voi löytää uskon ja tien omaankin selviytymiseen.
Onneksi kirjan esseet ovatkin hyvin erilaisia ja kattavat erilaisia unettomuuden muotoja, syitä ja selviytymisen reittejä. Useimmat löytävät niistä samaistuskohteita ja jos ei suoraa reittiä eteenpäin niin ainakin uskoa ja lohtua oman unettomuutensa keskelle.
Jo ensimmäinen varsinainen essee Jari Järvelän ”Sormus” on minusta tärkeä. Oman terveydentilansa ja kuntonsa seuraamisessa meistä ihmisistä on tullut laiteriippuvaisia. Omien tuntemusten sijasta luotetaan enemmän laitteiden antamiin tuloksiin ja niiden antamiin suosituksiin. Niitä on paljon myös unen laadun seuraamiseen. Mittalaitteiden antamat ohjeet eivät kuitenkaan ole yleispäteviä. Jokainen ihminen on erilainen ja avun sijasta joillekin nämä laitteet aiheuttavat mieluummin stressiä kuin helpotusta. Tämän aiheen nostaminen esille on ehdottoman tärkeää.
Lääkkeistä kerrotaan useissa esseissä. Jani Saxell:n esseessä tulee hienosti esille myös ympärillä olevien ihmisten merkitys niin lääkkeiden oikeaan käyttöön kuin niihin koukuttumiseenkin. Opiskelijaelämää ja vilkasta opiskelijapoliitikon elämää 70-luvulla Helsingissä eläneenä tunnistin ympäristöstäni hyvin Saxellin kuvaaman maailman. Koukuttuminen lääkkeisiin tai viinaan oli helppoa, jos tukea ei ollut saatavilla. Saxellin esseen tärkeä pointti on kuitenkin siinä, että oikein tuettuna lääkkeiden oikea käyttö voi myös olla tien normaaliin elämään.
Monessa muussakin esseessä kerrotaan, kuinka lääkkeiden käyttö auttoi ulos siitä kierteestä, johon unettomuus oli johtanut. Mutta myös siitä, miten tärkeää on, että käyttö osataan pitää kurissa. Minusta Sinikka Vuolan essee kuvaa hyvin sitä, millaisen helpotuksen lääkkeiden käyttö toi unettomuuden vaivoihin, mutta myös, kuinka paljon suurempi ilo oli, kun lääkkeiden käytöstä pääsi eroon.
Sirpa Kähkösen kaunis ja henkilökohtainen essee kertoo paitsi unettomuudesta, myös lähestyy niin uneen kuin unettomuuteenkin liittyviä sanoja etymologisesti, sanojen historiaa tutkimalla. Tämä antaa hienosti lisätietoja niin nukkumisen historiaan kuin sen kokemiseenkin. Anna Tommola sitten lisää aitoa tutkimustietoa nukkumisesta ja sen historia ja liittää sen kiinnostavasti myös omiin kokemuksiinsa. Minusta myös Suvi Vaaran kertomus siitä, että ns. paskaduuni ja sen tiedostaminen voi olla univaikeuksien perussyy. Siitä irtautuminen vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä.
”Yövartiossa” on hieno esseekokoelma unettomuudesta. Kirjoittajien hyvin henkilökohtaisten kertomusten kautta se antaa apua ja lohtua unettomuudesta kärsiville lukijoille. Kirjan esseet kuvaavat hienosti ja monipuolisesti unettomuuden muotoja ja sen syitä. Kirjan lopussa oleva kokoelman Miki Liukkosen kirjojen teksteistä on hieno. Unettomuus aiheuttaa fyysisiä ongelmia mutta vaikutuksen mieleen, ajatuksiin ja tunteisiin ovat usein suurimmat. Miki Liukkonen kuvaa tätä hienosti. Tarttukaa kirjaan.