Mikael Niemi: "Silkkiin kääritty kivi"

 

 

 

 

Mikael Niemi: ”Silkkiin kääritty kivi”

LIKE 2025

512 sivua

Ruotsinkielinen alkuteos ”Sten i siden”

Suoimentanut Johanna Joskitt-Pöyry

 

Mikael Niemen uusin kirja ”Silkkiin kääritty kivi” kertoo pääosin Pajalan tielakosta vuosina 1931 – 1932 mutta se ajankohtaisempi kuin koskaan. Kirja on kunnianosoitus pohjoisessa asuvien sitkeydelle, työväestön taistelulle ja myös ihmisen ja luonnon yhteiselolle. Usealla aikatasolla liikkuva tarina kertoo myös historian kokemusten periytymisestä sukupolvelta toiselle ja tuon perinnön merkityksestä oman itsensä ja identiteettinsä löytämiselle. Kirjan loppu on kerrassaan upea. Kirjan Siw istuu isänsä kanssa joen varressa välissään hiipuva hahmo, Siw:n isoisä, jonka henkilöllisyys on lopulta selvinnyt. Siinä Mikael Niemi yhdistää ihmissuvun perinteet ja ympäröivän luonnon ihmiseen vaikuttavaksi kokonaisuudeksi:

”Hahmon ääriviivat alkoivat heiketä. Siw tunsi yhä vanhuksen hiljaisen läsnäolon. Hän oli olemassa heissä. Tuo Suomesta tullut mies. Niin kuin maisema, Siw ajatteli ja loi katseensa yli metsien ja idässä siintävien kallioiden. Järvien. Rantojen ja kylien.

         Ja tämän joen.

         ja se joki huuhtoi tarinan mukanaan merelle.”

Kirjan ehkäpä olennaisin osa on kuitenkin Pajalan tielakkoon liittyvä tarina. Tarina kertoo lakkoon osallistuvien sitkeydestä ei vain lakkolaisten osalta vaan myös perheiden, jotka joutuivat pitkän ajan taistelemaan nälkärajalla. Se kertoo tuon ajan yhteiskunnasta, joka varakkaita, kirkkoa ja virkamieskuntaa myöten oli liittoutunut elämän edellytyksistään taistelevia työläisiä vastaan.  Työläisten vaatimuksia pidettiin kohtuuttomina ja heitä kutsuttiin laiskureiksi ja juopoiksi. Niemi kuvaa hienosti elämän todellisuutta köyhien ja varakkaiden pöydissä ja taloissa.

Miksi tämän kuvaus on ajankohtaisempaa kuin koskaan.  Siksi, että kirja osoittaa, etteivät työläisten ja köyhien oikeudet ja edut (äänioikeutta myöten) ole tulleet lahjana, vaan ankarien taistelujen jälkeen. Ja nyt kun näitä oikeuksia ja etuja ollaan kaventamassa, perusteet ovat samat kuin 30-luvullakin. Saajat ovat laiskoja, työhaluttomia ja yhteiskunnan varojen hyväksikäyttäjiä. Vaaralliseksi tilanteen tekee aina se, jos valtiokoneisto valjastetaan vähäosaisia vastaa. Vähäosaisten ihmisten tarpeet ovat kuitenkin lähes aina todellisia ja tuskaa ja kärsimyksiä aiheuttavia.

Vaikka kirja kertoo Ruotsista, on tarinalla paljon yhtäläisyyksiä myös tuon ajan suomeen. Lakkolaisten rintamaa hajottamaan hankitaan rikkureita ja samaan aikaanhan Suomessa toimi ns. Pihlan kaarti, jonka tehtävänä oli toimia rikkureina. Pihkalan kaartilaiset olivat suojeluskuntalaisia tai natsismiin päin suuntautuneita nuoria kuten Ruotsissakin. Joitakin vuosia sitten Kotkan ahtaajien lakon yhteydessä yritettiin sosiaalisen median kautta rakentaa samantapaista rikkurikaartia. Menneisyyden kokemukset ovat siten mitä todellista nykyisyyttä ja siksi historiasta on opittava.

Pitkä lakkotaistelu aiheuttaa perheille taloudellisia vaikeuksia, nälkää ja kärsimystä mutta myös usein perheiden sisäisiä ristiriitoja. Pahimmassa tapauksessa myös jakautumista vastakkaisiin leireihin. Mikael Niemi kuvaa tätäkin kehitystä ymmärtävästi erityisesti nuorten kohdalla, kun omat unelmat ja todellisuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Silti kirja on aina vähäosaisten puolella.

Kirja kertoo tarinan monessa aikatasossa ja tuon monitasoisuuden ansiosta lukija näkee myös, kuinka yhteiskunta muuttaa ja kuinka historian perinteen siirtyvät myös uusille sukupolville, vaikka elämän todellisuus ja elämän olosuhteet muuttuvat.

Mikael Niemen ”Silkkiin kääritty kivi” on huima lukukokemus. Se on kunnianosoitus työläisille jotka 1931 – 1932 Pajalan tielakossa taistelivat oikeuksistaan. Tuo tarina on ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Kirjan monien aikatasojen kautta se kertoo myös yhteiskunnan muutoksesta ja kokemusten periytymisestä sukupolvelta toiselle. ja se kertoo myös ihmisen ja luonnon suhteista, jotka saattavat lopultakin olla kaikesta tärkeimpiä. Tämä on yksi hienoimpia ja tärkeimpiä kirjoja mitä olen lukenut.