Monika Fagerholm: "Eristystila / Kapinoivia naisia"

 

 

 

 

Monika Fagerholm: ”Eristystila / Kapinoivia naisia”

Teos & Förlaget 2025

395 sivua

Alkuteos ”Döda trkten / Kvinnor i revolt” 2025

Suomentaja Hannimari Heino

 

Monika Fagerholmin uusin teos ”Eristystila / Kapinoivia naisia” on kerrassaan hieno lukukokemus ja minun ikäluokalleni nostalginenkin paluu 1970-luvun loppupuolen maailmaan ja aikuistumisen kokemuksiin. Teos on ansaitusti Finlandia-palkintoehdokkaana ja minun listoillani kärkikolmikossa.

Kirja on ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta, josta tämä ensimmäinen osa sijoittuu 1970-luvun lopulle, seuraava osa siitä noin viidentoista vuoden päähän ja kolmas nykyaikaan. Vaikka ajanjaksot ja päähenkilön Alice:n ikä ja tavoite, kehittyä lukevaksi ja kirjoittavaksi naiseksi, osuvat hyvin yhteen Monika Fagerholmin oman elämän kanssa, ei kyseessä ole omaelämänkerrallinen romaani, vaikka tietysti romaanin taustalla ovat kirjoittajan omat vaikutelmat tuosta ajasta. Kirjan lopussa olevan sitaattien ja viitteiden määrä kuitenkin kertoo myös runsaasta taustatyöstä. Kirjan tavoitteena onkin enemmän luoda kuvan tuon ajanjakson ilmapiiristä ja siihen vaikuttavista tekijöistä taiteessa ja erityisesti kirjallisuudessa.

Lukijan kannatta varata aikaa kirjan lukemiseen. Se on monitasoinen ja niin juonellisesti kuin ajallisestikin jaksot menevät päällekkäin, mutta niinhän ihmisen ajattelukin poukkoilee eikä etene suoraviivaisesti kuin juna. Sehän on oikeastaan ihmiselämän ja ajattelun rikkaus ja myös luovuuden lähde. Kirjassa saatetaan tulevista tapahtumista tarjota jo välähdyksiä, vaikka muuten niistä ei ole vielä viitteitä. Joitakin se saattaa häiritä mutta oikeastaan ne vain lisäävät tekstin kiinnostavuutta. Se on Monika Fagerholmin tapa kirjoittaa ja minä pidän siitä.

Kirjan keskiössä on 18-vuotiaan Alicen kasvutarina ja hänen kasvamisensa kirjailijaksi. Kirja ei suinkaan kuvaan aloittelevan kirjailijan tuskaa tekstin synnyttämisen kanssa, vaan sitä ympäristöä ja vaikutteita, joista kirjan teksti syntyy. Sen olennaisia osia ovat tietysti Alicen omat kokemukset, erityisesti kesä saaressa, kirjallisuus ja erityisesti keskustelut kirjoista läheisten ihmisten kanssa ja heidän kokemuksensa. Kirjassa on runsaasti viittauksia olennaisiin kirjoihin Kuten Doris Lessingin (Nobel 2007) teoksiin ja Sylvia Plath:n runouteen. Olen itse hiukan Alicea vanhempaa ikäpolvea ja samat kirjat ovat kuuluneet myös minun lukulistalleni. Onkin mielenkiintoista miten eri tavalla miehet ja naiset nuo teokset kokevat. Lukukokemukseen vaikuttaa tietysti myös sosiaalinen tausta. Alicen kokemusta ruokkivat ylemmän keskiluokan tai kulttuurisesti vahvan taustan omaavat henkilöt. Tällöin korostuvat naisasialiike, rauhantyö ja kehitysyhteistyö. Toivoisin, että lukijat tarttuisivat kirjassa mainittuihin teoksiin. Niiden vetovoima ja merkitys ei ole vuosien mittaan vähentynyt. Ja erityisesti Doris Lessingin teosten aihepiiri on koko aja kehittynyt ja laajentunut.

Kirjan kaksiosainen nimi ”Eristystila / Kapinoivia naisia” liittyy kirjaan monella tavalla. Eristystila on selli, joihin Punaisen armeijakunnan (RAF) johtajat suljettiin. Tarkempi kuvaus niistä löytyy kirjasta mutta oikeastaan sen voi ajatella kuvaavan myös yksinäisyyden tunnetta, jota Alice joutuu kokemaan. Minusta yksi kirjan olennaisia lauseita Alicen tulevaisuuden kannalta on:

”Minun täytyy ottaa selvää mitä maailma on omasta yksinäisyydestäni nähtynä.”

Otsikon osa ”Kapinoivia naisia” on kirjassa esillä kahdella tavalla. Toisaalta Alicen kirjoittamassa kirjassa kaupunkisissien kautta ja RAF:n sissien toiminnan kautta. Toisaalta keskiluokkaisten naisten muodostaman ”Kampaamattomat” ryhmän kautta. Siihen ryhmään myös Alicen äitipuoli on kuulunut ja jatkanut uraan YK:n tehtävissä. Vaikka Alice kunnioittaakin ”Kampaamattomien” ylemmän keskiluokan naisten sitkeyttä osallistua rauhanmarsseille säässä kuin säässä, korostetaan kirjassa myös ylemmän keskiluokan ihmisten mahdollisuutta perääntyä kapinallisuudestaan. Alice asettaakin itselleen kysymyksen:

”Mahdollisuus vetäytyä takaisin, Mutta onko se väärin?

Alicen kirjoittamassa kirjassa ”Sisäoppilaitoksen tyttö”, joka kulkee tekstipätkinä tämän kirjan rinnalla, todetaan vielä selvemmin;

”  Kaltaisillesi on aina ulospääsy. Sen kun tulet lennolla, isä ja äiti, koko perhe odottavat, ja sisäpihan kukoistava puutarha, joka sulkee ulkopuolelle kaupungin. Ja kaiken muun, koko maailman. Sinun elämäsi. Sinun entisen elämäsi,”

Ainakin minulle kirja asetti näin myös kysymyksen todellisesta kapinallisuudesta, sillä niille, joille siitä on apua ei ole paluutietä.

En ole tässä puuttunut paljonkaan kirjan sisältöön joka, Alicen kehityskertomuksen ja hänen kirjoittamansa kirjan sisällön lisäksi, tarjoaa hienon näköalan 70-luvun lopun elämään ja yhteiskunnan rakenteisiin. 70-luvun alun opiskelijaliikehdintä oli hiljenemässä mutta toisaalta RAF:n tyyppisten liikkeiden voimistuminen oli merkkinä epävarmemmasta tulevaisuudesta. Tulevaisuuden näköalat olivat avoimina mikä asettaa vahvoja ennakko-odotuksia kirjasarjan seuraaville osille. Tämä kirja oli nautinnollista luettavaa.

Monika Fagerholmin upea teos ”Eristystila / Kapinoivia naisia” on ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjasarjasta, joka ulottuu 70-luvun lopulta nykyaikaan. Ensimmäinen osa kuvaa kahden vuoden jaksoa 18-vuotiaan Alicen elämästä ja hänen kirjailijauransa alkua 70-luvun lopulla. Kirja kuvaa sitä ympäristöä ja tapahtumia, joista Alice saa virikkeet ja aiheet kirjaansa - eli elämää. Kirja on siten hieno ajankuvaus 70-luvun maailmasta ja ainakin minulle myös nostalgiamatka niiden ajatusten, aatteiden ja kirjallisten teosten pariin, joista elämäni peruspilarit ovat rakentuneet. Kerrassaan hieno ja monitasoinen kirja.