Elli Leppä: ”Pikivälke”

 

 

 

 

Elli Leppä: ”Pikivälke”

NYSALOR-KUSTANNUS 2025

154 sivua

 

Elli Leppä On Kajaanin Runoviikkojen 2026 Suven runoilija. Monelle hän on vielä varsin tuntematon vaikka ”Pikivälke” on jo hänen kuudes teoksensa. Viimeistään kun luette ”Pikivälkkeen” ette enää ihmettele valintaa. Ettekä myöskään sitä, miksi kirjan taustalle valitsin aivan tietoisesti osan Maarit Lassilan taulusta, jossa keskeisenä elementtinä ovat rauhankyyhkyset.

Kirjassa olevat luvut käsittelevät eri asioita mutta yhteisenä piirteenä niissä kaikissa on kysymys ihmisen ja tässä tapauksessa erityisesti tutkijan vastuusta työstään ja sen vaikutuksista. Samalla pohditaan sitä mikä saa tutkijan etenemään kohti päämääriä, jotka ovat eettisesti ja inhimillisesti kyseenalaisia. Mikä saa tutkijan hylkäämään käsitykset eläinten oikeuksista ja toteuttamaan kokeita, jotka tuhoavat niiden elämän. Yhtä olennaisia ovat osat, joissa kerrotaan radioaktiivisuuden aiheuttamista onnettomuuksista, jotka ovat tapahtuneet ”vahingossa” tai toimittaessa ”Hyvää tarkoittaen”. Nämä ovat onnettomuusmuotoja, jotka tulevat lisääntymään, kun säteilyä sisältävät laitteet yleistyvät ja niitä siirtyy hallitsemattomasti jätteisiin.

Kammottavampia ovat tapaukset, joita on sattunut ja tulee sattumaan, kun radioaktiivista ainetta käytetään kuluttajatuotteisiin tai niitä käytetään tehtaissa ilman tarpeellisia suojavälineitä. Tästä kertoo osia ”Radiumtytöt”.

Kirja on uskomattoman hyvin kirjoitettu. Äärettömän vakavat ja koskettavat asiat (esim. eläinkokeissa) on kuvattu niin että ne tuntuvat mutta eivät pakota kääntämään päätä, jolloin ne eivät vaikuttaisi.  Kirjan hienous on myös avoin ja piilevä huumori, joka tekee lukemisen helpoksi. Hirtehishuumoriksikin sitä voi kutsua.

Kirjan olennaisia aiheita ovat niin ns. atomipommin kehittäminen ja kirjan loppupuolella säteilyonnettomuudet.  On nerokasta, että kirja alkaa uraanin tai oikeastaan pikivälkkeen löytämisestä ja sen kehittämisestä varsinaiseksi uraaniksi. Varsin pian siirrytään kuvaamaan atomipommin syntyvaiheita kevyellä ja humoristisella mutta aiheen eri puolia kuvaavalla tyylillä. Yksi olennainen asia on tutkijan vastuu ja tässä yhteydessä nostetaan esille kysymys siitä, mikä ajaa tutkijoita eteenpäin yleensäkin ja erityisesti silloin kun kauaskantoiset haitatkin ovat tiedossa. Lainaan tähän pätkää kirjasta:

”…

mikä oli se tieteenkiihko

insinöörin silmänpilke jota

sotateollisuus lietsoi epätoivon palkein

tarve kurotella kohti

jumalallista miekkaa etteivät

toiset ehtisi ensin

…”

Tämän asian pohtiminen ja eettinen selvittäminen on tällä hetkellä ajankohtaisempaa kuin koskaan, sillä tekoälyn hyötyjen nimissä meitä viedään inhimillisyyden ja yhteisällisyyden ja välittämisen kannalta väärään suuntaan.

Kirjan jakso ”Ydinsemiotiikka” tiivistää ydinuskovaisten ajattelun ja uskon liturgian muotoon, jossa toisto ”pyhä, pyhä, pyhä” kuvaa sitä, että kyse ei moraalista vaan uskosta ja yleisemmin rahasta, jolle on annettu nimi usko. Kerrassaan kurittomasti kirjoitettu.

Alun jaksot täydentyvät sitten kirjan lopun jaksoilla ”Määränpäät” ja ”Jälkihehku” jotka näyttävät mihin alun tieteellinen innostus ilman moraalisia siteitä päätyy ja millaista todellisuutta se meille tarjoaa. Lainaan tähän vielä osuvan pätkän kirjasta. Se kertoo tulevaisuudesta kaiken.

”tämän ydinbunkkerin päälle minä

istutan pienen puistikon

 

joka toiseen puuhun kaiverran ”olen”

joka toiseen ”pahoillani”

 

 

Kirjan kolmas osio ”Tahallaan” puuttuu eläinkokeisiin ja on sekä, koskettava, uskottava että pelottava. Pelottava siksi, että se näyttää kuinka tunnottomasti me voimme kohdella muun muotoista elämää ja pitää sitä perusteltuna. Jakson helmi on luku ”Nat Neurosci”. En kerro siitä enempää, sillä teksti on itse koettava ja se on osuvuudessaan niin vakuuttava, että olisin valmis hyväksymään johtopäätökset jo ilman merkittäviä lisätutkimuksia. Tuo jakso voi pelastaa useampiakin keski-ikäisiä, kuivakoita ja hermostuneita naispuolisia subjekteja takaisin normaalin elämän piiriin. Kursivoidut sanat on lainattu kirjan kirjoittajalta, minä en toki tuollaisia käyttäisi.

Elli Lepän kirja ”Pikivälke” ilmestyi vuonna 2025. Siitä huolimatta olen valmis nimeämään sen vuoden 2026 tärkeimmäksi lukemakseni kirjaksi. Elli Lepän valinta Kajaanin Runoviikkojen vuoden 2026 Suven runoilijaksi on vähintäänkin oikeaan osunut. Kiitos kirjasta Elli Leppä. Nyt on meidän lukijoiden aika tarttua kirjaan ja sen jälkeen toimeen, paremman maailman puolesta.