Virpi Hämeen-Anttila: "Juhannusyön painajainen"

 

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Juhannusyön painajainen”

Otava 2021

345 sivua

Karl Axel Björkin tutkimuksia osa 8

 

Virpi Hämeen-Anttilan  dekkarisarja  on, ainakin  minun  osaltani,  muuttumassa  entistä  enemmän kertomukseksi Karl Axel Björkin elämästä. Hänestä  on  sarjan  mukana  kehittynyt  sympaattinen  hahmo,  jonka  elämään  liittyy  paljon  muutakin  mielenkiintoista  kuin  eteen  tulevien  ongelmien  ratkaiseminen.

Lukijan  kannalta  on myös  olennaista,  että hän  on ihmisenä  oikeudenmukainen  ja  liikkuu  tarinoissa  yhteiskunnan  eri  tasoilla  ja  alueilla,  joten  kirjat antavat  kuvan  myös  suomalaisesta  yhteiskunnasta,  sen  puutteista,  ongelmista  ja  kehityksestä.

Kun  tämäkin  tarina  sijoittuu 20-luvun Suomeen,  tuo se mukaan vielä kansalaissodan  muistoja,  kieltolain  vaikutuksia ja suomalaisen  yhteiskunnan  jakautumisen  rikkaisiin  ja  köyhiin  ja  myös kielellisen  jakautumisen  ruotsinkieliseen  eliittiin  ja nousevaan  suomenkieliseen  enemmistöön,  jonka  itsetunto on vasta  löytymässä. Kirjaa  lukiessa  ei  voi  kuin  ihmetellä,  kuinka  hienosti Suomessa on pystytty parantamaan  tasa-arvoa  ja yhdenvertaistamaan  etenemismahdollisuudet varallisuudesta  ja muusta  taustasta riippumattomiksi. Kirja  ei mitenkään  kärjistetysti  tuo esille  näitä  yhteiskunnallisia  ongelmi,a  mutta  ne  näkyvät  selvästi  osana  Karl Axel Björkin  elämää  ja  tutkimuksia. Minusta  tämän  kirjasarjan tärkeimpiä  anteja on tuon  yhteiskunnallisen  perspektiivin  näyttäminen,  sillä  sitä  kautta ne  osoittavat  hienolla  tavalla  myös tietä  parempaan  tulevaisuuteen,  nykyhetkestäkin  eteenpäin.

Aivan samaa  pätee  myös kirjan  toiseen  olennaiseen  osaan  eli 20-luvun  Helsingin  ja myös Suomen ulkoiseen  rakenteeseen, kaupunginosien  asukkaiden yhteiskunnalliseen jakautumiseen  ja  asuntokantaan,  asumiseen  ja  asuntojen varusteluun ja  eriarvoisuuteen  myös näissä  asioissa. Sehän  ei  vieläkään  ole  kadonnut,  vaan  saattaa  olla  kasvamassa. Vaikka  kirja  kertoo  20-luvusta, asumisen  todellisuus  oli  monen keskustassa  asuvan  osalta  samanlaista  vielä  60-luvulla.

Ei  kirja  dekkarinakaan yhtään  jää  jälkeen näille  sinällään tärkeämmille  asioille  ja  mikä  parasta,  se antaa näkökulmaa  myös  sukupuolisten vähemmistöjen kohteluun tuona  aikana. Se tuo selvästi  esille millaista  tuskaa  omien  tunteiden  piilottelu  ja  niiden julma  arvostelu  voi  aiheuttaa. Miten  lakia, erityisesti kieltolakia  tulkittiin  eri  tavalla, rikkaiden  ja  köyhien  kohdalla.  Miten  huumausaineiden  käyttöä  pidettiin  sallittuna  rikkaiden  kohdalla. Sehän  muuttui  kielletyksi  ja  vaaralliseksi  vasta,  kun  se ulottui  laajemmalle  yhteiskuntaan. Miten  ruotsinkielen  taito  tai  taitamattomuus  saattoi  johtaa  siihen,  tulkittiinko  ihminen  tyhmäksi  tai  viisaaksi.

Nämäkin  asiat  tulevat  kirjassa  esille  osana  kokonaisuutta. Niitä  ei  korosteta, vaan  viitataan  ehkä  vain   lyhyellä lauseella,  mutta ne  kuitenkin  herättävät  lukijan  ajattelemaan. Kirjoittajalle tällainen  taito esittää  asiat on  korvaamattoman  arvokas.

Kirja  näyttää  myös,  etteivät  epäkohdat  ole  jääneet  ihmisiltä  huomaamatta,  vaan  muutoksen  siemenet  ovat  itämässä. Tätä  osoittaa Björkin  poliisiystävän  kommentti:

”Olisin  voinut pidättää sen viinakätkön takia, mutta katson kieltolakirikkomusta sormieni lävitse, samalla tavalla kuin  noiden rikkaiden  nulikoiden juopottelua ja kellarivarastoja. Niin että  jokin oikeus toteutuu, helvetti soikoon.”

Dekkarinakin  tämä  on  hieno,  monipuolinen  ja  yllättävä. Mutta  kirjana  vielä  monta  kertaa  enemmän. Se tarjoaa  kuvan 20-luvun  Suomen  todellisuudesta  epäkohtineen ja ongelmineen.  Tuon  todellisuuden  kautta se tarjoaa  näköaloja  myös  nykyhetkeen, tasa-arvoon, seksuaalisten  vähemmistöjen  asemaan,  yhdenvertaisiin  mahdollisuuksiin  elämässä  ja  sitä  kautta  myös  näkymiä  tulevaisuuteen. Se  on  myös tarina  Karl Axel Björkistä. Hieno ja ajatuksia  herättävä  kirja.