Colson Whitehead: ”Nickelin pojat”
Otava 2020
215 sivua
Englanninkielinen alkuteos ”The Nickel Boys”, 2019
Suomentanut Markku Päkkilä
Viime vuosina olemme saaneet lukea useistakin hautalöydöistä, jotka sijaitsevat alkuperäiskansojen lasten koulukotien läheisyydessä. Hautapaikkoja tai haudattuja uhreja ei ole merkitty tai nimetty. Enemmänkin on kyse uhrien piilottamisesta. Todennäköinen lasten ja nuorten kuolinsyy on huono kohtelu tai ”koulutuskeskuksissa harrastettu väkivalta, joka on haluttu kätkeä. Corson Whiteheadin kirja ”Nickelin pojat” liittyy tähän aihepiiriin, vaikka siinä kerrotaankin laitoksesta, johon joutuvat niin valkoiset kuin värillisetkin nuoret, jotka ovat joutuneet kaidalle polulle tai tuomituiksi syyllisenä tai syyttömänä. Ihonväristyä riippuen nuorten kohtelu on kuitenkin erilaista. Erityisesti värillisiin kohdistuu rajua väkivaltaa, jonka tietyissä tapauksissa on tarkoitettukin johtavan kuolemaan. Käytän kirjan laitoksesta nimeä kasvatuslaitos, koska se on suomalaisille tutumpi.
Nickelin kasvatuslaitoksen ja sen elämän kuvaus on järkyttävää. Kuvauksessa ei mässäillä väkivallan kokemisella tai arjen synkkyydellä. Kuvaus on ikään kuin ulkopuolista, havainnoivaa ja siten koskettavampaa ja todempaa. Se kertoo kuinka pahoinpitelyt ja seksuaalinen väkivalta ovat arkipäivää. Ainakin minuun tällainen kirjoitustyyli tehosi.
Kirjan päähenkilö Elwood on hahmo joka vie lukijan sydämen. Yritteliäs, lahjakas ja tulevaisuuteen uskova. Epäoikeudenmukaisuus tuhoaa kerta kerralta hänen mahdollisuutensa. Epäoikeudenmukaisuus, jonka perustana on ihonväri. Tämä kirja jos mikä kasvattaa rasisminvastaisuuteen.
Kasvatuslaitoskuvauksen lisäksi kirja on kuvaus Elwoodin elämästä. Siinäkään kirja ei ole tavanomainen, vaan tarjoaa lopussa mielenkiintoisen ja yllättävän loppuratkaisun.
Kirja herättää väkisin myös kysymyksen siitä, millaista oli elämä suomalaissa kasvatuslaitoksissa. Vielä minun nuoruudessani sana kasvatuslaitos oli pelottelusana. ”Jos et ole kunnolla, joudut kasvatuslaitokseen.” Ihan samanlaista murhiin johtavaa väkivaltaa meillä tuskin esiintyi, mutta kylläkin väkivaltaista kohtelua ja seksuaalista väkivaltaa. Väkivaltaisesta kohtelusta on esimerkkejä ihan viime vuosiltakin. Tästäkin olisi syytä kirjoittaa Nickelin poikien tapainen kirja, koska sen vaikutus ihmisten mieleen on vahvempi kuin tilastolukujen.
Kirjassa todetaan monessa kohtaa, että Nickelin laitos tuhosi tulevaisuuden. Kävikö näin myös suomalaisten laitosten kohdalla.
Tämä on hyvä, järkyttävä ja ajatuksia herättävä kirja.
Tämä on lukulistalla, samoin kuin Maanalainen rautatie. Tosi on, että suomalaisesta kirjallisuudesta puuttuu tuollainen kirja.
VastaaPoista