Emmi Itäranta: ”Kuunpäivän kirjeet”
Teos 2020
382 sivua
”Kuunpäivän kirjeet” on minusta Emmi Itärannan paras romaani tähän saakka. Tästä voivat monet olla eri mieltä ja se osoittaa vain sitä, että Emmi Itäranta onnistuu teoksillaan herättämään ihmiset ajattelemaan, niin heidän omaansa kuin ihmiskunnan ja meitä ympäröivän maailman tulevaisuutta.
Kirja kuvaa tulevaisuutta ja samalla myös nykyhetkeä. Kirjassa tulevat esille niin siirtokuntien ihmisten itsekkyys oman asuinpaikan etujen turvaamiseksi, siirtolaispolitiikka ja monet muut asiat, jotka tuntuvat rajoittavan ihmiskunnan yhteiseen hyvään tähtäävää kehitystä ikiaikaisesti. Tähän kuuluvat myös mm. kuun häikäilemätön kaivostoiminta ja ympäristöjen saastuttaminen myös avaruuden siirtokunnissa. Maassahan se on jo viety liian pitkälle. Myös monilta muilta osin, blokkiutumisten, äärimmäisten mielipiteiden jne. osalta kirja kuvaa aidosti myös tätä päivää. Mutta samalla se luo komean vision ihmiskunnan mahdollisuuksista ja raa’an kuvan näiden mahdollisuuksien pilaamisesta. Ehkä tärkeintä tässäkin kirjassa on se, että se osaltaan herättää meidät puolustamaan kaikkea sitä kaunista ja korvaamatonta mitä meillä tässä maailmassa vielä on.
Yhteiskunnallisesti tärkeät asiat tulevat esille osana hienoa, mielikuvituksellista ja jännittävää tarinaa. Tarina on pääosin kerrottu kirjeiden tai muistiinpanojen muodossa, se sopii kirjaan erinomaisesti. Varsin nopeasti alun jälkeen kirja veti mukaansa niin, ettei taukoja olisi malttanut pitää. Vaikka itse pidän tärkeänä kirjan yhteiskunnallista sanomaa, on se myös romaanina kaunis ja tunteisiin vetoava. Hieno kokonaisuus.
Ja lopuksi tärkein kaikesta. Minulle kiinnostavin osio kirjassa oli parantajan tarina. Tai se mielen maailma, johon parantaja pääsi ja missä hän toimi. Tämä maailma kuvattiin yhtä todellisena kuin reaalimaailmakin ja kirjassa kuvattiin myös mahdollisuudet maailmojen rajapintojen kohtaamiselle. Minusta on tärkeää hyväksyä olevaksi vielä sellainen todellisuus, jota emme vielä tunne. Tämän asian tunnustaminen on aivan eri asia kuin huuhaa, joka aiheen ympärillä liikkuu. Tärkeää on olla avoin uudelle ja vielä tunnistamattomalle. Tässä kirja onnistuu hyvin. Se esittelee tieteen mahdollisuuksia mutta myös näitä tunnistamattomia ulottuvuuksia.
Lainaan vielä lopuksi yhden kappaleen kirjan lopusta. Se kuvaa hienosti meidän tilannettamme maapallolla juuri nyt.:
”Ihminen on liian pitkään ajatellut itseään luonnosta irrallisena, sen yläpuolella olevana. Luonnonvarojen riisto nähdään oikeutena, johon ei liity velvollisuuksia. Siksi maa on siinä jamassa kuin on. Vain täydellinen ajatusmaailman muutos voi kääntää asiat toisin.”
”Kuunpäivän kirjeet” on ajatusmaailmaltaan aikaansa edellä, vaikka se mitä konkreettisemmin kuvaa ihmiskunnan nykytilaa. Ihmisten ajatusmaailma ei vain ole vielä tilanteen tasalla. Tämä kirja voi osaltaan olla muuttamassa tilannetta, niin vaikuttava se on. Kirja on upea romaani tulevaisuudesta, mutta sen kuvaamat ongelmat ovat mitä ilmeisemmin ihmiskunnan arkea nyt. Kirja antaa myös lukijan mielikuvitukselle uusia kiinnostavia ulottuvuuksia. Nautinnollinen ja herättävä lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti