Olga Tokarczuk: "Aja aurasi vainajain luitten yli"

 

 

 

 

Olga Tokarczuk: ”Aja aurasi vainajain luitten yli”

Otava 2020

249 sivua

Puolankielinen alkuteos ”Prowadź swój plug przez kości umarlych”, 2009

Suomentanut Tapani Kärkkäinen, William Blaken  runojen  sitaatit  on suomentanut  Marianne Kurtto, paitsi kirjan  nimen  sitaatin, jonka on suomentanut Tuomas Anhava.

 

Olga Tokarczuk:n  kirjan  takakannessa  on pätkä New York Times Book Review:n  arvostelusta,  jossa  todetaan:

”Loistokkaan  outo  ja sadunomainen mysteeri…. Tämä kirja ei ole pelkkä rikostarina. Se on filosofinen satu elämästä  ja kuolemasta.”

Oikeastaan  en  lukenut  tätä  lainkaan  rikostarinana sillä  tämä  on ennen  kaikkea hätähuuto  luonnon  ja  eläinten  puolesta, yksinäisiin  syrjäkyliin  jääneiden ihmisten  ja  vanhusten  puolesta ja  myös kirja poikkeavuuksien  hylkimisestä.  Mutta  se  on  myös  tarina  ystävyydestä  ja  toisten  tukemisesta jopa niiden puolelta,  joilta  sitä  ei  ole  osannut  odottaa. Synkistä aiheistaan  huolimatta  se  jättää  myös  positiivisen tunnelman  kirjan  loppuun.

Tämä  on  myös  kirja  William Blakesta (1757 – 1827). Hän näkyy tosin  vain  taustalla,  mutta  toivottavasti sekin  innostaisi  lukijoita  perehtymään  Blaken  elämään  ja teoksiin.  Pätkiä  Blaken teksteistä  on kirjan  kappaleiden  mottoina  ja  tekstin  sisällä  on  yksittäisiä Blaken  runoja. Kirjan  nimikin  tulee Blakelta,  toisin  hiukan  muutettuna,  sillä  Blaken  teksti Tuomas Anhavan  suomentaman  kuuluu  tältä  osin ”Aja  kärrysi  ja  aurasi  vainajain  luitten  yli”. Tuomas Anhavan  on suomentanut Blaken  tekstejä  teokseen ” Taivaan  ja  helvetin avioliitto ja muuta  proosaa”.  Siinä  hän  on  lainannut Blaken  esittelyn Otto Mannisen  tanskasta  suomentamasta ”Yleisen  kirjallisuuden  historiasta”. Siinä  todetaan:

”William Blakessa (1757 – 1827; sekä  runoilija että  maalaaja ja piirtäjä), joka ei kuten  muut ainoastaan  kuvaile luontoa, mutta on kokonaan sen  kauneuden ja suuruuden  haltioima, saa lyriikka miltei uudenlaisen leiman, jonka sielukas kuvausvoima toisinaan tuntuu antavan enteen Shelleystä; samalla kiiluu hänen omituisessa runoudessaan vallankumouksellinen  hehku kiihkoisalla katkeruudella yhteiskunnan  vääryyttä ja sielunkylmyyttä  kohtaan.”

Muutamia  sanoja  vaihtamalla  tämä  olisi  aivan  sopiva  arvio  myös Olga Tokarczukin  teoksesta. Ja  ehkä  tämä  arvio  osoittaa  myös  sen,  miksi  Blaken  sitaatit  sopivat  hyvin  tähän  teokseen.

Kirjan  olennainen sisältönä  on  eläinten elämän  puolustaminen epäinhimillistä  kohtelua  vastaan. Siihen  liittyvä  rikostarina  asettaa  myös  eteemme  kysymyksen siitä,  saako  sen  tehdä keinoja  kaihtamatta. Se  on  kysymys,  jonka  etten  väistämättä voimme  vielä  joutua,  jos  haluamme  jatkaa  elämäämme  tällä maapallolla. Häikäilemätön  voitontavoittelu  ja oman  edun  ajaminen  ei  voi  jatkua  määrättömiin. Tärkeää  on,  että Tokarczuk  asettaa  meidän  eteemme  tämän  ongelman. Olen  itsekin  ajatellut,  että reiluuden  vuoksi  myös  metsästettävät  eläimet  pitäisi  varustaa  aseilla. Se  ei  ehkä  kuitenkaan  ole oikea  ratkaisu. Tokarczukin  kirjakin  puhuessaan  eläimistä,  oikeastaan  asettaa  kysymyksen laajemminkin  olemassaoloa  koskevaksi ja  kysymykseksi  hyvän  ja  pahan  suhteista.

Tokarczukin  kirja  tapahtuu  syrjäisessä  pikkukylässä  joka  herää  henkiin  vain  kesäisin. Kylässä läpi  talven  elävien  ihmisten  elämä  on  kuvattu  kauniisti  ja  todesti. Se  on  niin  tuttua  meille Suomessakin. Yksinäisyys, puuttuvat  palvelut  ja  yhteydet ovat  arkea.  Ei  ainoastaan  eläinten  kohtelu  ole  julmaa, myös  ihmiset  me  jätämme  heitteille.

Olga Tokarczukin  hieno  kirja ”Aja aurasi vainajain luitten  yli” asettaa  meidän  eteemme  tärkeitä  kysymyksiä  ihmisen  ja  luonnon  suhteista,  eläinten  elämän  arvostamisesta  mutta  myös ihmisten  elinolosuhteista ja  yksinäisyydestä  autioituvissa  syrjäkylissä.  Nämä  ovat  kaikki  myös  ihmiskunnan  olemassaolon  peruskysymyksiä.   Nämä kaikki  on  yhdistetty  yllättävään  rikostarinaan,  joka  asettaa  eteemme  myös  kysymyksen  hyvän  ja  pahan  suhteista. Tämä  yhdistää  kirjan William Blakeen,  jonka  runojen  pätkät  ovat  kirjan kappaleiden  mottona. Tätä  kirjaa  ei  kannata  jättää  kesken,  jos  alku  tuntuisikin  vaikealta. Minulle  tämä  oli  paras lukemistani  Olga Tokarczukin  kirjoista.