Jukka Viikilä: "Taivaallinen vastaanotto"

 

 

 

 

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto”

Otava 2021

377 sivua

 

Jukka Viikilän  kirja ”Taivaallinen vastaanotto”  on saanut  ristiriitaisen  vastaanoton, osittain  ilman  omaa  syytään.  Yhtenä syynä  oli Finlandia  palkinto,  Ehdolla  on  harvinaisen hyvä valikoima  kirjoja,  joiden  joukossa ”Taivaallinen  vastaanotto”  ei  ollut kovinkaan  monen  suosikki.  Tämä  johtuu  pääosin  kirjan  rakenteesta,  jota  kirjailijakin  kutsuu  himmeliksi. Kirjan  vierastaminen  on  kuitenkin  turhaa,  sillä ”Taivaallinen vastaanotto”  on aidosti  kiinnostava  ja  hyvä  teos. En  edes  kutsuisi  sitä  kokeelliseksi  kirjallisuudeksi, sillä  tämä  rakenne  sopii  kirjan  aiheeseen  erinomaisesti. En  ainakaan  itse  pystyisi  lukemaan  kirjaa  avosydänleikkauksesta  normaalissa kronologisessa  muodossa.  Tässä  himmelimäisessä  rakenteessa  leikkaus  liittyy  jaksottaisesti  muuhun  elämään ja  tuo paremmin esille leikkauksen  henkisen  ulottuvuuden,  eikä  niinkään  sen  teknistä  suorittamista. Yksittäisten  kommenttien  kautta  rakenne  tuo esille  myös leikkaukseen ja Jan Holmin elämään liittyviä  ulkopuolisia  havaintoja.

Avosydänleikkaus  on  vain  osa   kirjaa.  Moni  on  tulkinnut  kirjan  eräänlaiseksi  aforismikokoelmaksi.  Minusta  lyhyet  pätkät  erilaista  tapahtumista  ja  asioista eivät  ole aforismeja  vaan ihmisten  kommentteja  ja  mielipiteitä  maailman  menosta. Ne  tavallaan  hahmottavat  kokijankin, leikkaukseen  menevän  ihmisen,  ulkoista  todellisuutta. Kun  ihminen  joutuu  tilanteeseen,  jossa  hänellä  on  todellinen  tai vaikka  vain  kuviteltu  hengenvaara,  hänen  mielensä  poukkoilee  erilaisissa  asioissa,  ilmiöissä  ja  kokemuksissa.  Minä  koin asian  juuri  niin,  että  nämä lyhyet  pätkät  ovat  juurikin  heijastusta  mielen  harhailusta.  Lukijana  minulla  on  oikeus  tähän  kokemukseen,  vaikka  se  ei  kirjailijan  tarkoitus  olisikaan  ja  olen  iloinen,  että  kirja  sai  minut  kokemaan  näin.

Osassa  näitä  lyhyitä  pätkiä  pohditaan  kirjan  rakennetta  ja  muotoa tai  jopa  kommentoidaan  sitä. Minusta  kirjan ”Paavo”  kommentoi  kirjan  sisällöllistä  rakennetta  erinomaisesti:

”Kirja  ei  noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että  kirjassa on sijoitettu leikkauksen  aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen  järjestykseen niin, että fyysisen maailman ajallinen  järjestys on toissijainen. Kirja alkaa kun päähenkilö  herää teho-osastolla. Siitä tapahtumat hyppäävät milloin eteen milloin taakse, mutta tunne kulkee suoraviivaisemmin kohti ymmärtämistä. Lukijan on vaikea sanoa tarkasti minkä.”

Erilaiset  kirjan  sisältöön  liittyvät  kommentit  tekstissä  tavallaan  vain  lisäävät  lukijan  vapauttaa  etsiä ymmärtämisen  kohdetta.

Kirja  voidaan  lukea  kertomuksena  Jan Holmin  avosydänleikkauksesta,  mutta  myös toisiinsa liittyvinä  pienkertomuksina Jan Holmin  elämästä tai muiden  kirjan  henkilöiden  kokemuksista.  Oikeastaan siitä  elämän  kirjosta  joka  tapahtuu avosydänleikkauksesta  huolimatta.  Näiltä  osin  kirja esittää  välähdyskuvia  elämästä.

”Taivaallinen  vastaanotto”  on  aidosti  hyvä  ja  kiinnostava  kirja.  Sen  vietäväksi  kannattaa  heittäytyä ja  avata  sille  mielensä.  Se saattaa  aluksi  tuntua  aforismikokoelmalta mutta sitä  se  ei  ole. Se  sisältää enemmänkin  välähdyskuvia  elämästä. Vaikka  taustalla  onkin Jan Holmin avosydänleikkaus, esittelee  kirja  enemmänkin  leikkaukseen  liittyvää  henkistä  ulottuvuutta  kuin  teknistä  suorittamista. Tämä  ei  ole niinkään kokeellista  kirjallisuuttaa kuin  elämää. Kyllä tämä  kirja  on  palkintonsa ansainnut.