Philip Roth: ”Amerikkalainen pastoraali”
WSOY, korjattu painos vuodelta 2002
Suomentanut Kristiina Rikman
Esipuhe Jukka Petäjä
Englanninkielinen alkuteos ””American Pastoral”, 1997
Roth:n kirja ”Amerikkalainen pastoraali” on mukana useilla 100 kirjaa jotka jokaisen pitäisi lukea – listoilla. Oikeastaan amerikkalaisuuden analyysiin, jota tämä kirja edustaa, kuuluu Roth:lta kolmen kirjan kokonaisuus ja niistä kaksi muuta ovat ”Mieheni oli kommunisti” ja ”Ihmisen tahra”. ”Amerikkalainen pastoraali” on yksinäänkin vaikuttava kokonaisuus. Tämän, vuoden 2002 painoksen, arvoa lisää vielä Jukka Petäjän seikkaperäinen ja monia kysymyksiä selventävä esipuhe.
Kirjan ensimmäisen luvun otsikko ”Paratiisi muistoissamme” ja kuvaa sitä, miten amerikkalainen unelma sukupolven mittaisessa tarinassa katoaa ja muuttuu oikeastaan harhakuvaksi, joka pitää kulisseja yllä niin kauan kunnes tulee tapahtuma, joka kulissit lopullisesti rikkoo. Kirjan lopussa on tämä muutos kiteytetty yhteen kappaleeseen:
”Aivan, heidän linnoituksensa muuriin oli murrettu aukko, jopa täällä turvallisessa Old Rimrockissa, ja nyt kun se oli avattu sitä ei enää kiinni saataisi. He eivät toipuisi koskaan. Kaikki oli heitä vastaan, mikään ja kukaan ei heidän elämäntavastaan pidä. Kaikki ulkopuoliset äänet syyttävät ja hylkäävät heidän elämänsä.”
Muutos tapahtuu yhden sukupolven aikana, amerikkalaisen unelman kansikuvapojan Seymour Irving Levov:n (Swede) tarinan kautta. Swede on komea ja onnistuu niin urheilussa kuin liike-elämässäkin. Asuu unelmakodissa ja on naimisissa missin kanssa. Unelma rakentuu paljon mielikuvien ja perinteiden varaan. Niiden rikkomiseen tarvitaan tyttären radikalisoituminen Vietnamin sodan takia. Tyttären rakentama pommi surmaa viattoman sivullisen ja sitä kautta ulkoinen todellisuus alkaa tunkeutua unelman ja sen kuoren sisälle. Sweden tarinan kautta tuo sukupolven mittainen muutos ja kehitys on kuvattu hienosti ja niin, että tuodaan esille myös se kuinka kulisseja ylläpitävät tunteet osoittautuvatkin lopulta kriisiytymisen kautta päinvastaisiksi. (Olen aina inhonnut tätä taloa, toteaa Sweden vaimo).
Hienon kokonaisuuden lisäksi minulle jäi mielen arkistoon kolme kohtaa. Ensimmäinen oli Sweden veljen Jerryn armoton puhe Swedelle hänen elämästään ja toiminnastaan kulissien sisällä sen jälkeen, kun Swede on ensimmäisen kerran löytänyt tyttärensä pommi-iskun jälkeen:
””Ole kiltti, ei nyt, älä rupea riitelemään nyt, älä aliarvioi minua. Minä rakastan tytärtäni. En ole koskaan rakastanut ketään enempää koko maailmassa.”
”Esineenä.”
”Mitä? Mitä sinä tarkoitat?”
”Esineenä – sinä rakastat häntä kuin jotain vitun kippoa. Samalla lailla kuin rakastat vaimoasi. Voi kunpa sinä jonakin päivänä tajuaisit mitä teet. Tiedätkö miksi? Onko sinulla mitään käsitystä miksi? Koska sinä pelkäät aiheuttavasi kohtauksen! Sinä pelkäät päästäväsi pedon irti!” ”
Toinen kohtaus on Sweden juutalaisen isän pitämä kuulustelu katolisesta perheestä tulevalle vaimoehdokkaalle ja missille. Tuo kuulustelu osoittaa, miten vaikeaa vieläkin on ylittää uskontojen välisiä rajoja.
Kolmas on sitten tärkein eli kirjan lopun kiitospäivän juhla, johon ovat kerääntyneet sukulaiset ja ystävät. Mielikuvat ja todellisuus sekoittuvat illan kuluessa ja lopulta yksittäisten tapahtumien kautta kaikki kulissit sitten romahtavat.
Philip Roth:n ”Amerikkalainen pastoraali” on mielistäni ylivoimaisesti hänen vahvin teoksensa. Sukupolven mittaisessa tarinassa näytetään, miten ulkoinen todellisuus lopulta repii rikki vahvoinakin pidetyt kulissit. Kirja on tärkeä senkin vuoksi, että me itsekin elämme usein jonkinlaisten kulissien sisällä tai ainakin arvioimme ympäristöämme tai jopa omaa elämäämmekin enemmän mielikuvien, kuin aidon todellisuuden kautta. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti