Olga Tokarczuk: "Rumpujen kaupunki". Novelleja

 

 

 

 

Olga Tokarczuk: ”Rumpujen kaupunki”. Novelleja

Särötär 2023

330 sivua

Suomentaja Tapani Kärkkäinen

Puolankielinen alkuteos ”Gran a wielu bȩbenkach”  ( 2001)

 

Olga Tokarczuk sai Nobel-palkinnon vuodelta 2018. (Palkinto jaettiin vasta vuonna 2019). Häneltä on suomennettu neljä romaania ja tämä novellikokoelma ”Rumpujen kaupunki”. Kaikki kirjat on suomentanut alkukielestä Tapani Kärkkäinen. Kiitokset suomentajalla.

”Rumpujen kaupunki” on erinomainen aloituskirja niille, jotka eivät ole aiemmin tutustuneet Tokarczukin teoksiin.  Kirjan novellit ovat monipuolisia ja niistä saa hyvin tuntuman myös hänen tyyliinsä, joka vaihtelee salapoliisimaisesta juonen kehittelystä fantasiaan. Niitä kaikkia löytyy tästäkin kokoelmasta ja jotkut tarinat ovat myös uskomattoman kauniita ja toisaalta myös surumielisen haikeita kuten käy silloin, kun elämää ruokkineet toiveet alkavat hävitä kaukaisuuteen. Lukijan ajatukset ja mielikuvituksen tarinat saavat varmasti liikkeelle.

 

Tokarczuk:n tarinoissa on turha odottaa selkeän yksiselitteistä loppua, vaan ne jäävät jatkamaan elämäänsä lukijan mielessä.

Tarinoissaan Tokarczuk kulkee kevyesti todellisen ja kuvitellun rajan yli ja se paljastaa asioista ja ilmiöistä aivan uusia puolia. Joissakin tapauksissa jopa kyseenalaistaa meidän pysyvinä pitämiämme totuuksia. Tai paljastaa monien, jopa jaloina pitämiemme, asioiden taustalla olevan raadollisuuden. Minusta jotain tällaista voi havaita tarinassa ”Jerusalemin valloitus. Raten, 1675”.  Tämä huoma tarina kertoo siitä, että von Kynast halusi rekonstruoida Kildonin laaksoon Jerusalemin valloituksen lopputaistelun vuodelta 1099. Se toteutettiinkin von Kynast:iin vieraiden iloksi paikallisten talonpoikien avulla. Taisteluun ei kuitenkaan oikein saatu oikeaa henkeä ja innostusta ennen kuin pakkioksi voittajille annettiin talonpoikien tarvitsemaa ruokaa, lihaa ja makkaroita. Tämä palkkio kannusti lopulta ristiretkeläisiä näyttelevät talonpojat voittoon.  Väkisinkin tuli mieleen, olikohan temppelinherrojenkin lopullisena innoituksen aiheena valloituksesta saadut aarteet ja määräämättömän arvokkaat uskonnolliset esineet. Sitä voi jokainen miettiä. Tockarczuk päättää tarinan seuraavasti:

”   Ilta tuli hyvin nopeasti niin kuin aina siihen aikaan vuodesta. Linnan valaistuista ikkunoista lankesi pitkiä, lämpimiä valokeiloja tallattuun lumeen. Sisältä kantautui tauoton musiikki. Ristiretkeläisten voittoa juhlittiin myös lähistön kylissä. Lumisille niityille oli tehty nuotioita, joiden ääreltä kuului huudahduksia ja laulua. Joku lapsi tepasteli ylpeästi ympäriinsä makkaralenkki kaulassaan. Koirat levittelivät luita pitkin poikin.”

”Rumpujen kaupunki” on kirja, josta on hyvä aloittaa tutustumisen Olga Tokarczukin tuotantoon. Siinä esiintyvät useat niistä teemoista, joita voi löytää muistakin teoksista. Kirja on kauniin haikea ja ehkä hiukan surumielinenkin. Tuo tunne johtuu siitä lämmöstä ja ymmärryksestä, jota kirjailija tuntee kirjan henkilöitä kohtaan. Ei Tokarczukilta toki huumoriakaan puutu, mutta se ei esiinny avoimena nauruna, vaan arjen elämäntilanteissa ja naurun sijasta ne tuottavat lämpimän läikähdyksen rintaan.  Kiitos kirjasta tekijälle ja suomentajalle.

 

Olga Tokarczukin suomennetut teokset:

”Päivän talo, yön talo”. Otava 2004

”Alku ja muut ajat”. Otava 2007

”Vaeltajat”. Otava 2012

”Aja aurasi vainajain luitten yli”. Otava 2020

”Rumpujen kaupunki”. Särötär 2023