Hae tästä blogista

maanantai 23. syyskuuta 2024

Olga Tokarczuk: "Anna In, maailman hautakammioissa"

 

 

 


 

Olga Tokarczuk: ”Anna In, maailman hautakammioissa

Särötär 2024

169 sivua

Puolankielinen alkuteos ”Anna In wgrobowcach świata” (2006)

Suomentanut Tapani Kärkkäinen

 

Aluksi pitää kiittää Tapani Kärkkäistä kaikista Olga Tokarczukin suomennoksista ja erityisesti uutteruudesta parin viimeisen vuoden aikana. Vuosina 2023 – 2024 on nimittäin Säröttäreltä ilmestynyt kolme Tokarczukin teosta: novellikokoelma ”Rumpujen kaupunki”, essee ”Ognosio” ja nyt tämä uusin, ”Anna In, maailman hautakammioissa”. Lisäksi WSOY julkaisi 2024 teoksen ”Empusion”. Kaikki ovat Tapani Kärkkäisen suomentamia ja laatutyötä. Tokarczukin ystävä kiittää.

Kirjan tarina sijoittuu tulevaisuuteen, vaikka lähtökohtana onkin sumerilainen myytti Inanna-jumalattaren laskeutumisesta Manalaan. Tuo myytti kirjoitettiin savitauluille noin 1750 ennen ajanlakumme alkua ja ne löydettiin noin neljätuhatta vuotta myöhemmin. Tokarczukin kirja lopussa jakso, jonka nimenä on ”Inanna” on eräänlainen kunnianosoitus savitaulujen kirjoittajalle Enhuduannalle, jonka tekstin ”Hymni Inannalle” innoittamana se on kirjoitettu. Enhuduanna esiintyy henkilönä myös Tokarczukin kirjassa. Tuo jakso on kirjan komeimpia. Vaikka se onkin kunnianosoitus Inannalle, se on sitä myös ihmisille ja ihmisyydelle. Meitä ihmisiä on erilaisia, rodultaan, uskonnoltaan osaamiseltaan arvoltaan, kyvyiltään, ajatuksiltaan. Toimimme eri tavoin, riitelemme, rakastamme, kiellämme ja sallimme, mutta se kaikki kuuluu ihmisyyteen ja sen tulisi olla korkein arvo. Ei Tokarczuk aivan näin sano mutta panee minut ajattelemaan niin.

Kirjan alun uudenlainen maailma ja yhteiskunnallinen järjestelmä vaatii hiukan totuttelua ennen kuin kirjaan pääsee sisälle. Ei se vie kauaa ja kirjailijan jälkisanat auttavat asiaa. Kun kirjaan pääsee sisälle, se palkitsee moninkertaisesti. Kirjan juonena on kertomus Anna In, Inannan, matkasta Tuonelaan, jonka valtiaana on hänen kaksoissiskonsa. Perinteiden mukaisesti Tuonelaan vain mennään mutta kukaan ei sieltä enää palaa. Anna In, Inanna, kuitenkin pääsee palaamaan mutta vain vaihtokaupan avulla. Tuon vaihtokaupan rakentuminen ja toteuttaminen on kirjan päätarina. Tuon tarina pääsisältönä on kuitenkin kuvaus ystävyydestä, muodollisesta ja todellisesta, inhimillisyydestä ja uhrautumisesta. Anna In, Inannan, matka Tuonelaan tuo esille yhden olennaisen seikan mikä erottaa elävien yhteiskunnan kolkosta Tuonelasta. Se on käsite ja sana myötätunto. Pelkästään tämä toteamus ja sen sisäistäminen on lukijalle kultaakin arvokkaampi lahja kirjailijalta.

En kerro kirjan tarinan juonta, sillä se on yllättävä ja siksi lukiessa koettava. Olennaista kirjassa eivät ole niinkään tapahtumat, kuin kuvaukset ystävyyden, inhimillisyyden ja hallitsemisen ja toisista välittämisen ja heidän hyväksikäyttönsä eri muodoista. Taphtumia valotetaan usean kertojan kautta. Tärkein heistä on kuitenkin Nina Šubur Anna In ystävä ja seuralainen. Anna In, Inannan, käynti Tuonelassa näyttää päättyvän katastrofiin, mutta muuttuu menestykseksi Nina Šuburin sitkeyden ja yksilöllisten uhrausten kautta. Luulen, että Tokarczukin tulevaisuudenkuvaus, kuin myös Enhuduannan 4000 vuotta vanhempikin teksti, tavoittavat tarinoissaan inhimillisyyden olennaiset tunnusmerkit, jotka olennaiselta osin ovat pysyviä. Ehkä ne ovatkin meille tärkeimpiä, vaikka ajalliset yhteiskuntajärjestelmät voivat osia niistä syrjäyttää.

Minä olin myyty, sillä Olga Tokarczukin ”Anna In, maailman hautakammioissa” on huima kirja. Se on matka menneisyyteen tulevaisuuteen ja nykyisyyteen.  Mutta ennen kaikkea se on matka inhimillisyyteen. Erilaiset piirteet, ominaisuudet, ajatusmaailmat ja tavat ovat osa sitä kokonaisuutta, josta ihmisyys muodostuu. Tätä Tokarczuk kuvaa kirjan osassa ”Inanna”, voiko sitä paremmin sanoa tai ehkä se on sanottu samoin myös 4000 vuotta aiemmin sumerilaisen Enhuduannan savitaulussa ”Hymni Iannalle”. Kirjailijan jälkisanat avaavat hyvin kirjan taustoja. Kiitos siitä ja koko kirjasta myös suomentaja Tapani Kärkkäiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti