Virpi Hämeen-Anttila: "Myöhäinen kevät"

 

 

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Myöhäinen kevät”

Synnyinmaa, osa 2

Otava 2024

311 sivua + jälkisanat

 

Virpi Hämeen-Anttilan ”Myöhäinen kevät”, joka on synnyinmaa sarjan toinen osa, on kerrassaan vaikuttava lukukokemus. Kirja ajoittuu 1860-luvulle ja erityisesti suurten nälkävuosien aikaan. Kirjan alaotsikot kuvaavat hienosti myös kirjan sisältöä. Osa I on otsikoitu ”Valoa ja varjoa” ja siinä menestyksen ohella suunnitellaan myös tulevaisuutta oikeastaan kaikilla elämänaloilla. Osa kaksi on ””Pilvet horisontissa”, siinä näkyy jo merkkejä huonommista ajoista maataloudessa säiden oikkuillessa ja viisaimmissa kohteissa aloitetaan varustautuminen niihin. Kolmas osa on nimeltään ”Sydänyö” ja siinä koetaan katovuosien vaikutukset ankarimmillaan. Säät tuhoavat sadon lähes koko Suomessa ja pahimmillaan ne tuntuvat maaseudulla ja erityisesti idässä ja pohjoisessa. Neljä osa on nimeltään ”Uusi aamu” ja siinä nähdään jo edessä parempi tulevaisuus, vaikka katovuosien vaikutukset sairauksien kautta ovatkin vielä raskaita. Kuolleisuus on edelleen suurta. Ihmiset maaseudullakin alkavat uskoa tulevaisuuteen.

Kirjan tärkein anti on tietenkin nälkävuosien kuvaus. Siitä ei ole meillä paljoa puhuttu ja kirjojakin ajasta on vähän eikä niistä yksikään kerro ajanjaksosta niin kuin Virpi Hämeen-Anttila kirjassaan. ”Myöhäinen kevät” kertoo ajanjaksosta muutaman eri puolilla Suomea asuvan perheen kautta. Erikin perhe on vakavarainen ja asuu Helsingissä. Siellä ei nälkävuosilla ole juurikaan vaikutusta, kun kaikkia tuotteita on saavilla. Erikin perheen kokemusten kautta välittyy kokemus siitä, miten nälkävuosien vaikutuksia maaseudun väestöön päättäjien toimesta vähäteltiin mutta myös se, kuinka yksittäisten henkilöiden kautta herättiin avustamaan kärsiviä.

Briitan ja Jussin perheet Hämeessä ovat maanviljelijöitä, oikeastaan suurtilallisia. He kokevat satojen tuhoutumisen aidosti, vaikka ovat molemmat osanneet jo varautua huonoihin aikoihin. Heidän kauttaan välittyy kokemus siitä, miten parhaat tilalliset huolehtivat myös omista torppareistaan ja auttoivat kykyjensä mukaan pohjoisesta tulevia köyhiä.  Kaikki tilalliset eivät valitettavasti toimineet näin. Anni Kytömäen kirjassa ”Mirabilis” on kuvaus toisenlaisesta käyttäytymisestä. Varautumisesta huolimatta katovuodet koettelevat ankarasti myös Briitan perhettä, erityisesti sairauksien leviämisen kautta.

Martti perheineen asuu Oulussa ja toimii siellä opettajana. Siellä katovuodet vaikuttavat raskaimmin. Talven aikana ei viljaa saada toimitetuksi nälästä kärsiville sillä meri on jäässä ja rautatieverkko on kehittymätön.  Martti yrittää käynnistää avustustoimintaa, mutta kaupungin tervalla rikastuneet porvarit suhtautuvat asiaan nihkeästi. Martin vaimon avulla naiset onnistuvat käynnistämään avustustoiminnan, mutta silti kuolema on tuttu vieras köyhien taloissa. Myös Martin vaimo kuolee avustustyössä saamaansa tautiin.

Minusta nälkävuosien kuvaus näiden perheiden kautta antaa paremman kokonaiskuvan tilanteesta ja toimenpiteistä kuin jos olisi seurattu yksittäisen ihmisen kokemuksia ja kärsimyksiä. Tällaisesta tilanteesta saa hyvän kuvan Aki Ollikaisen vaikuttavasta pienoisromaanista ”Nälkävuosi”.

”Myöhäinen kevät” on paljon muutakin kuin kuvaus nälkävuosista. Se jatkaa edellisessä kirjassa alkanutta tarinaa Erikin elämästä ja toiminnasta. Se on ajankuva suomalaisen ja helsinkiläisen porvariston elämästä. Se kuva uusien aatteiden heräämisestä, suomen kielen asemasta ja suomenkielisen koulutuksen puuttumisesta. Erityisesti Martti korosti suomenkielisen koulutuksen tärkeyttä, jotta myös köyhillä olisi mahdollisuus edetä elämässä. Erik ja myös Briitta halusivat taata koulutuksen myös tytöille, joten uudet ajatukset olivat saamassa ilmaa siipiensä alle.

Kirja on myös ajankuva Helsingistä. Kun Erik tai hänen perheensä liikkuu Helsingissä, kuvataan kaupunkia, sen katuja, rakennuksia ja asukkaita niin, että kaupunki rakentuu lukijan silmien eteen. Aivan samalla tavalla kuin Kelle Björk-dekkareissa. Tietysti Erikin ja hänen ystäviensä ja erilaisten tilaisuuksien kautta näemme myös Helsingin sosieteetin kokoonpanon.

Kiitokset myös jälkisanoista. Siellä on tiivistettyä tietoa nälkävuosista ja niihin liittyvästä kirjallisuudesta.

Virpi Hämeen-Anttilan teos ”Myöhäinen kevät” on upeaa jatkoa Synnyinmaa-sarjalle. Sen tärkein osa on tietysti kuvaus nälkävuosista, joka on todella vaikuttava, mutta kirja kertoo myös laajasti muusta maamme kehityksestä 1860-luvulla ja yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä. Jatkoa tulee odotettua malttamattomasti.

Pitää sanoa, ettei Virpi Hämeen-Anttila lukijaansa helpolla päästä. Kirjan viimeisen osan, ”Uusi aamu”, lukeminen oli todella vaikea, sillä kyyneleet valuivat silmistä. Ne eivät valuneet tuskasta tai surusta, vaan ilosta. Niin kauniisti onnellinen loppu oli kirjoitettu. Kiitos tekijälle.