Pekka Matilainen: "Miniatyyrimaalari"

 

 

 

 

Pekka Matilainen: ”Miniatyyrimaalari”

Atena 2017

422 sivua

 

Pekka Matilaisen historiallinen romaani ”Miniatyyrimaalari” on kerrassaan erinomainen ja kiinnostava tietopaketti 1430-luvun Roomasta, sen elämästä, kaupungin rappiosta sekä paavi-instituution ja Vatikaanin ristiriidoista.  Kaiken tuon lisäksi kirja on myös mukaansa tempaava romaani. Matilaisen edellisen kirjan ”Kupoli” (2013) Suomen dekkariseura valitsi vuoden parhaaksi esikoisdekkariksi. Tätä kirjaa en kutsuisi dekkariksi, vaikka kirjan loppuosassa riittää jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Kirja on historiallinen romaani parhaasta päästä. Kirja on niin historiallisten tapahtumien kuin ympäristön ja arjenkin kuvausten osalta tarkka mutta ei historiankirjojen mukaisesti kankea. Tapahtumat ja elämä tulevat lukijan eteen ihmisten ja heidän elämänsä kautta.

Kirjan päähenkilö on nuori miniatyyrimaalari Toni, joka joutuu poistumaan tai käytännössä pakenemaan Baselista ja hän suuntaa kulkunsa Roomaan ja Vatikaaniin, jossa hän toivoo saavansa töitä paikallisessa taidemaalariyhteisössä. Vaikka Tonilla on Roomassa ystäviä ja suosijoita, töiden saaminen on vaikeaa. Lopulta hänelle tarjotaan salaista ja myös vaarallista tehtävää, Lucretius Caruksen käsikirjoituksen ja runoelman ”Maailmankaikkeudesta” (”De rerum natura”) kuvittamista ja kopioimista. Kyseinen käsikirjoitus on ollut kadoksissa ja siitä on käytössä vain yksi säilynyt kappale. Kirkko haluaisi tuhota sen sillä siinä esitetään käsityksiä, jotka ovat kirkon opin vastaisia. Se sisältää mm. käsityksen atomeista maailman rakennusaineena ja esittää ettei mitään kuoleman jälkeistä elämää ole. Kirkon vanhoillinen ja jyrkkää linjaa edustava inkvisiittori Fabius Santini on innokkaimmin jäljittämässä käsikirjoitusta ja sen kopioijaa. Kirjan loppuosa onkin Tonin ja Santinin välistä kamppailua käsikirjoituksen säilyttämisestä. 

Minusta kirjan olennaiset elementit rakentuvat juuri tuon käsikirjoituksen ympärille ja olisin toivonut, että sitä olisi esitelty enemmänkin. Jouduinkin kaivamaan kirjahyllystä esille antiikin klassikot sarjaan kuuluvan Lucretiuksen teoksen ”Maailmankaikkeudesta” ja palauttamaan mieleeni hänen näkemystensä perusteita. Mutta se kyllä kannatti. Kirjassa Toni ehtii oikeastaan kopioida vasta ensimmäisen luvun ja siinä yhteydessä Lucretiuksen ajatuksia on kyllä kiteytetty hyvin. Kun loppujen lopuksi käsikirjoitus kuitenkin pelastuu, olisi sen käsittelyä voinut jatkaa pidemmällekin.

Kun kyse on kuitenkin historiallisesta romaanista, laajenee kirja käsikirjoituksesta Tonin elämään. Roomassa Toni mm. tapaa nuoruutensa rakastetun ja hänelle selviää, että hänellä on tytär. Tonin ja hänen ystäviensä elämän kuvaus ja Rooman esittely tässä yhteydessä tekevät toki kirjasta laajemminkin kiistavan romaaniin ja jos kirja innostaa lukijaa tutustamaan Lucretiuksen ajatuksiin on se pelkkää lisäbonusta.

Kirjan loppu on varsin jännittävä, kun inkvisiittori Santini pääsee Tonin jäljille ja lopulta myös yllättävä ja päättyy Santinin kuolemaan. Käsikirjoitus kuitenkin pelastuu ja lopulta esiin astuu myös tuon ajan mahtihenkilö Cosimo de’ Medici. Toni poistuu tyttärensä kanssa Roomasta ja jatkaa käsikirjoituksen kopioimasta. Käsikirjoituksen joka osaltaan auttaa irtautumaan vanhoillisista maailmankatsomuksista ja avaa tietä uudenlaiseen ajatteluun.

Pekka Matilaisen historiallinen romaani ”Miniatyyrimaalari” vie lukijan 1430-luvun Roomaan ja Vatikaanin valtataisteluihin. Kirja on erittäin hieno ja tarkka kuvaus tuon ajan elämästä ja niin Rooman kuin Vatikaaninkin rappiosta. Mutta ennen kaikkea kirja tuo esille Lucretius Caruksen runoelmaa ”Maailmankaikkeudesta”, joka osaltaan oli johtamassa ihmisiä uudenlaisen maailmankatsomuksen suuntaan. Kirja on eriomaisen kiinnostava ja jännittävä.

Lucretius Carucsen teos on luettavissa kokonaan ja selityksineen WSOY:n Antiikin klassikot sarjasta. Sen on suomentanut Paavo Numminen

T. Lucretius Carus: ”Maailmankaikkeudesta”  (WSOY 1965)