Alena Mornštajnová: ”Hana”

 

 

 

 

Alena Mornštajnová: ”Hana”

Kustannusosakeyhtiö Kairaamo 2023

350 sivua

Tšekinkielinen alkuteos ”Hana”

Suomentaja Susanna Räty

 

Minulle ja varmaan monelle muullekin uudemman tšekkiläisen kirjallisuuden lukeminen on jäänyt vähiin. Minullakin uudemmista tulee mieleen vain Milan Kundera ja hänenkin kirjoistaan alkaa olla jo viisikymmentä vuotta. Kustannusosakeyhtiö Kairaamo on nyt alkanut paikata tätä aukkoa ja todella hienolla tavalla. Kirjoja on jo julkaistu useampia ja nyt esillä oleva kirja Alena Mornštajanován teos ”Hana” on todellinen aarre kaikille kirjojen ystäville. Mornštajanová on kyllä kansainvälisesti tunnettu. Hänen kirjojaan on käännetty jo kahdellekymmenellekahdelle kielelle ja ollaan nyt kääntämässä neljälle uudelle kielelle. Lopulta nyt myös suomeksi. Kiitos siitä Kairaamolle ja suomentaja Susanna Rädylle. Suomennos on hieno ja siinä on säilynyt hienosti tšekkiläiseen elämään liittyvän arjen tunnelma.

Kirja on tšekkiläisjuutalaisen perheen sukutarina, joka jatkuu vuodesta 1933 aina vuoteen 1963 saakka. Tarina jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä ja toisessa osassa kertojana on Mira ja ensimmäinen osa ajoittuu vuosiin 1954 …1963. Tänä aikana Mira kasvaa yhdeksänvuotiaasta nuoreksi morsiameksi ja menettää äitinsä sisarta Hanaa lukuun ottamatta koko perheensä raivonneessa lavantautiepidemiassa. Tässä osassa tärkeintä ja hienointa on perheen arjen kuvaus ja Miran selviytymistarina perheen menehtymisen jälkeen. Hanan tuleminen mukaan perheen menehtymiseen jälkeen antaa kirjalle sivujuonen, joka on mielenkiintoinen ja koskettava.

Toinen osa kertoo ajanjaksosta 1933 – 1945. Se on Miran esivanhempien ja vanhempien tarina. Jakson alussa Mira toteaakin:

”En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmistä ei kiinnosta, mitä ennen heidän syntymäänsä on tapahtunut. Miksi he eivät kysele vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, kuinka nämä ovat eläneet, mihin ovat tyytyväisiä ja mitä nämä tekisivät toisin, jos voisivat.”

Tämä toinen osa on minusta kirjan tärkein.  Ns. keskitysleirikuvauksista poiketen kirja kertoo kuinka juutalaisvastaisuuden kasvaessa ja heidän oikeuksiaan rajoittavien säädösten lisääntyessä arkielämä muuttui ja vaikeutui. Kuinka entiset ystävät ja naapurit alkoivat heitä karttaa ja vieroksua ja kuinka aiemmin pimennossa pysyneet juutalaisvastaiset ajatukset ja henkilöt uskaltautuivat näkyviin. Tämä osio kuvaa hyvin myös monia nykyaikaisia ilmiöitä, kun termi juutalainen otetaan pois.  Lopulta jakson kuvaus päätyy perheen siirtämiseen leireille ja Hanaa lukuun ottamatta kaasukammioihin. Perheen äidin läheisin ystävä piilottaa nuorimman tyttären, Miran äidin, joka pelastuu.

Kolmas osa on Hanan tarina ja käsittää vuodet 1942 …1963. Tämän jakson olennainen osa on järkyttävä kuvaus Hanan elämästä aluksi leirillä ja lopulta Auschwitzissa. Hän selviää mutta toivoo kuolevansa ja siten pääsevänsä perheensä seuraan. Keskitysleirikuvauksen lisäksi tärkeää on kuvaus siitä, miten vaikeaa on päästä kokemuksistaan eroon. Pitkään paluunsa jälkeen Hana ajatteli:

”Minun kehonikaan ei parantunut, mutta kipu, joka iski jokaisen äkillisen liikkeen jälkeen, sään muuttuessa tai kiihtyessäni, ei piinannut minua yhtä paljon kuin tuntemani ahdistus. Minulla ei ollut syytä elää, mutta en osannut kuollakaan.”

Hanan elämän pelastaa Mira, jonka Hana joutuu ottamaan hoitaakseen Miran perheen kuoltua lavantautii. Miran ja Hanan yhteinen tarina on vähäeleinen ja uskomattoman kaunis.

Kirjan viimeisiä sivuja lukiessa kyyneleitä valui jo silmistä solkenaan. Ei surusta vaan onnesta, kun Miran rakkaus ja välittäminen lopultakin siirsi syrjään Hanalta menneisyyden kauhuja ja muistoja ja palautti hänet elämään.

”Ja niin minä istun nyt tuolissa, jossa joskus taannoin istui rouva Karásková, ja katson keskittyneesti puikkojani. Mieleeni tulee edelleen jatkuvasti muistoja. Niitä raskaita muistoja on edelleen paljon, mutta sellaisia, joiden takia haluan elää, on jatkuvasti enemmän.”

Alena Mornštajnován kirja on yhtä aikaa uskomattoman kaunis ja järkyttävä. Kirjan kauneus tulee ihmisten välisistä suhteista, toisista välittämisestä, unelmista ja toiveista, jotka ilmenevät ja toteutuvat arjessa, jokapäiväisessä elämässä. Järkyttävää on kuvaus juutalaisiin kohdistuvasta vainoista, ei ainoastaan keskitysleireissä, vaan siinä kuinka juutalaisiin kohdistuvat säännöt vähitellen kiristyivät, kuinka heidän elämänsä muuttui vaikeammaksi ja kuinka se lopulta johti siirtoihin leireihin ja keskitysleireihin. Nämä kuvaukset ovat kirjassa omanlaisiaan ja lähtevät myös ihmisten arjen kuvauksista ja ovat siten vaikuttavia. Kirja avaa tätä kautta lukijan silmiä aivan uudella tavalla juutalaisten kohtaloon natsien miehittämässä Tšekissä. Kaiken kauheuden kuvauksen jälkeen on tärkeää kirjan tarjoama vahva usko parempaan huomiseen. Upea kirja.