Saul Bellow: "Augie Marchin kiemurat"

 

 

 

 

Saul Bellow: “Augie Marcn kiemurat”

Tammi, Keltainen kirjasto 1975

598 sivua

Englanninkielinen alkuteos “The Adventures of Augie March” (1953)

Suomentanut Kai Kaila

 

Monika Fagerholmin Kirja “Eristystila, kapinoivia naisia” palautti mieleen omaa nuoruuttani ja myös lukusan määrän kirjoja, jotka olivat itsellenikin merkityksellisiä 1970-luvulla. Yksi niistä oli Saul Bellowin ”Augie marchin kiemurat”. Fagerholmin kirjassa nuori tyttö, lempinimeltään Honecker, lukee kirja koko kesän. Ei ihme sillä kirja ei ole kaikkein helppolukuisempia ja myös kirjan koko kuusisataa sivua hyvin pientä tekstiä käännyttää helposti lukijan muualle. Ei kannattaisi, sillä kirja kyllä tempaa mukaansa ja panee ajattelemaan. Ei minullakaan kaikki melko tarkalleen 50-vuotta sitten lukemani kirjat pysy mielessä, saatikka tunnu vaikuttavilta.

Fagerholmin kirjan innoittamana otin kirjan uudelleen lukuun. Kirjahan kertoo nuorukaisesta nimeltä Augie March ja hänen kokemuksistaan etsiessään omaa polkua elämässään. Se miksi kirja vaikutti minuunkin niin voimakkaasti johtui tietysti siitä, että olin itsekin jonkin verran yli kaksikymppinen ja oikeastaan kaikki tulevan elämän suuntaviivat olivat vasta alullaan tai etsinnässä. Siksi uskoisin, että tämä kirja vetoaa vieläkin nuoriin, jotka hakevat omaa tietään.

Kirjassa on yksi tärkeä, ajasta riippumaton toteamus. Augie toteaa monissa kiemuroittensa vaiheissa, että hänen suurin ongelmansa on siinä, että hän ajelehtii tapahtumien mukana eikä osaa tarttua mihinkään. Etsiminen ja ajelehtinen ovat aivan eri asioita ja se tulisi muistaa, kun omaa tietään etsii.

Kirjan hienoimpia piirteitä on se, että siinä, Augien kiemuroiden kautta kuvataan elämän kokonaisuutta laajasti, niin rikkaiden kuin köyhienkin osalta ja Bellow on aina ihmisten puolella. Rikkaiden ja köyhien elämän ja arjen eroja kuvataankin paljon, sillä Augie liikkuu molemmissa elämänpiireissä. Ökyrikkaiden elämäntavan tyhjyys ja mitättömyys kuvataan kirjassa vastaansanomattomalla tavalla.

Kirjan kuvaama ajanjakso ulottu 1920-luvun loppupuolesta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kuvaus lamakaudesta on hieno ja minusta se tuo esille yhden suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan merkittävän eron. Epäonnistumista liike-elämässä ja yrittämistä ei pidetä häpeänä vaan tilapäisenä epäonnistumisena, josta vielä noustaan. Tämä erohan nähdään vielä tälläkin hetkellä Suomen talouspolitiikassa. Hävetään velkaantumista ja velanottoa, kun niistä huolimatta pitäisi pyrkiä eteenpäin eikä vain sammuttaa valoja.

Rakkaus ja ystävyys ovat tietysti kirjassa olennaisia Augien elämään vaikuttavia asioita. Kirja kuvaa hienosti, miten rakkautta tai oikeastaan ”rakkautta” käytetään vaurastumisen välineenä tai kuinka ”rakkaus” äkkiä häviääkin, kun rahat loppuvat. Augie etsii oikeaa rakkautta mutta hänen osaltaan käy niin, että rakkaus kuihtuu, kun yhteistä arkea ei enää ole.

En kerro kirjan juonesta enempää mutta Augien kautta siinä kuvataan etsimistä ja huolimatta siitä. että tuntuu kuin ei olisikaan löytänyt etsimäänsä. Se on kuitenkin siellä. Kirjan loppulauseet ovat kuvaavia:

”Kenties olen epäonnistunut tällaisena yrittäjänä. Luultavasti myös Kolumbus uskoi epäonnistuneensa, kun hänet palautettiin kotimaahan kahleissa. Mikä kuitenkaan ei todistanut, että Amerikkaa ei ollut olemassa.”

Saul Bellow:n kirja ”Augie Marchin kiemurat” on hieno ja vaikuttava kirja nuoren Augien elämästä ja oman tiensä etsimisestä mutta samalla se on kuvaus Yhdysvaltojen yhteiskunnan muutoksista ja elämästä siellä, lamavuosista sotien jälkeiseen aikaan. Ja tuo kuvaus kerrotaan arjen ja ihmisten kautta. Luin kirjan ensimmäisen kerran melko tarkalleen 50 vuotta sitten eikä sen vaikuttavuus ole minnekään hävinnyt.