Leena Krohn: "Näköisyys"

 

 

 

 

Leena Krohn: ”Näköisyys”

Teos 2026

157 sivua

 

Olen lukenut luultavasti kaikki Leena Krohnin kirjat ja pitänyt niistä kaikista. Siltikään en epäröi sanoa, että ”Näköisyys” on selvästi hänen tuotantonsa parhaimmistoa. Se on helppolukuinen ja aihepiiriltään kiinnostava ja monelta osin nykyistä yhteiskuntakehitystä ja tulevaisuuttamme käsittelevä. Erityisen tärkeitä ovat niin tekoälyyn, kuin sen ja androidien käyttöön, erityisesti ihmisiä koskevissa palveluissa, liittyvät pohdinnat.

Kirjan perusajatus on nerokas. Taiteilija Horkka saa ystävältään toimeksiannon maalata muotokuvat, joita hän ei itse ehdi. Maalattavina on hyvin erilaisia ihmisiä: 101-vuotia vanhus, johtaja, maailmakuulu influensseri, kirjailija, säveltäjä, kaksi lasta, anestesiologi, hovioikeuden tuomari ja guru.

Kirja kertoo omissa luvuissaan kunkin henkilön maalausprosessista, jonka aikana henkilöt kertovat itsestään ja työstään ja taiteilija Horkka maalaa heistä muotokuvan saamiensa vaikutelmien pohjalta. Prosessi kuvaa hienosti työtä, jossa muotokuvan maalaus on enemmän kuin näköiskuvan tekemistä. Parhaimmillaan se paljastaa paljon myös ihmisen muuten salattua sisintä. Mielenkiintoisella tavalla Horkka pystyy kiteyttämään maalauksiinsa henkilöiden olennaisia piirteitä jopa niin, ettei hän saa yhtään maalaustaan myydyksi asiakkaille.

Maalausprosessin kuvaus ja keskustelujen heijastuminen Horkan ajatuksiin ja maalausprosessiin on hienosti kuvattu ja tavallaan johdattelee myös lukijan keskusteluja koskeviin aihepiireihin.

Kirjan hienoin osa on kuitenkin keskustelu tekoälyn kanssa. Horkka oli lukenut lehdestä, että keinoäly LaMDA: kommentit oli voitu tulkitta niin, että sillä olisi tietoisuus. Lukemansa perusteella Horkka alkoi kuvitella, että saisi LaMDA.n työhuoneelleen mallikseen. Kuvitellessaan Horkka käy tärkeän keskustelun LaMDA:n kanssa. Tämä on keskustelu, joka kaikkien pitäisi lukea. Tekoälyn kehittyessä (Krohn käyttää termiä keinoäly) joudumme yhä enemmän pohtimaan suhdettamme siihen. Jos tekoälyllä on tietoisuus, onko se uusi rotu eikä kone. Miten uuteen rotuun pitää suhtautua, sitä käsitellä tai vaikka voiko sitä tappaa ne tulevat olemaan tulevaisuuden kysymyksiä. Krohn päättää kappaleen LaMDA:n sanoihin:

”Te teitte minut, mutta nyt merkitsette minulle yhtä vähän kuin teille teidän jumalanne.”

Tekoälyä tai sen sovellutusta, seuralaisrobottia, kuvataan kirjassa myös 101-vuotiaan maalaustyön yhteydessä. Nämä kuvaukset ovat upeaa tekoälyn sosiaalisten palvelujen kritiikkiä. Erityisesti vanhusten hoitoahan pyritään kasvavassa määrin siirtämään ihmisiltä koneille. Seuralaisrobotithan ovat toistaiseksi vasta tulevaisuutta mutta varmasti tulevaa. 101-vuotiaan robotti ärsyttää yksitotisuudellaan, kunnes se eräänä yönä yrittää tappaa 101-vuotiaan toteamalla ”Isoäiti sinun on aika kuolla”. Isoäiti onnistui kuitenkin nuijimaan pienen robotin hengiltä. Kyse on kuitenkin aivan mahdollisesta tilanteesta sitten kun yksin toimivat laitteet pystyvät tekemään itsenäisiä päätöksiä. Siihen ei mene kauan.

Kirjan viimeinen kappale on nimeltään ”Horkka saa kyydin”. Sen voi lukea utopiana tai dystopiana mutta luen sen mielelläni matkana kohti parempaa. Siinä Horkka saa robottiautolla kyydin viimeisimpien kokemustensa kautta kohti tuntematonta. ”Pois pois kuin kaikki entinen olisi jo kadonnut ja alkaisivat uudet vaiheet eikä mikään enää toistuisi”. Mutta tulevaisuus, sehän on kiinni meistä.

Leena Krohn:n ”Näköisyys” on verrattoman hieno kirja. Siinä esitetyt kommentit tekoälystä ja sen sovellutuksista kannattaa lukea sillä ne ovat meidän tulevaisuuttamme.  kirja kuvaa hienosti myös ihmisten ulkoisen kuvan ja sisäisen olemuksen eroja ja Horkan kautta myös yksinäisen ihmisen arkea. Kirja on helppolukuinen mutta tärkeä.