Anu Kaaja: ”Siluetinleikkaaja”

 

 

 

 

Anu Kaaja: ”Siluetinleikkaaja”

Kustantamo S&S 2026

287 sivua

 

Anu Kaajan ”Siluetinleikkaaja” on monella tapaa vaikuttava kirja, joka kertoessaan kolmesta erilaisesta maailmasta kuitenkin nostavat esille nykyisen elämämme ja pakottavat ajattelemaan ja parhaassa tapauksessa näkemään, sen moraalittomuutta, tuhlaavaisuutta ja turhuutta.

Mutta ensiksi pari sanaa fyysisestä kirjasta. Kirja on kaunis ja jo sen katsominen ja pitäminen kädessä vie lukijan kirjan maailmoihin. Olen varmaan aiemminkin kehunut Jenni Saaren työtä, mutta tässä tulee yksi kiitosmaininta lisää. Onneksi kiitokset eivät paina, joten niitä jaksaa kantaa repussa useampiakin.

Kirjan kauneuteen kuuluu niin ulkonäkö kuin sen kuvituskin. Mustat siluettikuvat täydentävät hienosti kirjan tekstin luomaa tunnelmaa. Pimeyshän on yksi kirjaan liittyvistä olennaista teemoista,kun se tuo esille nykyisen elämäntavan turhuuden, jossa ylenmääräisellä, kaikkialta pursuavalla valolla yritetään häivyttää jopa yön ja päivän vaihtelut. Kirjan sisäkuvat ovat Anu Kaajan tekemiä, mutta etukannen sisäosan kuva Anu Kaajasta on siluettitaiteilija Sirkka Lekmanin tekemä. Tuo kuva on hieno ositus sellaisesta taiteen tekemisestä jota kirjassa esiintyvä siluetinleikkaajakin edustaa. Kuten kirjassa sanotaan ”Siluetinleikkaaminen on katsomista, näkemistä. Piirros kertoo osaatko katsoa ja voitko oppia katsomaan, sanoi siluetinleikkaaja.”

Kirjassa on kolme maailmaa, jotka kulkevat limittäin ja päällekkäin. Ensimmäinen maailma on ”Maisema”, jota kirjan Cora edustaa. Maisema on kirjailija Phyllis Wellsin kirjoihin ”Siluetinleikkaaja” ja ”Varjokaupunki” perustuva maailma. Toinen on romahdusta edeltävä ja sitä seuraava ”Suomenmaa”, jota edustaa Lucia, joka tutkii Phyllis Wellsin teoksia ja jonka tutkimusten pohjalta. pimeydestä tulee tietynlainen elämäntapa ja ideologia romahduksen jälkeiseen maailmaan.  Kolmas maailma on romahduksen jälkeinen saarimaailma (osa Suomenmaata). Sitä edustaa kirjoittaja, joka tutkii Lucian elämää ja elää Lucian elämäntyön hahmottavaa elämää.

Nämä maailmat ja niiden keskinäin vuorovaikutus muodostavat mielenkiintoisen fantasian ja todellisuuden sekä dystopian ja utopian sekoituksen, jonka yhteyksiä nykymaailman ilmiöihin ei voi olla huomaamatta. Esimerkiksi kysymys lasten hyväksikäytöstä tulee esille Phyllis Wellsin kirjan kreivin kautta ja jatkuu romahdusta edeltävään maailmaan Shirley Templen esimerkin kautta. Käsittelytapa tuo asian vaikuttavasti esille, eikä sitä pystytä peittelemään toimintatapoja muuttamalla. Pimeyden arvostus saarimaailmassa on hieno tapa kritisoida ylikulutusta ja tuhlausta, jota meillä edustavat mm. kaikkialla kaiken aikaa loistavat mainosvalot. Elämä saarella on muutenkin esimerkki turhuuden turhuudesta. Ajattelutapamme kritiikkiä edustaa mm. satama Coran asuttamassa kaupungissa, joka on ilman vettä. Silti ihmiset toimivat kuin vesi olisi vielä jäljellä. Enpä olisi hienommin osannut kuvata sitä, kuinka me nykyihmiset elämme kuin mitään muutosta entiseen ei olisikaan tapahtunut (Ilmastonmuutos).

Olen edellä korostanut seikkoja, jotka herättivät minut ajattelemaan. Kirja on kuitenkin myös äärettömän kiinnostava ja luettava romaanina. Maisema-maailman lasten ja Coran tarina on paikoin järkyttävä, mutta mielenkiintoinen. Lucian ja erityisesti hänen ja Ibiksen rakkaustarin on äärettömän kaunis ja kuvaus siitä, miten kertoja elää uudessa romahduksen jälkeisessä maailmassaan on ehkäpä aiheellinen muistutus tulevaisuudesta.

Tarkkaavainen lukija löytää myös kirjan nimistä yhteyksiä historiaan ja mytologiaan. Niiden selvittämien antaa vielä lisää syvyyttä tarinoihin. Ja eläimilläkin on oma merkittävä roolinsa erityisesti korpeilla, pöllöillä ja tietysti kissoilla.

Kirjan lopussa Anu Kaaja omistaa kirjan kuolleelle Haades kissalleen. Kirjassa myös Lucian Hekate kissa kuolee. Uskoisin, että kissojen tuonpuoleisessa maailmassa nuo kaksi ja minun sinne siirtynyt Ultima kissani viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka Ultimassa onkin pomottajan piirteitä.

Anu Kaajan ”Siluetinleikkaaja” on uskomattoman runsas ja monitahoinen kirja. Siinä todellisuus ja fantasia, dystopia ja utopia muodostavat kokonaisuuden, joka kutkuttaa lukuhermoja mutta pakottaa katsomaan myös omaa maailmaamme uusin silmin. Mutta on kirjassa myös uskomattoman kaunis  Lucian ja Ibiksen rakkaustarinakin. Ymmärtämisen ja toisen tukemisen esimerkki. Kirja on kaunis sisältä ja ulkoa. Kokonaisvaltainen kokemus, joka kannattaa hankkia. Kiitos Anu Kaaja.