Mariia Niskavaara: ”Ester, teurastaja”

 

 

 

Mariia Niskavaara: ”Ester, teurastaja”

Kosmos 2025

181 sivua

Mariia Niskavaara on vuonna 1988 Valkeakoskella syntynyt kirjailija ja ”Ester, teurastaja” on hänen ensimmäinen romaaninsa.  Romaanillaan hän voitti mm. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2025. Hän valmistelee Turun yliopistossa väitöskirjaa lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta (Wikipedia). Kirjan käännösoikeudet on myyty 30 maahan. Ja nyt kirjan luettuani voin sanoa, että aiheesta.

Toivottavasti muille ei käy samoin kuin minulle eli välttelevät kirjaa sen nimen perusteella. Ajatus eläinten teurastamisesta ja sen kuvaamisesta kirjassa tuntui vastenmieliseltä. Kylläpä erehdyin täydellisesti. Vaikka teurastamista toki kuvataan mutta siitä on tehty esteettinen ja kaunis toimenpide, jossa myös arvostetaan teurastamisen kohdetta. Kirjan luettua ymmärtää myös, että tekeillä oleva väitöskirja lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta voi olla tulkinnoiltaan olla uutta luova.

Väitöskirjan aihepiirin lisäksi kirjailijan syntymäpaikka, Valkeakoski; näkyy hienosti teoksessa. Jokainen suuren teollisuuslaitoksen ympärille rakentuneessa asutuskeskuksessa syntynyt aja asunut ihminen tunnistaa Esterin elinympäristön omakseen. Kaivospaikkakunnalla syntyneenä ja lapsuutensa siellä eläneenä tunnistin niin elämäntavan, ihmisten elämän arjen, asenteet ja suhtautumisen tehtaaseen. Minusta kirjassa on yhteen lauseeseen heti kirjan alussa kiteytetty paljon siitä niistä asioista, joista pikkukaupungin tulevaisuudenusko rakentui. Niitä oli tietysti työpaikka tehtaalla ja sulhanen, jolla Esterin mukaan oli ”Hyvä koulutus, vakaat tulot” ja tietysti tehtaalla. Nautin myös kuvauksista ihmisten suhteista. Vaikka kaikki tunsivat toisensa asiat, ja erilaisuutta tuijotettiin niin poikkeavia tai vammaisia kohdeltiin ymmärtävästi. Esimerkkinä on Sekopäänainen, jonka mieli on hajonnut lapsen menettämisen jälkeen. Hän liikkuu lastenvaunujen kanssa ja ihmiset kehuvat lastenvaunuissa muka olevaa lasta, jolloin Sekopäänainen hymyilee onnellisena. Nykyisissä asuinympäristöissä myötätuntoa ei tunnu löytyvän mutta sitäkin enemmän pilkkaa.  Minusta on tärkeää näyttää, että voisivat olla toisinkin ja mikä meidän elämäntyylimme on muuttanut.

Heti naimisiinmenon jälkeen Ester haluaa saada lapsen miehensä Keinosiementäjän kanssa. Se ei onnistu ja kirjan kuvaukset lapsensaannin vaikeudesta ja Esterin kokemuksista voivat minusta olla lohduttaviakin monelle samanlaisessa tilanteessa olleelle. En tiedä onko asiaa aiemmin käsitelty missään romaanissa näin hyvin ja perusteellisesti.

Ester on Teurastaja isolla T:llä. Osaava ja työtään arvostava. Mutta samanlainen on myös hänen suhteena työnsä kohtaisiin. Arvostava ja hän näkee myös eläinten kauneuden ja niiden merkityksen ihmisille paitsi elintarvikkeena niin myös varaosina ihmisten elimille. Juuri tämä tapa suhtautua eläimiin johtaa siihen, ettei aiheesta, teurastamisesta, tule verellä ja kuolemassa mässäilyä.

Kirjan lopussa Esteriltä löytyy kasvain. Hän kieltäytyy leikkauksesta, koska hän kokee, että lopultakin hänessä kasvaa jotakin. Voiko Sekopäänaisen mukainen muutos ihmisen mielessä kehittyä myös tällä tavalla? Sitä voi kirjan loppuosassa miettiä.

Mariia Niskavaaran ”Ester, teurastaja” on hieno ja erilainen kirja. Älkää tehkö niin kuin minä, joka välttelin kirjaa pitkään nimen takia. Kirjassa ei mässäillä verellä ja kuolemalla, vaan kuvataan lämpimästä Ester teurastajan elämää ja samalla meitä ihmisiä ja muutoksia teollisuuskaupungin elämässä ja ihmisten asenteissa. Huima lukukokemus.