Irène Némirovsky: ”Ranskalainen sarja”

 

Irène Némirovsky: ”Ranskalainen sarja”

Gummerus 2005mirovskyn

505 sivua

Ranskankielinen alkuteos ”La Suite Fançaise” (postuumisti 2004)

Suomentaja Anna-Maija Viitanen

 

Irène Némirovskyn elämän esittely vaatisi oman kirjansa mutta onneksi varsinaisen romaanin lisäksi tässä kirjassa on mukana Myriam Anissimov:n ”Alkusanat”. Se on lyhyt kertomus kirjailijan elämästä. Lisäksi kirjan lopussa on omana osionaan pätkiä kirjailijan muistikirjasta, jossa on mietteitä Ranskan sodanaikaisesta tilasta ja  hänen silloin tekeillä olleesta kirjastaan, ”Ranskalaisesta sarjasta”. Lopussa on kirjeenvaihtoa, joka selventää Némirovskyn, hänen perheensä ja myös tämän kirjan kohtaloa. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Kiovassa ja perhe pakeni vallankumousta Pietarin ja Suomen kautta lopulta Ranskaan. Suomen aikaansa hän on kuvannut kahdessa novellissaan kirjassaan ”Sunnuntai”. Sodan aikana saksalaiset pidättivät Irène Némirovskyn ja hän kuoli Auschwitzin keskitysleirillä 1942. Hän sai juuri ennen pidätystään kirjansa ”Ranskalainen sarja” toisen osan valmiiksi.  Hänen tyttärensä kuljetti kirjan alkuperäistä luonnosta matkalaukussa koko sodan ajan, piileskellessään häntä etsiviä saksalaisia ja ranskalaisia santarmeja. Kirjan piti alkuaan olla kuusiosainen, jolloin se olisi kattanut koko sodan ajan. Nyt kaksi ensimmäistä osaa kertovat sodan ja Ranskan miehityksen alusta. Ne ovat tällaisenaankin hienoja kuvauksia tavallisten ihmisten arjesta ja käyttäytymisestä poikkeusoloissa.

Kirjan ensimmäinen osa ”Myrsky kesäkuussa” kertoo Saksan ja Ranskan välisen sodan alkuhetkistä. Jännityksestä alkaako sota, ja pariisilaisten pakenemisesta sodan alettua. Némirovsky kertoo tapahtumista ihmisten kautta, mikä tekee siitä koskettavamman ja läheisemmän. Hän ei kaunistele hyväosaisempien itsekyyttä. Hän tuo esille, pelon ja epätietoisuuden vaikutuksen. Ovien sulkemisen pakolaisilta mutta myös auttamisen viimeiseen leipäpalaan saakka. Ihmiset. On myös nuoria, jotka haluavat vapaaehtoisina puolustaa Ranskaa ja hakeutuvat rintamalle, jossa ovat enemmänkin tiellä. yleensä juuri hyväosaiset.  ovat häikäilemättömiä, painostavat suhteillaan apua saadakseen, järjestävät kuljetuksen rakastajattarelleen tai jopa varastavat bensiiniä autoonsa. Heidän osaltaan alun sekasorron jälkeinen tuntuu palaavan ennalleen. Huonompiosaiset ovat aina sodan kärsijöitä. Némirovsky ei sano näin suoraan, mutta lukijana koen kuvaukset tällä tavalla.

Toinen osa on nimeltään ”Dolce” ja se kuvaa miehitykseen alkuaikaa pienessä kylässä jonne on sijoitettu saksalainen osasto. Vaikka taustalla vaikuttavat sodan ankarat lait: vastarintaliikkeen kiinni jääneet jäsenet tai heitä auttaneet ammutaan ilman oikeudenkäyntiä ja toisaalta omaisuutta ja ruokatarvikkeita piilotetaan saksalaisilta ja vastarintaliikettä tuetaan, kuvaa Némirovsky tässäkin kylän arkea ihmisten kautta. Siellä se näyttää erilaiselta. Vihollisuuksista huolimatta sotilaiden ja kyläläisten välille muodostuu suhteita, ystävyyttä ja jopa rakkautta. Kylässä ei ole nuoria miehiä, jotka ovat vankeina tai kaatuneina ja paikalliset nuoret ja nuoret sotilaat tapaavat välttämättä toisiaan arjen tilanteissa. Némirovsky kuvaa kylän tilannetta hämmästyttävän tasapuolisesti vaikkakin unohtamatta, että taustalla vaikuttaa sodan ankaruus. Kartanon nuori rouva rakastuu nuoreen saksalaiseen upseeriin, mutta samaan aikaa piilottelee talossa saksalaisten etsimää ranskalaista.

Tärkeintä kirjassa on se, että se kertoo ihmisistä sydämellisesti ja lempeästi. Se tuo esille sodan arjen ja kärsimykset syyttämättä vastapuolen henkilöitä ihmisinä, vaan näkee vieraat sotilaatkin vain katkeran sodan osapuolina. Syylliset ja syyt on etsittävä muualta kuin arjen ihmisten tasolta, eikä tällä tasolla ole syytä kylvää aiheetonta vihamielisyyttä. Tämähän on nykytilanteessa valitettavan yleistä.

Irène Némirovskyn kirja ”Ranskalainen sarja” kuvaa Ranskan ja Saksan välisen sodan alkuvaihetta ja miehityksen alkua. Vaikka kirja ei kaunistelekaan tapahtumia, on se sodan ajan kuvaukseksi harvinaisen lempeä. Se kuvaa sodan arkea ihmisten arkielämän ongelmien ja tunteiden kautta. Se korostaa selviytymistä ei vihaa eikä sodan sankaruutta. Sillä, arjen tasolla, olemme tuntevia ja kokevia ihmisiä olimme sitten kummalla sodan osapuolella tahansa. Kaunis kirja, jonka kautta kannatta tutustua myös laajemmin Irène Némirovskyn elämään ja tuotantoon.