Heikki
Kännö: ”Silmät”
WSOY 2026
481 sivua
Heikki Kännön uusin kirja ”Silmät” on kiinnostava ja vaativa
mutta samalla tiukasti otteessaan pitävä teos ja mikä tärkeintä myös teos, joka
varmasti jättää jäljen lukijan mieleen ja ajatteluun.
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kirja on nuoren
ranskalaisen pojan Lucien Demenyn kasvutarina kirjailijaksi. Tarina lapsuudesta
kuolemaan Pariisissa miehityksen aikana ja sen jälkeen. Vaikka tuo
kasvutarinakin on kiinnostava ja mystisyyttä siihen tuo Lucienin teininä
löytämä suuri lukollinen muistikirja, jonka etusivulla tuijottavat silmät.
Silmät, jotka paljastuvat Ranskan vallankumouksen aikaisen tuomarin silmiksi.
Kirjassa on nimilista giljotiiniin tuomituista ja lopulta Lucien alkaa myös
uskoa, että jokainen kirjaan lisätty nimi merkitsee myös tämän kuolemaa.
Lopulta kirjan tuomari alkaa Lucienin mielikuvituksessa ohjata myös hänen
elämäänsä ja kirjoittamistaan. En kerro kirjan tästä puolesta enempää, sillä
vaikka se on kiinnostava ja rikas, on se mielestäni vain kirjan tapahtumien
kulkua ohjaava tarina.
Kirjan tärkein anti liittyy kuitenkin kirjan filosofisiin ja
taiteesta ja taiteen tekimisestä käytyihin keskusteluihin ja niihin liittyviin
lainauksiin aikalaisten teoksista. Lucien Demeny eli Pariisissa samaan aikaan
kun siellä vaikuttivat Sartre, de Beauvoir, Camus ja kuvataiteilijoista Alberto
Giacometti sekä filosofi Georges Bataille. Bataillelta kirja käsittelee ennen
kaikkea teosta ”Silmän tarina” mutta Bataillen merkitys on paljon laajempi kuin
seksuaalisuuteen liittyvät aiheet. Hänen teoksensa liittyvät myös läheisesti
kirjallisuuteen, ihmisen sisäiseen kokemukseen ja myös uskontoteoriaan.
Bataillen mukanaolo teoksessa on minusta ehkä tärkein kirjan anti, sillä se voi
innostaa ihmisiä tutustumaan hänen ajatuksiinsa laajemminkin ja näin
ymmärtämään nykyfilosofian suuntauksia. En kuitenkaan välttämättä suosittele
kokeilemaan kirjassa esiteltyä kananmunakoetta. Tai mikä minä olen teitä
kieltämään. Sen sisältö kyllä selviää kirjaa lukiessa. Blogin kuvaan laitoin
mukaan Bateillen teoksen ”Noidan oppipoika”. Se on kohtuullisen kattava teos
Bataillen ajatuksista ja esimerkiksi siinä esitetty näkemys fasismin nousun
syistä on hyvinkin ajankohtainen. Valitettavasti tämäkin teos taitaa olla
loppuunmyyty.
Kännö korostaa kirjassaan että ”Kirjassa esiintyvät
historialliset henkilöt ovat todellisuuspohjastaan huolimatta tekijän
mielikuvituksen tuotetta.” Tulkitsen tämän kuitenkin tarkoittavan sitä,
että heidän arkensa kirjassa on tekijän luomaa ”todellisuutta” mutta heidän
ajatuksensa ovat useimmiten aitoja. Sitä osoittaisi kirjan lopussa oleva lista
teoksista, joista kirjassa on lainauksia.
Juuri noiden julkisuuden henkilöiden ajatusten yhdistäminen
kirjan tapahtumiin tarjoaa lukijalle mahdollisuuden tunnistaa noiden ajatusten
syvimmän sisällön ja merkityksen. Nämä ovat niitä todellisia helmiä, joita
Kännö tarjoaa lukijoilleen.
Erityisen tärkeitä olivat mielestäni Alberto Giacomettin
ajatukset oman taiteensa sisällöstä ja niistä tavoista, joilla hän kohdettaan
taiteellaan lähestyy. Samoin selostukset tiettyjen teosten takana olevista
ajatuksista avasi lukijalle uuden maailman.
Sartren ohjeen Lucien Demenylle ovat sellaisia, jotka
jokaisen aloittelevan kirjailijan tulisi lukea. Lainaan ne Kännön kirjasta:
”…Ihmisen on mahdollista kirjoittaa uskottavasti ainoastaan
itsestään, koska oma eksistenssi on ihmisen ainoa autenttinen kosketuspinta
todellisuuteen. Mutta teitä lukiessa tuntuu kuin pelkäisitte sitä mitä
tunnette, ajattelette ja olette ja että sen vuoksi luotte väärennöksen ja
kerrotte hänestä. Kyllä kyllä, Sartre kohotti kättään vaimentaakseen vastalauseeni,
minä ymmärrän, ettei Adrienin ole tarkoituskaan olla te, mutta siitä huolimatta
hänen pitäisi olla. Samoin kuin Célian. Ja Sachan. Sekä myös Mauricen, vaikka
luontonne pistäisi vastaan. Kohtaus, jossa Maurice viiltää Célian kurkun ja sen
jälkeen suutelee hänen huuliaan…Teidän pitäisi tuntea veri käsissänne ja
maistaa se suussanne, mutta verisen suudelman sijaan kirjoitatte
poliisiraportin…”
Vaikka
Lucienin kasvaminen kirjailijaksi nouseekin helposti kirjan pääteemaksi,
haluaisin korostaa kirjan Joan-osuutta (Joan esiintyy kirjassa kolmella eri
nimellä). Joan tuo kirjassa mukaan inhimillistä lämpöä ja uhrautumista joka
meillä arjessa jää helposti huomaamatta vaikka otamme sen epäröimättä vastaan.
Joan kuvaa myös hienosti näyttämötaiteilijoiden tunnelmia ennen esitystä ja
esityksen aikana. Kännö kuvaa Joanin kauniisti ja tavalla jonka historian ja
nykyisyyden naiset ansaitsevat.
Heikki Kännön teos ”Silmät” on omaleimainen ja koskettava
romaani kirjailijaksi kasvamisesta mutta ennen kaikkea se on helmi niille,
joita kiinnostaa taiteen tekemisen taustalla oleva filosofia, kokemukset ja
taiteellisen työn nautinto ja tuska. Parhaimmillaan kirja avaa uusia ovia
katsoa ja kokea maailmaa. Ja Joanin kautta tarjoaa myös meidän kaikkien
tarvitsemaa inhimillistä lämpöä.