Johannes Anyuru: "Ixelles"

 

 

 

 

Johannes Anyuru: ”Ixelles”

Kustantamo S&S, 2024

431 sivua

Ruotsinkielinen alkuperäisteos ”Ixelles”, 2022

Suomentaja Outi Menna

 

Johannes Anyuru:n teos ”Ixelles” on monikerroksien, ajankohteinen ja ehdottoman tärkeä teos. Kirja kuvaa niin ihmisten manipulaation uusia keinoja, suhtautumista maahanmuuttajiin, slummiutumisen vaikutuksia ja ihmisten näköalattomuutta ja sen seurauksia ja siirtymistä lapsiin. Tietynlaisesta toivottomuudesta huolimatta kirja näyttää myös pieniä valonpilkahduksia, rakkauden, haaveiden ja kulttuurin (kautta).  Kaikesta huolimatta kirjaa lukiessa tulee kysyneeksi itseltään: Olemmeko jo auttamattoman myöhässä? Olemmeko menettämässä yhden sukupolven, erityisesti maahanmuuttajanuorissa?

Erityisen hieno on kirjan kuvaus koneistoista, jotka virheellisten ja väärennettyjen tietojen ja muokattujen tai maksettujen henkilöhahmojen tai asiantuntijoiden kautta vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen. Tällaista organisaatiota kirjassa kutsutaan agentuuriksi ja yksi päähenkilöistä Ruth on siellä töissä. Meillä tällaisia organisaatiota kutsutaan esim. trollitehtaiksi tai ajatuspajoiksi. Helsingin kirjamessuilla 2024 oli mukana yksi näistä ajatuspajoista. Ständin seinällä oli juliste ”Maahanmuutto maksaa”. Puolitotuus, jolla oli tarkoitus lisätä maahanmuuton vastaista mielipidettä. Puolitotuus olisi muuttunut totuudeksi kahdella sanalla ”Maahanmuutto maksaa itsensä takaisin” ja vaikutus olisi ollut päinvastainen. Päivittäin olemme tekemisessä tällaisten mielipidemuokkausten kanssa. Toivottavasti tämä kirjaa opettaa meitä tarkkailemaan paremmin meille syötettäviä tietoja.

Kirjassa Antwerpenin lähiö, jota kutsutaan postinumeron mukaan alue 2070:ksi, on köyhien ja maahanmuuttajien alue. Sen elämää kirjassa pääosin kuvataan. Alue aiotaan purkaa ja asukkaat siirtää muualle ja Ruth:n agentuurin tehtävä on muokata yleinen mielipide sille suotuisaksi. Mielipiteen muokkaus epäonnistuu mutta kuvaus menetelmistä on paljastaa paljon nykyisen yhteiskunnan ja suuryritysten menettelytavoista. Inhimillisyydellä ei ole paljon sijaa silloin kun rahasta on kysymys.

Kirjan olennaisimmat teemat liittyvät kuitenkin maahanmuuttoon, maahanmuuttajien kokemuksiin ja kohteluun, toivottomuuteen, näkymättömyyteen ja erityisesti näiden vaikutuksiin nuorison käyttäytymiseen ja tulevaisuudenuskoon. Eivätkä vaikutukset kosketa vain tänne muuttaneita, vaan myös uudessa kotimaassa syntyneitä. Kirjan tarina etenee erityisesti nuorten kautta. Ruth:n hänen rakastettunsa Mio:n  ja heidän poikansa Em:n ja heidän lähipiirinsä kautta. Em:n isä Mio tapetaan ennen hänen syntymäänsä ja yhtenä kirjan jännitteenä on myös se mitä lapselle voi kertoa isästä, joka kuitenkin oli huumeidenkäyttäjä ja pikkurikollinen.  Em onneksi ratkaisee itse asian vaatimalla, että hänelle puhutaan totta. Kirjan jänitettä pitää yllä myös epäilys siitä, ettei Mio olekaan kuollut, sillä hänen äänellään ilmestyy kullattuja levyjä, jossa hän kertoo hakevansa ihmisiä Ei-minkään osastolle, joka on eräänlainen unelma ihmisille, joita hyljeksitään. Ihmisille, joita ei edes nähdä nykyisessä maailmassa siellä ovat ”kaiken maailman katseet” ja siellä ”haavat voivat parantua”.

Kirjan pääsisältö on kuitenkin kertomus maahanmuuttajataustaisten ihmisten elämästä ja kokemuksista.  Kertomus on elävä ja koskettava sillä se etenee ihmisten arjen, kokemusten ja tuntojen kautta. Asioita ei kaunistella, huumeiden käyttö ja väkivaltaisuus esitetään paljaana mutta myös syyt niihin.

Nuorten tilanteen osalta kirjassa on kaksi kohtaa, jotka selittävät paljon ja jotka on syytä ymmärtää. Lainaat ne tähän:

””Kuulen levyltä pojan, joka luuli olevansa prinssi”, Harsha sanoo,

”Niin kuin kaikki pojat.”

”Niin kuin kaikki pojat. Ja se lähti maailmalle ja tajusi, ettei siitä tulekaan kuningasta vaan kadunlakaisija.””

…

”Miksi me kuljettiin aina viiden riveissä, kun jengi tuli meitä vastaan Century Centerin käytävillä? Miksi me meluttiin busseissa ja pöllittiin kamaa, jota me ei tarvittu?  Me haluttiin, että jotain tapahtuisi, että mikään ei lakkaisi tapahtumasta. Ja mitä meille voitiin sanoa? Että me häpäistiin itsemme? Häpäistiin meidän vanhemmat?

      Koko elämä me ollaan etsitty jotain, mitä menettää.

     Mutta meillä ei ole mitään.

     Ja mitään ei ole olemassa järjestelmän ulkopuolella.”

 

Kaiken toivottomuuden ohessa on kuitenkin toivoakin. Syrjittyjen yhteisöllisyys voi olla voimavara ja kirjasto on osalle nuorisoa keskipiste ja kasvualusta eteenpäin. Niin käy myös Ruth:lle joka kirjaston ja sen runoiltojen kautta pääsee eteenpäin.

Kirjassa korostuu myös uskonnon (islam) merkitys. He järjestävät yhteisölle kokoontumistiloja ja toimintaa. Nuorisollakin on ainakin jonkinlainen arvostus uskontoa kohtaan. Ongelmana on kuitenkin se, että jos uskonnosta (islam) tehdään illegaali tai halveksittu, se romuttaa myös ihmisten luottamuksen yhteiskuntaa kohtaan. Tätä halventamistahan tapahtuu monessa maassa, jos ei virallisesti niin ainakin merkittävien järjestöjen toimesta.

Minusta kirja korostaa hienosti sitä, että erilaiset ihmiset on saatava liitettyä osaksi yhteiskuntaa ja se tapahtuu arvostuksen, kunnioittamisen ja erilaisuuksien hyväksymisen kautta. Kulttuurilla ja koulutuksella on tärkeä merkitys. Ketään ei saa jättää järjestelmän ulkopuolelle, sillä järjestelmän ulkopuolella ei ole mitään.

Johannes Anyurun kirja ”Ixelles” on monitahoinen ja tärkeä kirja. Se kertoo niin manipuloinnista kuin maahanmuuton ja maahanmuuttajanuorten ongelmista rehellisellä ja koskettavalla tavalla. Se on tärkeä, koska omia virheitämme me emme helposti näe tai tunnusta mutta jos ne tapahtuvat Antwerpenin lähiössä 2070, ne on helppo havaita. Toivottavasti niistä on myös helppo oppia. Kirja on myös mielenkiintoinen ja jännittäväkin lukuromaani. Kiitos myös suomentajalle Outi Mennalle.

Virpi Hämeen-Anttila: "Myöhäinen kevät"

 

 

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Myöhäinen kevät”

Synnyinmaa, osa 2

Otava 2024

311 sivua + jälkisanat

 

Virpi Hämeen-Anttilan ”Myöhäinen kevät”, joka on synnyinmaa sarjan toinen osa, on kerrassaan vaikuttava lukukokemus. Kirja ajoittuu 1860-luvulle ja erityisesti suurten nälkävuosien aikaan. Kirjan alaotsikot kuvaavat hienosti myös kirjan sisältöä. Osa I on otsikoitu ”Valoa ja varjoa” ja siinä menestyksen ohella suunnitellaan myös tulevaisuutta oikeastaan kaikilla elämänaloilla. Osa kaksi on ””Pilvet horisontissa”, siinä näkyy jo merkkejä huonommista ajoista maataloudessa säiden oikkuillessa ja viisaimmissa kohteissa aloitetaan varustautuminen niihin. Kolmas osa on nimeltään ”Sydänyö” ja siinä koetaan katovuosien vaikutukset ankarimmillaan. Säät tuhoavat sadon lähes koko Suomessa ja pahimmillaan ne tuntuvat maaseudulla ja erityisesti idässä ja pohjoisessa. Neljä osa on nimeltään ”Uusi aamu” ja siinä nähdään jo edessä parempi tulevaisuus, vaikka katovuosien vaikutukset sairauksien kautta ovatkin vielä raskaita. Kuolleisuus on edelleen suurta. Ihmiset maaseudullakin alkavat uskoa tulevaisuuteen.

Kirjan tärkein anti on tietenkin nälkävuosien kuvaus. Siitä ei ole meillä paljoa puhuttu ja kirjojakin ajasta on vähän eikä niistä yksikään kerro ajanjaksosta niin kuin Virpi Hämeen-Anttila kirjassaan. ”Myöhäinen kevät” kertoo ajanjaksosta muutaman eri puolilla Suomea asuvan perheen kautta. Erikin perhe on vakavarainen ja asuu Helsingissä. Siellä ei nälkävuosilla ole juurikaan vaikutusta, kun kaikkia tuotteita on saavilla. Erikin perheen kokemusten kautta välittyy kokemus siitä, miten nälkävuosien vaikutuksia maaseudun väestöön päättäjien toimesta vähäteltiin mutta myös se, kuinka yksittäisten henkilöiden kautta herättiin avustamaan kärsiviä.

Briitan ja Jussin perheet Hämeessä ovat maanviljelijöitä, oikeastaan suurtilallisia. He kokevat satojen tuhoutumisen aidosti, vaikka ovat molemmat osanneet jo varautua huonoihin aikoihin. Heidän kauttaan välittyy kokemus siitä, miten parhaat tilalliset huolehtivat myös omista torppareistaan ja auttoivat kykyjensä mukaan pohjoisesta tulevia köyhiä.  Kaikki tilalliset eivät valitettavasti toimineet näin. Anni Kytömäen kirjassa ”Mirabilis” on kuvaus toisenlaisesta käyttäytymisestä. Varautumisesta huolimatta katovuodet koettelevat ankarasti myös Briitan perhettä, erityisesti sairauksien leviämisen kautta.

Martti perheineen asuu Oulussa ja toimii siellä opettajana. Siellä katovuodet vaikuttavat raskaimmin. Talven aikana ei viljaa saada toimitetuksi nälästä kärsiville sillä meri on jäässä ja rautatieverkko on kehittymätön.  Martti yrittää käynnistää avustustoimintaa, mutta kaupungin tervalla rikastuneet porvarit suhtautuvat asiaan nihkeästi. Martin vaimon avulla naiset onnistuvat käynnistämään avustustoiminnan, mutta silti kuolema on tuttu vieras köyhien taloissa. Myös Martin vaimo kuolee avustustyössä saamaansa tautiin.

Minusta nälkävuosien kuvaus näiden perheiden kautta antaa paremman kokonaiskuvan tilanteesta ja toimenpiteistä kuin jos olisi seurattu yksittäisen ihmisen kokemuksia ja kärsimyksiä. Tällaisesta tilanteesta saa hyvän kuvan Aki Ollikaisen vaikuttavasta pienoisromaanista ”Nälkävuosi”.

”Myöhäinen kevät” on paljon muutakin kuin kuvaus nälkävuosista. Se jatkaa edellisessä kirjassa alkanutta tarinaa Erikin elämästä ja toiminnasta. Se on ajankuva suomalaisen ja helsinkiläisen porvariston elämästä. Se kuva uusien aatteiden heräämisestä, suomen kielen asemasta ja suomenkielisen koulutuksen puuttumisesta. Erityisesti Martti korosti suomenkielisen koulutuksen tärkeyttä, jotta myös köyhillä olisi mahdollisuus edetä elämässä. Erik ja myös Briitta halusivat taata koulutuksen myös tytöille, joten uudet ajatukset olivat saamassa ilmaa siipiensä alle.

Kirja on myös ajankuva Helsingistä. Kun Erik tai hänen perheensä liikkuu Helsingissä, kuvataan kaupunkia, sen katuja, rakennuksia ja asukkaita niin, että kaupunki rakentuu lukijan silmien eteen. Aivan samalla tavalla kuin Kelle Björk-dekkareissa. Tietysti Erikin ja hänen ystäviensä ja erilaisten tilaisuuksien kautta näemme myös Helsingin sosieteetin kokoonpanon.

Kiitokset myös jälkisanoista. Siellä on tiivistettyä tietoa nälkävuosista ja niihin liittyvästä kirjallisuudesta.

Virpi Hämeen-Anttilan teos ”Myöhäinen kevät” on upeaa jatkoa Synnyinmaa-sarjalle. Sen tärkein osa on tietysti kuvaus nälkävuosista, joka on todella vaikuttava, mutta kirja kertoo myös laajasti muusta maamme kehityksestä 1860-luvulla ja yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä. Jatkoa tulee odotettua malttamattomasti.

Pitää sanoa, ettei Virpi Hämeen-Anttila lukijaansa helpolla päästä. Kirjan viimeisen osan, ”Uusi aamu”, lukeminen oli todella vaikea, sillä kyyneleet valuivat silmistä. Ne eivät valuneet tuskasta tai surusta, vaan ilosta. Niin kauniisti onnellinen loppu oli kirjoitettu. Kiitos tekijälle.

Haruki Murakami: "Kaupunki ja sen epävakaa muuri"

 

 

 

 

Haruki Murakami: ”Kaupunki ja sen epävakaa muuri”

Tammi 2024 (Keltainen kirjasto)

581 sivua + jälkikirjoitus

Japaninkielinen alkuteos ”Machi to donofutashikana kabe”, 1923

Suomentanut Antti Valkama

 

Haruki Murakamin kirjan ”Kaupunki ja sen epävakaa muuri” jälkikirjoituksessa Murkami kertoo, että tämä on kolmas yritys saada tyydyttävään muotoon alkujaan 1980 käynnistynyt projekti. Välitilinpäätöksenä syntyi 1985 romaani ”Maailmanloppu ja ihmemaa” (suomeksi 2015). Sekään ei vielä tyydyttänyt Murakamia joten tämä on nyt projektin lopullinen päätös. Murakamin ystävät huomaavat selvästi yhtäläisyyksiä romaaniin ”Maailmanloppu ja ihmemaa”. Ennen kaikkea kyse on samasta kaupungista mutta kyllä Murakami tähänkin romaaniin on rakentanut omaperäisen tai ehkäpä murakamilaisen juonen ja rakenteen.

Ensimmäinen tunne kirjaa lukiessa oli nautinnollinen rauhallisuus, jonka kirja synnytti. Ei kirjassa eikä lukijassa ilmennyt kiireen tuntua. Oli nautinto uppoutua kirjaan, se soi lukurauhan, joka usein uusia paljon toimintaa sisältäviä kirjoja lukiessa puuttuu.  Rauhallisesta etenemisestä huolimatta ei kirja ole tylsä. Koko ajan rakentuu yllättäviä tapahtumaketjuja, joissa ylitetään tietoisuuden rajapintoja, todellisen maailman ja unen maailman rajapintoja, todellisen maailman ja muurin ympäröivän kaupungin rajapintoja, elämän ja sielun liikkumisen rajapintoja.  Näistä kaikista muodostuu Murakamin lukijoilleen tarjoama kokonaisuus, joka sisältää mielikuvan todellisuudesta, joka on paljon enemmän kuin tiedämme ja arjessamme koemme.

”   Minun tapauksessani kuitenkin se unten maailma, joka rakentuu, kun olen ryöminyt peiton alle ja nukahtanut, on hyvin kirkas ja eläväinen. Se on yhtä todentuntuinen, tai monasti (jostain syystä pidän monasti-sanasta) paljon todentuntuisempi kuin todellinen maailma. Ja siellä tapahtuu melkein aina hämmästyttäviä asioita, joita ei voi ennalta aavistaa. Sen vuoksi käy toisinaan niin, että en erota kumpi maailmoista on kyseessä.”

Kirjassa on kaksi erillistä maailmaa. Tavallinen arjen maailma ja muurin ympäröimä kaupunki, jossa ei ole aikaa, vaikka elämä ja vuodenajat siellä etenevätkin.  Näiden kahden maailman välille syntyvistä jännitteistä kirja rakentuu. Päähenkilö alkujaan 17-vuotias nuorukainen elää molemmissa maailmoissa 55-vuotiaaksi, toisessa todellisena hahmona ja toisessa varjona. Kirjan lopussa tarinan yhdistyvät Murkamille tyypillisellä tavalla, eli lukijalle mielikuvituksen mukaiseen ratkaisuun.

Tarinat ja päähenkilön tai hänen varjonsa elämä todellisessa maailmassa on sinälläänkin kiinnostava tarina. Se pitää sisällään kaksikin kaunista rakkaustarinaa vailla ratkaisua ja mielenkiintoisen kuvauksen siitä, miten sielu voi ylittää elämän ja kuoleman rajapinnan.

En kerro juonesta tämän enempää., sillä yllättävyys on Murakamin teosten kohokohtia.  ”Kaupunki ja epävakaa muuri” ei ole Murakamin parhaita teoksia mutta kuitenkin nautinnollinen lukea. Se tuo Murakamin maailmoihin oman hienon lisänsä.

Tätä kirjoittaessa on päivä, jolloin ilmoitetaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja 2024. Murakami on vuosikausia ollut veikkauslistojen kärkinimiä. Hän olisi kyllä palkinnon arvoinen.  Kirja ”Kaupunki ja sen epävakaa muuri” tuo hyvin esille Murakamin teosten maailman. Maailman kokonaisuus on hänellä paljon enemmän kuin mitä arjessa koemme ja kirjoissa rikotaan rajapintoja toisenlaisiin todellisuuksiin, niin henkisiin kuin fyysisiinkin. Ehkä paras tapa aloittaa Murakamiin tutustuminen tapahtuu kuitenkin teosten ”Nowegian Wood” (suom. 2012) tai ”Kafka rannalla” (suom. 2009) kautta.