Juha Siro: "Kuolemattomien kirja"

 

 

 

Juha Siro: ”Kuolemattomien kirja”

Palladium Kirjat 2024

80 sivua

Joulun nautinnollisimpia lukuhetkiä tarjosi Juha Siron pieni ”Kuolemattomien kirja”. Vaikka kirja on kooltaan ja sivumäärältään pieni tarjoaa se sitäkin suuremman annoksen virikkeitä, ajatuksia ja tunnelmia kuolemattoman taiteen ja sen tulkintojen välittämänä.

Yllä olevaan kuvaan liitin kirjan viereen Sinikka Hautamäen kauniin teoksen ”Joulukirja” eräällä tavalla täydentämään kirjan teemaa.

Juha Siron teksti ja runot, jossa hän pohtii mm. kuvan ja sanan suhdetta saa lisäsyvyyttä hänen monitaiteellisuudestaan. Se tarjoaa hyvän lähtökohdan sille, ettei kuvia ja maalauksia pelkästään katsota, vaan ne antavat runojen ja kuvan itsensä kautta syvällisemmän ja joskus myös yllättävänkin kokemuksen.

Leo Tolstoi on kirjassa ”Mitä on taide” (Kustannusosakeyhtiö Taide 2000, suomentanut Martti Anhava) todennut:

”Sana välittää ihmisen ajatuksia ja kokemuksia, toimii ihmisiä yhdistävänä välineenä, juuri niin vaikuttaa myös taide. Tämän kanssakäymisen erikoislaatu, joka erottaa sen sanan avulla tapahtuvasta kanssakäymisestä, piilee siinä että sanalla ihminen välittää ajatuksia, taiteella ihmiset sitä vastoin välittävät toisille tunteitaan.

   Taiteen toimi perustuu siihen että kuulo- tai näköaistillaan toisen ihmisen tunteenilmauksia vastaanottava ihminen kykenee kokemaan saman tunteen jonka on kokenut ihminen joka tunnettaan ilmaisee.”

Saman asian myös Juhani Siro on todennut teoksiin liittyvää tekstiä laatiessaan. Ne sisältävät selventävää proosaa ja runoa ja kirjan kokonaisuus toimii hyvin.

Kirjassa on lukuisia helmiä. Minua ilahdutti löytää Albrecht Dürer:n ”Jänis”. Anu Kaajan teoksessa ”Rusetti” on myös hieno tulkinta kyseisestä teoksesta ja nyt Juhani Siron teksti täydentää kuvauksen. Myös Ellen Thesleffiin ja Elin Kleopatra Danielson-Gambogi liittyvät tekstit ovat kerrassaan upeita ja ilmentävät kirjoittajan lämpöä ja kunnioitusta heitä kohtaan, juuri sitä mitä he suurelta osin jäivät elämässään kaipaamaan.

Jos kirjaa olisi voinut täydentää kuvilla käsitellyistä teoksista, olisi kyseessä ilman muuta vuoden taidekirja. Näinkin se palvelee hienosti lukijaa, sillä valtaosa teoksista on helposti löydettävissä internetin syvyyksistä.

Parhaillaan on Ateneumissa näyttely Gothic Modern. Se on avoinna 26.1.2025 saakka. Osaltaan näyttelyn teokset kuvaavat myös sanan ja kuvan suhdetta mm. Rilken runon ”Ritari” osalta. Voin lämpimästi suositella näyttelyä ja Juhani Siron kirja ja sen johdantoteksti antaa mukavan lähtökohdan näyttelyyn syventymiselle.

Juha Siron ”Kuolemattomien kirja” on upea taidekirja ilman kuvia. Proosatekstin ja runojen avulla kirjoittaja tarjoaa teoksiin ja tekijöihin näkökulman, joka syventää teosten tarjoamaa kokemusta. Tolstoi on todennut, että taiteen tarkoitus on välittää tunnetta tekijältä teokseen tutustuvalle, antaa Siron kirja eväitä tämän tunteen aidolle kokemiselle. Kirja antaa minusta myös hyvän lähtökohdan Ateneumin näyttelyyn Gothic Modern tutustumiselle (avoinna 26.1.2025 saakka). Kiitos kirjailijalle.

Alena Mornštajnová: ”Hana”

 

 

 

 

Alena Mornštajnová: ”Hana”

Kustannusosakeyhtiö Kairaamo 2023

350 sivua

Tšekinkielinen alkuteos ”Hana”

Suomentaja Susanna Räty

 

Minulle ja varmaan monelle muullekin uudemman tšekkiläisen kirjallisuuden lukeminen on jäänyt vähiin. Minullakin uudemmista tulee mieleen vain Milan Kundera ja hänenkin kirjoistaan alkaa olla jo viisikymmentä vuotta. Kustannusosakeyhtiö Kairaamo on nyt alkanut paikata tätä aukkoa ja todella hienolla tavalla. Kirjoja on jo julkaistu useampia ja nyt esillä oleva kirja Alena Mornštajanován teos ”Hana” on todellinen aarre kaikille kirjojen ystäville. Mornštajanová on kyllä kansainvälisesti tunnettu. Hänen kirjojaan on käännetty jo kahdellekymmenellekahdelle kielelle ja ollaan nyt kääntämässä neljälle uudelle kielelle. Lopulta nyt myös suomeksi. Kiitos siitä Kairaamolle ja suomentaja Susanna Rädylle. Suomennos on hieno ja siinä on säilynyt hienosti tšekkiläiseen elämään liittyvän arjen tunnelma.

Kirja on tšekkiläisjuutalaisen perheen sukutarina, joka jatkuu vuodesta 1933 aina vuoteen 1963 saakka. Tarina jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä ja toisessa osassa kertojana on Mira ja ensimmäinen osa ajoittuu vuosiin 1954 …1963. Tänä aikana Mira kasvaa yhdeksänvuotiaasta nuoreksi morsiameksi ja menettää äitinsä sisarta Hanaa lukuun ottamatta koko perheensä raivonneessa lavantautiepidemiassa. Tässä osassa tärkeintä ja hienointa on perheen arjen kuvaus ja Miran selviytymistarina perheen menehtymisen jälkeen. Hanan tuleminen mukaan perheen menehtymiseen jälkeen antaa kirjalle sivujuonen, joka on mielenkiintoinen ja koskettava.

Toinen osa kertoo ajanjaksosta 1933 – 1945. Se on Miran esivanhempien ja vanhempien tarina. Jakson alussa Mira toteaakin:

”En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmistä ei kiinnosta, mitä ennen heidän syntymäänsä on tapahtunut. Miksi he eivät kysele vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, kuinka nämä ovat eläneet, mihin ovat tyytyväisiä ja mitä nämä tekisivät toisin, jos voisivat.”

Tämä toinen osa on minusta kirjan tärkein.  Ns. keskitysleirikuvauksista poiketen kirja kertoo kuinka juutalaisvastaisuuden kasvaessa ja heidän oikeuksiaan rajoittavien säädösten lisääntyessä arkielämä muuttui ja vaikeutui. Kuinka entiset ystävät ja naapurit alkoivat heitä karttaa ja vieroksua ja kuinka aiemmin pimennossa pysyneet juutalaisvastaiset ajatukset ja henkilöt uskaltautuivat näkyviin. Tämä osio kuvaa hyvin myös monia nykyaikaisia ilmiöitä, kun termi juutalainen otetaan pois.  Lopulta jakson kuvaus päätyy perheen siirtämiseen leireille ja Hanaa lukuun ottamatta kaasukammioihin. Perheen äidin läheisin ystävä piilottaa nuorimman tyttären, Miran äidin, joka pelastuu.

Kolmas osa on Hanan tarina ja käsittää vuodet 1942 …1963. Tämän jakson olennainen osa on järkyttävä kuvaus Hanan elämästä aluksi leirillä ja lopulta Auschwitzissa. Hän selviää mutta toivoo kuolevansa ja siten pääsevänsä perheensä seuraan. Keskitysleirikuvauksen lisäksi tärkeää on kuvaus siitä, miten vaikeaa on päästä kokemuksistaan eroon. Pitkään paluunsa jälkeen Hana ajatteli:

”Minun kehonikaan ei parantunut, mutta kipu, joka iski jokaisen äkillisen liikkeen jälkeen, sään muuttuessa tai kiihtyessäni, ei piinannut minua yhtä paljon kuin tuntemani ahdistus. Minulla ei ollut syytä elää, mutta en osannut kuollakaan.”

Hanan elämän pelastaa Mira, jonka Hana joutuu ottamaan hoitaakseen Miran perheen kuoltua lavantautii. Miran ja Hanan yhteinen tarina on vähäeleinen ja uskomattoman kaunis.

Kirjan viimeisiä sivuja lukiessa kyyneleitä valui jo silmistä solkenaan. Ei surusta vaan onnesta, kun Miran rakkaus ja välittäminen lopultakin siirsi syrjään Hanalta menneisyyden kauhuja ja muistoja ja palautti hänet elämään.

”Ja niin minä istun nyt tuolissa, jossa joskus taannoin istui rouva Karásková, ja katson keskittyneesti puikkojani. Mieleeni tulee edelleen jatkuvasti muistoja. Niitä raskaita muistoja on edelleen paljon, mutta sellaisia, joiden takia haluan elää, on jatkuvasti enemmän.”

Alena Mornštajnován kirja on yhtä aikaa uskomattoman kaunis ja järkyttävä. Kirjan kauneus tulee ihmisten välisistä suhteista, toisista välittämisestä, unelmista ja toiveista, jotka ilmenevät ja toteutuvat arjessa, jokapäiväisessä elämässä. Järkyttävää on kuvaus juutalaisiin kohdistuvasta vainoista, ei ainoastaan keskitysleireissä, vaan siinä kuinka juutalaisiin kohdistuvat säännöt vähitellen kiristyivät, kuinka heidän elämänsä muuttui vaikeammaksi ja kuinka se lopulta johti siirtoihin leireihin ja keskitysleireihin. Nämä kuvaukset ovat kirjassa omanlaisiaan ja lähtevät myös ihmisten arjen kuvauksista ja ovat siten vaikuttavia. Kirja avaa tätä kautta lukijan silmiä aivan uudella tavalla juutalaisten kohtaloon natsien miehittämässä Tšekissä. Kaiken kauheuden kuvauksen jälkeen on tärkeää kirjan tarjoama vahva usko parempaan huomiseen. Upea kirja.

Jon Fosse: "Aamu ja ilta"

 

 

 

 

Jon Fosse: ”Aamu ja ilta”

WSOY 2024

120 sivua

Uusnorjankielinen alkuteos ”Morgon og kveld”, 2000

Suomentanut Katriina Huttunen

 

 

Jon Fosse sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2023. Suomessa hän on ollut varsin vähän tunnettu sillä ”Aamu ja ilta” on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Hänet on tunnettu lähinnä näytelmistään ja niitä on suomennettu useampiakin. Nyt WSOY on onneksi tehnyt sopimuksen neljän romaanin suomentamisesta ja ”Aamu ja ilta” on niistä ensimmäinen. Odotukset ovat tämän teoksen jälkeen korkealla sillä ”Aamu ja ilta” oli vaikuttava lukukokemus.

Tässä vaiheessa on annettava erikoiskiitos suomentajalle Katriina Huttuselle, sillä erinomaisen suomennoksen lisäksi kirjasta välittyy lukijalle tunnelma ja kirjan henki. Esimerkiksi synnytystilanteessa tunnelma ja tapahtumat välittyvät Fossella vain äänien ja yksittäisten lauseiden ja ilmeiden kautta. Tämän hetken tunnelmat välittyvät myös suomennoksessa aidosti.

Kirjaa lukiessa mieleen tulivat Jussi Hakulisen sanat laulussa ”Hän tanssi kanssa enkeleiden”. Ne menevät näin:

”…

Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan

…”

Juuri tästä samasta mysteeristä Jon Fossen kirja ”Aamu ja ilta” kertoo eli itse elämästä ja olemassaolon salaisuudesta. Kirjan lähtökohtana on päähenkilön Johanneksen syntymä ja siitä siirrytään suoraan Johanneksen kuolemaan.  Johannes pitää kuitenkin totuttaa kuoleman ajatukseen ja sitä tulee tekemään hänen paras ystävänsä Peter. Johannes elää viimeistä päiväänsä vanhaan tapaansa, vaikka välillä ihmettelee miten kuolleet ihmiset ovat mukana tapahtumissa.  Viimeisen päivän tapahtumat yhdistävät vanhan menneen todellisuuden ja kuolemanjälkeisen olemassaolon, jossa tietoisuus on vielä tässä maailmassa mutta ei elävien havaittavissa.

Minusta tässä vaiheessa Fosse pohtii elämän asemaa laajemmassa kokonaisuudessa. Olemme osa jotain laajempaa kokonaisuutta mutta emme sitä eläessämme tiedosta. Kokonaisuus tulee lähelle Johannesta vasta kun hän Peterin kanssa alkaa lopulta irtaantua elävien maailmasta. Kuvaus siitä hetkestä on kaunis ja rauhoittava:

”… ja Johannes näkee että he lähestyvät isoa luotoa ja pientä luotoa eikä Johannes ole koskaan ennen uskaltanut merelle tällaisella säällä, sillä tuulee ja aallot ovat korkeita ja Peterin tasaperävene keikkuu aalloilla eivätkä he enää istu Peterin tasaperäveneessä mutta vene se on, ja merellä he ovat, ja taivas ja maa ovat yhtä ja meri ja pilvet ja tuuli ovat yhtä ja sitten kaikki on kuin yhtä vettä ja valoa ja siinähän on Erna ja hänen silmänsä loistavat ja hänen silmistään loistava valo on sekin niin kuin kaikki muu eikä Peteriä enää näy.”

Vähän aiemmin kirjassa Peter toteaa Johannekselle:

”Siellä on kaikki mistä pidät eikä siellä ole mitään mistä et pidä Peter sanoo.”

Johanneksen viimeinen päivä on siis totuttelua siirtymiseen pois tästä elämästä. Kun Johannes päivän aikana kokee erilaisia tapahtumia omasta elämästään, tuo jakso esille Johanneksen elämän tärkeimpiä hetkiä.  Minusta se korostaa siitä, ettei niitä hetkiä kuitenkaan ole paljoa ja monet niistä elämän aikana tärkeimmistä ja vihaa tai kiukkua herättäneistä asioista eivät kuitenkaan olisi olleet sen arvoisia. Elämän tärkeimmät hetket löytyvät muualta.

Jon Fossen pienoisromaani ”Aamu ja ilta” on uskomattoman kaunis ja kiinnostava romaani. Kuvaamalla syntymän ja kuoleman hetkiä se koskettelee koko elämää ja sen tarkoitusta. Elämän ja olemassaolon ihmettä ja salaisuutta.  Kirja on toivoa herättävä ja täynnä rakkautta. Kiitos suomentajalle Katriina Huttuselle. Suomennos hengittää tekstin mukana.