Ossi Nyman: Röyhkeys

Ossi Nyman: ”Röyhkeys”

Kustannusosakeyhtiö Teos 2017

189 sivua

Ossi Nyman näyttää  lukeneen  Hyrynsä  hyvin   sillä ensivaikutelma  tekstistä  vaikutti  varsin  hyrymäiseltä.  Arki on kuvattu tarkasti ja laveasti. Uunia voi rakentaa ilman uuniakin. Tätä arjen  kuvausta, erityisesti  köyhän arjen,  olisi  kirjassa  voinut  olla enemmänkin.  Sillä kirja  on myös  kuvaus köyhyydestä.  Elämää rajoittava ja  kaventava köyhyys koskee  melkoista  ihmisryhmää ja  harvoin  sitä käsitellään  kirjallisuudessa tällä tavoin. Tukijärjestelmät eivät toimi, jos  ihminen  haluaa toteuttaa  itseään eri  tavalla  kuin sosiaaliset   verkostot  ajattelevat. Taiteilijaksi  kasvamisen  polkuhan  on selvästi yksi ristiriitojen  aiheuttajista.

Kirjan lähtötilanne on se, että vähän alle nelikymppinen mies on menossa Bruce Springsteenin kahteen konserttiin Turussa  ja  majoittuu  tuttujen  luokse. Koko ajan hän tuntee häpeää,  majoittumisestaan, aterioimisestaan  jne.  Hän  osallistuu  perheen  työhönkin, pihan  haravoimiseen ja tiskaamiseen,  lähinnä  häpeän  tunteen  takia. Osittain  kirja  onkin  myös  tarina  miten  kasvetaan pois tuosta  häpeästä. 

Kirjan perusajatus  tulee  esille alun  kuvitteellisessa  keskustelussa Springsteenin kanssa:

”Kysyin vielä tunsiko hän syyllisyyttä siitä, ettei hän ollut koskaan tehnyt oikeita töitä, vaan  oli kieltäytynyt töistä nuoresta saakka ja suostunut tienaamaan ainoastaan soittamalla, ikään kuin hän ajattelisi olevansa liian  hyvä tekemään tavallisia töitä. Hänhän kuitenkin lauloi melkeinpä pelkästään työtätekevistä ihmisistä ja arjen sankaruudesta. Silloin Bruce laski katseensa vieläkin alemmaksi ja nyökytteli hitaasti päätään. Hän oli pitkään hiljaa. Yeah, hän sanoi viimein, there’s a conflict.”

Kirjan  ensimmäinen  puolisko  käsittelee  Springsteenin  konserttia ja matkustamista sinne. On  vaikea  uskoa, että  Springsteenin  konsertteja intohimoisesti kiertävä  henkilö  voi  kokea  konsertin  niin  ulkopuolisen  tuntuisesti, kun  kirjassa  kuvataan.  Kuvauksessa  ei  ole  juurikaan menoa tai sisäistä tunnetta, vain  havaintoja.  Alkuosan  parhaat  jaksot  liittyvätkin  matkojen ja matkoihin  liittyvien tapahtumien kuvauksiin.  Niihin  kirjoittajan  tyyli  sopii.

Ensimmäisen  osan  jälkeen  kirja  paranee  huomattavasti. Siirrytään työllistämiskoulutukseen  ja  uraohjaukseen  ja  pohditaan  työttömyyttä ja perustulon  merkitystä. Havainnoiva,  kuunteleva  ja asioita avoimeksi  jättävä  kirjoitustyyli  sopii tänne.  Asiat  jätetään tavallaan  myös  lukijoiden  pohdittavaksi. 

Kolmas  osa kirjoittajakursseineen  tekee  sitten  kirjasta  kokonaisen.  Päämäärät selkiintyvät ja  ovat  tavoitettavissa. Elämä on löytämässä tasapainon ja tulevaisuuden.

Tämä  on lopultakin  hyvä  kirja  ja myös aihepiiristään  huolimatta  optimistinen. Elämänkerrallinenkin ja  vielä  niin, että  itseäkin  katsotaan  kuin  ulkopuolista.  Ihmiskuvaukset  ovat  pääosin  lempeitä.

Kirjoittaa Ossi Nyman  kyllä  osaa ja  myös  toinen  olennainen  osa – ajatus kirjan  takana  on  kunnossa. Toivotaan  lisää  kun  pää  on  nyt  avattu. Röyhkeys  ei  kylläkään  ole  oikea  nimi  tälle kirjalle  mutta  ehkä  se  on  valittu  julkisuuden  takia.