Solveig
von Schoultz: ”Ja juotan kamelisikin”
WSOY 1967
Novellikokoelma, jonka tekstit ovat kolmesta eri teoksesta
-
Närmare någon (1951)
-
Den blomstertid (1958)
-
Även dina kameler (1965)
Suomentanut
Toini Havu
Vaikka
runoilijana Solveig von Schoultz (1907 – 1996) on ollut minulle tuttu, niin vasta nyt tartuin ensimmäisen kerran
hänen muuhun tuotantoonsa.
Novellikokoelma ”Ja juotan kamelisikin”
on hyvin koottu valikoima hänen novellituotannostaan. Siihen valitut novellit ovat noin viidentoista
vuoden ajalta ja mukavasti erilaisia.
Tätäkin
teosta lukiessa tulee mieleen, miten
suomenruotsalainen kirjallisuus niin
helposti jää taka-alalle
suomenkielisellä puolella. Huiput
tietysti tulevat näkyviin,
mutta suuri osa laadukkaasta kirjallisuudesta jää liian vähälle huomiolle. Näin on käynyt
myös Solveig von Schoultz:lle. Runot ovat kyllä päässeet esille, mutta myös proosaq ansaitsisi suuremman lukijakunnan.
Tämä
novellikokoelma on kerrassaan erinomainen. Siinä näkyy useammassakin novellissa
hienosti, miten kirjailija
pääsee sisälle lasten maailmaan. Asioita osataan katsoa lasten
silmin ja valitettavasti tuo näkymä
myös paljastaa sen, kuinka helposti ja
liian aikaisin me aikuiset pakotamme lapset siirtymään todellisen ja
mielikuvitusmaailman yhdistelmästä meidän kutsumaamme todelliseen maailmaan. Itse asiassa en ole varma, onko tuo siirtyminen missään
mielessään tarpeellista tai edes
hyödyllistä, edes aikuisten kohdalla. Lapsen maailman kuvaajana
kirjailijaa voi hyvin verrata Bo Carpelaniin,
Lasten
lisäksi Schoultz katsoo maailmaa naisten näkökulmasta. Erinomaisesti tämä tulee
esille novellissa Tiibet. Tavallaan tuo näkökulma tulee
esille myös koulumaailmaan liittyvissä novelleissa. Tuon maailman kirjailija tunsi, sillä hän valmistui
kansakoulunopettajaksi. Koulumaailmassa yhdistyy myös lasten ja
aikuisten maailma ja nuo novellit ovat tältäkin kannalta hyvin kiinnostavia.
Novellit
eivät ole iloisia. Ne ovat kaihoisan surumielisiä ja koskettavat kaikkia inhimillisiä tunteita. Kirjailija ei
syyllistä, vaan on ymmärtävästi
ihmisen puolella. Tämä tulee esille
novellissa ”Enkeli käy läpi
huoneen”, joka kertoo yksinäisyydestä mutta myös sairaalloisesta kiintymyksestä
tavaroihin, jopa ihmisten kustannukselle.
Kirjan
upein novelli on ” – ja juotan kamelisikin”.
Tavallaan sekin kertoo miesten ja naisten ajattelutapojen välisistä eroista,
tavasta suhtautua elämään ja muistojen
merkityksestä. En kerro sen juonta, se pitää itse kokea, mutta tämänkin novellin kohdalla kannattaa
olla kärsivällinen ja antaa kertomukselle aikaa kehittyä. Tämä oli yksi
hienoimpia lukukokemuksia aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti