Niillas Holmberg: "Halla Helle"

 

 

 

Niillas Holmberg: ”Halla Helle”

Gummerus 2021

455 sivua

 

”Halla Helle”  on  saamelaisen Niillas Holmbergin (Jalvvi Anna-Liissás Niillas) ensimmäinen  romaani,  joka  sijoittuu  kirjailijan  synnyinseudulle Utsjoelle. Kirja  kertoo  saamelaisuudesta ja saamelaisuuden  perinteistä, mutta  sijoittuu  nykyaikaan ja  katsoo  ympäristöään alueelle  muualta  tulleen, Samun,  ulkopuolisin  silmin. Vaikka  kirja kertookin   saamelaisuudesta,  ei  olennaista  ole  niinkään heidän erilaisuutensa  korostaminen,  vaan  se,  miten tietyt  yleisinhimilliset  piirteet,  ominaisuudet  ja  ongelmat  välittyvät  samalla  tavalla  erilaisissa  ympäristöissä.

Erityisesti  kirja  korostaa  kuitenkin  perinteen  merkitystä  ihmisille. Näiltä  osin  se  on  erityisesti Ellen ja Samun  tarina,  mutta  erityisesti saamelaisuuden  tarina,  joka  laajenee  yleisinhimilliseksi erityisesti  Jungin  teorioiden  kautta.

Kirja on yleisinhimillinen ja  tavallaan  tajuntaa  laajentava, kun  se näyttää  miten  maailman  kokemisen pääpiirteet ja  niiden  tuomat  perinteet ja  vaikutukset  ihmiseen voivat  olla  samanlaisia,  vaikka  yksittäiset  asiat  kuten  elinympäristö,  tavat  tai  ihonväri  ovatkin  erilaisia. Lisäksi  koen  kirjan  nimellä  olevan  kaksoismerkityksen.  Vaikka  se  on  myös  kirjassa  taiteilijanimi,  on  se myös kuvaus  vastakohdista. Kirjassa  monia  asioita mm. saamelaiskysymystä  käsitellään  vastakohtien  kautta. Esitellään  vastakkaisia  näkemyksiä  ja  yritetään  niiden  kautta  löytää  myös  yhteinen  näkemys.  Monien  asioiden  osalta  tämä  toimii  hienosti  ja  kirjaa  voidaan  näiltä  osin  pitää  rakentavan  keskustelun  ja  neuvottelutaidon  oppikirjana. Näitäkään  asioita  ei  tuoda  mukaan  päälle liimattuina,  vaan  olennaisena  osana  kirjan  juonirakennetta.

Olennaisinta tuo  vastakohtaisuus  on kuitenkin Ellen kokemuksissa. Hänen  mielensä  järkkyy,  kun se  ei  tiedä pitäisikö  elää perinteiden mukaisella  tavalla,  vai taiteellisten  taipumusten  tuomalla modernilla  tavalla. Hän kokee, ettei  sama  ihminen  voi  toimia  kahdella niin  erilaisella  tavalla. Tämä  ristiriita  näkyy Ellen  unissa,  jotka  hän  kirjoittaa  ylös  ja  joita  Samu  yrittää  selvittää Freudin  ja Jungin  teorioiden  avulla.  Tästä  ristiriidasta  alkaa  kirjan  mielenkiintoisin  jakso,  joka tekee  tästä  kirjasta  loppua  kohden  oikeastaan  tietokirjan  tavalla, joka  ei  vähääkään  heikennä  sen  luonnetta  romaanina.

Kirjan  loppuosan  tulkinnat  unista  ja lopulta  sen  ymmärtäminen,  että Ellen ristiriita  onkin  perinteisen  elämäntavan  ja taiteellisten  lahjojen  tarjoaman  uuden  elämäntavan valinnan välillä  johtaa  pohdintoihin  ja  keskusteluihin  jotka  ovat  uraauurtavia  ja lukijan  tajuntaa  laajentavia. Samu  kiteyttää  asiaan  keskustellessaan  Ellen  ystävien  kanssa  seuraavasti:

”Minusta tuntuu, että myyteistä on evoluution myötä muodostunut tärkeä osa ihmisen sisäistä toimintamekanismia. Vaikuttaa siltä, että yks niitten  tehtävistä  on operoida eräänlaisena välittäjänä ihmismielen tiedostamattoman osan ja tietoisen minän välillä Kun ihmisen tietoinen asenne ja toiminta on jollakin tapaa valinnaista, tiedostamaton osa kommentoi ja arvostelee, hienosäätää ja oikoo, ja sen  se tekee usein jonkin myytin välityksellä – tarkemmin sanottuna johonkin myyttiin liittyvän symbolin välityksellä. Tän  toiminnan ilmeneminen  unissa ja näyissä ei edellytä sen  tiedostamista, aivan kuten aivojen välittäjäaineetkaan ei tarvi tiedostamista välittääkseen signaaleja  hermosolujen  välillä.”

 

Vanhojen saamelaisten  tarinoiden  kautta Elle  tajuaa  kuinka  ihmisissä  voi  olla  kaksi  puolta. Herkillä  ihmisillä  ne tuntuvat  voimakkaammin,  mutta  ihminen  voi  elää  tasapainossa  niiden  kanssa. En  paljasta  juonta  enempää,  mutta korostan  kirjassa  olevien  saamelaistarinoiden  merkitystä. Niitä  on  useassa  kirjan  kohdassa  ja  ne  ovat  tärkeitä  meille  kaikille.

Tämän kirjan  loppu  on niin kaunis, että se panee  paatuneimmankin  lukijan  kyynelehtimään ja ne  kyyneleet  merkitsevät  myös  jonkun uuden  ymmärtämistä. Tämä  on myös  kirja  jonka  jokaisen  suomalaisen, myös  saamelaisten,  pitäisi  lukea. Saamelaisille  asiat  ovat  tuttuja,  mutta tässä nykyiset  saamelaisuuden  ongelmat  yhdistetään  hienosti  perinteisiin, tai  oikeastaan perinteiden  unohtamisen  aiheuttamiin ongelmiin. Kirja  sijoittuu  tähän  päivään ja näitä  tämän päivän ongelmia  ja  uhkia  käsitellään  monipuolisesti ja  pohtien. Muille  suomalaisille  kirja  avaa  oven uudenlaiseen  maailmaan  ja  elämää, opettaa  arvostamaan sitä  ja  sen  arvoja  ja parhaimmillaan  paljastaa häikäilemättömätkin pyrkimykset saamelaisuuden  perinteisten  elinolojen tuhoamiseen. Kaikki  tämä  kerrotaan  kiinnostavan ja yllättävän tarinan  kautta. Kaiken  tämän  lisäksi  kirja  on myös lämmin  rakkaustarina, joka  ei  suinkaan etene  romanttisten  haaveiden,  vaan  elämän  ehtojen  kautta. Kirja avaa parhaimmillaan  myös  silmiä ymmärtää erilaisuutta, perinteiden  merkitystä ihmisille  ja opettaa arvostamaan  niitä. Mutta antaa se  eväitä  vielä enempäänkin  - elämän ymmärtämiseen.