Saila Susiluoto: "Kehrä"

 

 

 

Saila Susiluoto: ”Kehrä”

Otava 2021

245 sivua

 

Saila Susiluodolta  on  ilmestynyt  kymmenen  runokirjaa. Kaikki  omanlaisiaan ja  erinomaisia. ”kehrä  on  hänen  ensimmäinen  proosateoksensa. Aivan  kirjan  alussa  hän  kertoo:

”Residenssin remontti on viivästynyt, se saa minut levottomaksi, luultavasti etsin minkä tahansa tekosyyn jotta voin olla kirjoittamatta. Uskon että löydän sellaisen, runot väistävät minua, olen kääntänyt niille selkäni, olen leikannut itseni irti siitä havaitsemistavasta jota runoon tarvitaan.”

Kun  katsoo  hänen aiempaa  runotuotantoaan  ja  sitä, että  hän selvästi  uudistuu  kirjojen  välillä, ei  kannata  huolestua. Luultavasti  tuo toteamus  merkitsee  vain  sitä, että  jotain  ihan  uutta  on taas  tulossa. Sitä  odotellessa  on virkistävää  lukea  tämä,  muistoja, elämänkokemuksia, havaintoja  ja  esseistisiä  pohdintoja  sisältä  kirja ”Kehrä”.

Kirjan  takakannessa sanotaan, että  kirja kertoo ”matkustamisesta, paikoista, surusta ja luopumisesta. Ihmisestä muodonmuutoksessa”. Totta  on, että  nämä elementit  ovat  kirjassa  mukana. Kirjassa  on herättäviä  jaksoja  ilmastonmuutoksesta  ja sen kokemisesta. Kirjan  mukaiset  tunteet  ja toisaalta myös  voimattomuuden  tunne ovat  yhteisiä ajatteleville  ihmisille. Syyllisyyden  tunne  koskettaa  monia  ja  silti  elämää  jatketaan  lähes  entiseen  tapaan. Minusta  nämä  tuntemukset  tulevat  kirjassa  hienosti  esille. Ne  ovat  elämässä  aina  mukana, eikä  niitä  voi  paeta.

Minusta  kirjan peruslähtökohta  on  kuitenkin  muualla. Se  kertoo siitä  tuskasta  mitä kirjoittaja  kokee yrittäessään  luoda  uutta, joka  ei  kuitenkaan halua tulla  näkyville ja muokattavaksi.  Kun tämä kirja on päiväkirjamuotoinen teos ajasta Mazzanon taiteilijaresidenssissä on luonnollista, että  kirjoittamiseen  pääsemisen  tuska saa ajatukset  harhailemaan  ja siten kirjan  aiheetkin  vaihtelevat. Se  ei  kuitenkaan  vähennä  kirjan  kiinnostavuutta. Kirja  on  näiltä  osin  myös  hyvin  intiimi,  kun  mieleen  palaavat  hyvin  henkilökohtaiset  muistotkin.  Kirjassa  on niiden  lisäksi  hyvin  tärkeitä  jaksoja  kielen  ja sanojen  merkityksestä, perinteestä, ja  ennen kaikkea ilmastonmuutoksesta.

Lohdullisinta  kuitenkin  on,  että  minusta  kirjailija  löytää myös  kirjoittamisen  ajatuksen, vaikka  ei  sitä  ehkä  vielä  itse  tunnustakaan. Sitä  kuvaa  minusta  seuraava  pätkä  kirjasta:

”Päivittäin seisahdun, en saa happea, kauhu on kuin ilmassa väreilevä haava, lovi joka leviää reunoiltaan: loppuuko maailma, tähänkö se pysähtyy, ei juuri nyt, vaan kohta. Ei ole meille vuosisatoja tyrkytettyä onnellista ratkaisua, ei jumalaa koneesta, ei yhtäkkistä innovaatiota joka pelastaa planeetan ja sen niin rikkaan ja monimuotoisen ja ihmeellisen luonnon, tai  pelastaa meidät, ironisesti jopa maailmanlopun käsitteillä vitsailevat valkoiset, rikkaat ja sydämettömä5t ihmiset, meidät jotka emme ole valmiita luopumaan mistään, jotta viimeiseen asti saamme nauttia näistä etuoikeuksista jotka sattuma on kasannut kapeille harteillemme, jotta voidaan  vielä järjestää sellaisia kuin maailmanlopun juhlat.

Ei muuta kuin unohdus, katseen kääntäminen toisaalle, leikki: että kaikki on vielä  hyvin, kaikki  muuttuu  vielä paremmaksi, aika.”

Tiedostaminen on usein  myös tekemisen  alku   ja sitä  tämä  pätkä  mitä suurimmassa  määrin  on. Kirjan  loppu  on  minusta  kaikkineen  ja  historiallisine  taustoineen  selvästi  uuden  alku.

Tämä  oli  minun  kokemukseni  ja  tulkintani. Kirjan  monipuolisuus  tarjoaa  lukijoille  myös  muita  mahdollisuuksia.

Minusta ”Kehrä” on  mielenkiintoinen, päiväkirjamainen teos jaksosta, jossa  kirjailija  tuskailee  uuden  aloittamisen  kanssa. Ajatukset  harhailevat muistoissa, nykypäivässä  ja  tulevaisuudessa. Mukana  on  henkilökohtaisia muistoja, ajatuksia  perinteestä, sanojen  ja  kielen  merkityksestä     ja ihmisestä  tuhoamassa tätä  maailmaamme. Kirjan loppuosa on vaikuttava ja tuntuu,  kuinka  kirjailija sen  myötä  löytää työlleen  uuden  alun.  Tämä  kirja  tarjoaa  paljon  erilaista  ja tarpeellista  ajateltavaa  kaikille lukijoille.