Heidi Köngäs: "Siivet kantapäissä"

 

 

 

Heidi Köngäs: ”Siivet kantapäissä”

Otava 2021

363 sivua

Kansi Anna Lehtonen

 

Ensiksi  kiitos  siitä, että  kirjan  väliin  oli lisätty lehtinen kannen  suunnittelusta. Anna Lehtonen  kertoo  siinä  kannen  suunnitteluprosessista  ja  tekemistään  ratkaisuista. Se  auttaa  kiinnittämään  huomiota  kanteen, joka  onkin  taidetta.  Upeaa työtä.

Blogiini  liitin valokuvan  kirjasta  ja sen  taustalle  sijoitin  Olavi Paavolaista  esittävän  keramiikkapatsaan. Tämä kuvaa  sitä,  että samalla  kun  kirja  kertoo  Marja Rankkalasta, kertoo  se myös Olavi  Paavolaisesta  ja  laajemminkin  tuon  ajan  taiteilijaelämästä ja Radioteatterin historiasta. Olavi  Paavolaisen  kautta tämä kirja  yhdistyy  myös Heidi Köngäksen aiemmin (2015) ilmestyneeseen  kirjaan ”Hertta”.

Tämä  on kerrassaan  upea  kirja. Kaunis  ja  samalla  kertaa  myös  surullinen. Kirja  osoittaa, että  lukijan sydämeen  ja tietoisuuteen  on monta  tietä. Heidi Köngäksellä  on  omanlaisensa  tie ja se  toimii. Hän  pystyy  yhdistämään henkilöiden  tarinat  hienosti  ja  elävästi  ulkoiseen  todellisuuteen ja  ulkoiset  tapahtumat  henkilöiden  kokemuksiin  ja  tunteisiin niin, että lukija tuntee  kokevansa  ne  itse.

Vaikka  kirja  kertoo Marja Rankkalan  elämän  lapsuudesta  nuoruuteen, on se myös  paljon  enemmän. Rankkalan  elämä  on itsenäisen ja itsellisen  naisen, pätkätyöläisen ja taiteilijan (näyttelijän, ohjaajan  ja  dramaturgin) elämää. Tämä arki  on  kirjailijalle  tuttua ja se on aidosti  kuvattu ja  varmaan siksi, että se  on ollut  osaltaan  myös Heidi Köngäksen  arkea. Upeita ovat  kuvaukset  siitä,  miten Marja  valmistautuu  esityksiinsä näyttelijänä. Erityisesti Kirsti Flemingin  rooli vaikuttaa  häneen  itseensäkin  pysyvästi  ja  korostaa  hänen  itsenäistä  rooliaan  myös  elämässä.

Tämän  päätarinan  sisällä  on  minusta  useita  tärkeitä teemoja  ja  tarinoita. Ehkä  tärkein teema  on rakkaus. Vaikka esimerkiksi Rankkalan  ja Olavi Paavolaisen  rakkaustarina  päättyy  kirjassa  surullisesti, on se  kaunis. Muutenkin  kirjan  kuvaamissa  rakkaustarinoissa  korostuu seksuaalisuuden  lisäksi  henkisen  yhteyden merkitys.  Näin hienosti  ja kokonaisvaltaisesti  kerrottuja rakkaustarinoita tulee  harvoin  vastaan. Rakkausteemaan  liittyy myös kuvaus  naisten seksuaalisesta  vapautumisesta  ehkäisypillerien  tulon  myötä. Siihen  on  hienosti  liitetty  myös  etelänmatkailun  lisääntyminen.

Kirjan  viimeinen  rakkaustarina, rakastuminen Josefiin  tuo  esille kaksi  tärkeää seikka. Myös  vanhemmalla  naisella  on oikeus rakastaa  nuorempaa  miestä. Ei  vain niin, että miehillä  on oikeus rakastaa  ja haluta nuoria naisia. Tämä  tarinaa korostaa  myös  sitä, että  rakkaus  kuuluu kaikille,  niin  nuorille  kuin vanhoillekin.

Marjalle itsenäisyys ja suhtautuminen  seksiin  ovat  aina  merkinneet  sitä,  että  häntä  pidetään  poikkeavana.  Marja  toteaakin  itse:

”Moralisointi ei enää kiinnosta minua, hippien vapaa rakkaus, Make love not war, kuuluu myös minulle. Elin nuoruuteni kokonaan väärällä vuosikymmenellä. Minä olin 60-lukulainen jo silloin kun muut olivat vielä korkeakirkollisia, kun tytöt vartioivat neitsyyttään, säästivät sitä sille oikealle tai edes sen illuusiota, varoivat kaikkea, mikä olisi tahrannut heidän moraalinsa ja naimalykkynsä.”

Rakkaus-teeman  lisäksi  kirjan  hienoimpia  osia  on  kuvaus talvisodan  ajasta, Marjan  ollessa lottana Konnunsuolla.  Se osuus  tuo  hyvin  esille  sodan kauhut, tuskat ja sitkeän  kamppailun selviytymisen  puolesta. Tämäkin osuus  tuo  hieman  toisenlaisen  näkökulman  sotaan. Kotirintaman näkökulman.

Marjan  elämäntarina tuo  lukijan  eteen  myös  yhteiskunnan  muutoksen  ja  hänen  lähellään  olevien  ihmisten  kohtalot. Lukijan tutustuu  kirjassa lukuisiin Radioteatterin  tunnettuihin hahmoihin. Näkee SKP:n sisäisten  ristiriitojen  alun ja Hertta Kuusisen  ja Olavi Paavolaisen  suhteen. Nämä rikastuttavat  kirjaa  ja  liittävät  sen tapahtumat elävään  elämään.

Tämä on upea  kirja. Marja Rankkalan  elämäntarinan  kautta lukijalle  avautuu näköala itsenäisen  ja  itsellisen  naisen  ja taiteilijan elämään, Radioteatterin  kehitykseen, taiteilijaelämään  ja  yhteiskunnan  muutoksiin. Yhtenä tärkeänä  teema kirjassa  on  rakkaus ja sen  rakkaustarinat  ovat sekä kauniita, että toivottomia,  mutta  nostavat  esille  myös  tärkeitä  kysymyksiä.

Lukijan  sydämeen ja tietoisuuteen  on  monia  teitä. Heidi Köngäksellä  on omanlaisensa ja  toimiva  tapa  tavoittaa  lukija. Kirjassa  hän  yhdistää Marja Rankkalan elämän ja kokemukset  todellisuuteen  niin, että  lukija tuntee kokevansa  ne lähes itse.