Taina Latvala: ”Torinon enkeli”
Otava 2021
330 sivua
”Torinon enkeli” on mielestäni Taina Latvalan paras teos tähän saakka ja se asettuu tämän vuoden kirjatarjonnassa hienosti muiden parhaiden naiskirjailijoiden teosten rinnalle (Anni Kytömäki, Sirpa Kähkönen, Heidi Köngäs, Rosa Liksom). Hienoa on, että kaikkien näiden kirjailijoiden teokset ovat hyvin erilaisia, mutta tarjoavat kaikki hienon lukunautinnon.
Taina Latvalan tekstiä on nautinnollista lukea. Tässäkin teoksessa vetävä ja kiinnostava tarina kuljettaa mukanaan myös pohdintoja äidiksi tulemisesta ja oikeastaan myös muista keski-ikään liittyvistä ongelmista. Ne soljuvat tekstissä hienosti rinnakkain. Kirja on jaksoteltu lukemisen kannalta mainiosti. Se sisältää vuorotellen pohdinnallisia jaksoja ja kuvauksia nykyarjesta ja lapsuudesta Suomessa, osin jaksoja Torinosta ja Torinon kirjailijaresidenssissä ”asuneiden” ihmisten päiväkirjamerkintöjä tai pätkiä ”Torinosta kertovasta kirjasta”. Nämä jaksot kulkevat hienosti rinnakkain ja syventävät kukin osaltaan kirjan tarinaa. Valtaosa niistä on fiktiivisiä. Kaiken kruunaa hieno huumori. Se ei ole päällekäyvää, vaan hienovaraista niin, että se saa suupielet nousemaan ylös. Kun huomasin tämä kirjan alussa, oli pakko katsoa kirjan kansilehdeltä kirjailijan kuvaa ja totta tosiaan, kyllä hänen silmänurkastaan pieni ilkikurinen välke löytyi. Tällainen huumori on arvokas lahja elävällä ihmisellä ja se on lahja myös lukijalle. Se tekee raskaammistakin jaksoista kevyempää lukea, eikä kuitenkaan vähennä tekstin painoarvoa.
Sekä kirjan osien Raamatullinen otsikointi että raamatullinen vastaaminen ongelmakysymyksiin ovat ajatuksena erinomaisia, mutta eivät kaikin osin käytännössä niin hyvin toimiva. Vastauksina olevat lauseet ovat liiankin tulkinnanvaraisia. Mutta kyllä tällainen kokeilu sopii tähän kirjaan ja varmaan voi tuoda jotain uutta myös tulevaisuuden teksteihin. Kiitokset rohkeudesta.
Kirjassa pohditaan perusteellisesti ja syvällisesti päätöstä äidiksi tulemista. Niin omia tuntemuksia, kuin myös ulkopuolisia paineita. En ota tässä kantaa naisten kehollisiin tekijöihin, mutta monesti ulkoiset paineet, oma suku, puoliso tai yhteiskunta ovat niin suuria, ettei nainen itse pysty tekemään päätöstä, vaan muut tekevät sen hänen puolestaan. Sen vuoksi tämän kirjan pohdinnat ovat tervetulleita, sillä niistä moni löytää kuvauksen myös omaan tilanteeseensa. Kirja kuvaa hienosti juuri omia tuntemuksia ja pelkoja, sekä hienovaraista tai suorempaa painostusta äitiyteen.
Meillä on vielä hyvin vanhakantainen suhtautuminen äitiyteen. Sodan jälkeen synnyttämistä pidettiin kansalaisvelvollisuutena, jopa äidin hengen kustannuksella. Tuosta ajasta on hieno kuvaus Anni Kytömäen kirjassa ”Margarita”. Nyt on taas alettu puhua synnytystalkoista, jotta yhteiskunnan tuottavuus voitaisiin pitää korkealla tasolla. Kuitenkin maapallon tulevaisuuden kannalta yksi suurimpia uhkia on liikakansoitus. Jotenkin tuntuu, ettei yhteiskunnan tuottavuuden kasvu äitiyden perustekijänä kuulosta oikealta. Kirja ei niinkään puutu näihin tekijöihin mutta nostaa äitiyden perusteet muuten hyvin esille. Voisiko sittenkin olla niin, että äitiyteen suhtautumisessa olisi useampiakin oikeita tapoja. Kirja jättää kysymyksen mielenkiintoisella tavalla auki. Mutta kirjan viimeinen lause on tärkeä:
”Ainakin minun olisi oltava täysin rehellinen.”
Kirja kuvaa hyvin myös keski-ikäisyyden ongelmia. Miten elämäntavan tulisi muuttua, alkaako parisuhde tuntua jo liiankin tutulta ja mitä tulisi tehdä kun aika loppuu. Nämä asiat tulevat tietysti aina vastaan, mutta voin sanoa näin 74-vuotiaana, että samat asiat minulla ovat esillä vieläkin. Ei elämä ehkä sittenkään lopu keski-ikään.
Tarina Torinosta ja sen paranormaaleista ilmiöistä on kuitenkin kirjan helmi. Mielikuvituksellinen, nautinnollinen ja koskettava. Ei siitä tässä enempää, sillä se pitää itse kokea. Se on kirjoitettu sydämellä ja lämmöllä.
”Torinon enkeli” on tämän kirjavuoden helmiä. Kauniisti, lämmöllä ja huumorilla kirjoitettua tekstiä, joka sisältää kiinnostavan tarinan Torinon ”enkelistä” mutta myös kiinnostavaa pohdintaa äitiyteen sitoutumisesta ja myös keski-ikäisyyden haasteista. Faktat ja fiktio sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla niin, että lukija saattaa oivaltaa myös tavallisuudesta poikkeavia mahdollisuuksia elämän suuriin kysymyksiin. Ja mikä lopultakaan on totta. Tämä kirja pitää otteessaan ja sen lukemisesta nauttii.
Kiitokseksi sopii vielä kirjasta lainaamani lause. Tämä avautuu vain kirjan lukeneille.
”Sinun ilmiömäinen älysi tulee häikäisemään kaikki.”
Tästä kirjasta voisi kertoa vielä paljon muutakin, mutta ulkona keltainen Subaru odottaa talvirenkaitaan, sillä matka pohjoiseen karpalosoille odottaa. Vai oliko se auto sittenkin beige Hyundai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti