Jorge Luis Borges: ”Seisemän iltaa”
Aviador 2020 (toinen painos)
123 sivua
Suomentaja Pentti Saaritsa
Alkuperäisteos ”Siete noches” (1980)
Tähän teokseen on koottu seitsemän Borgesin vuonna 1977 pitämää esitelmää. Otsikon mukaisesti aiheita on seitsemän ja ne vaihtelevat ”Jumalaisesta näytelmästä” sokeuteen. Otsikot eivät kuitenkaan rajoita esitelmien sisältöä, sillä tapansa mukaan Borges kuljettaa ajatuksia laajemminkin inhimillisen elämän alueilla. Kaikki esitelmät ovat kiinnostavia, silmiä avaavia ja antavat entistä paremman kuvan Borgesista myös henkilönä. Hienoa, että tämä alun perin jo 1980 julkaistu teos on nyt saatu suomennettua.
Esitelmä ”Jumalaisesta näytelmästä” on pitkälti myös kertomus Dante:sta, teoksen tekijänä ja Borgesin tekstiä kannattaa verrata myös tässä blogissani arvioituun kirjaan Olof Lagercrantz: ”Helvetistä paratiisiin, kirja Dantesta ja hänen näytelmästään”. Haluan nostaa tässä esille vain yhden seikan Borgesin tekstistä: Odysseuksen kuoleman. Odysseus hukkui laivoineen ollessaan lähestymässä vuorta joka erehdyttävästi muistutti Danten Paratiisin vuorta. Sitä etsiessään Odysseus tukeutui järkeen ja sai tuomionsa. Dante aavisti Borgesin mukaan saavansa saman kohtalon, sillä on runonsa kirjoittamalla loukannut yön, Jumalan ja jumaluuden salaperäisiä lakeja, ennakoimalla runossa esitettyjen henkilöiden tuomiot.
Tämä tulkinta voitaisiin vielä yleistääkin, liittämässä siihen Aatamin ja Eevan kohtalo. Tieto ja sen hankkiminen on näissä tarinoissa Jumalan tahdon vastaista. Varsin kauhistuttava ajatus, mutta se on tämän blogin kirjoittajan esittämä, ei Borgesin. Päinvastoin Borges korostaa kirjan tärkeyttä toteamalla: ”Tiedän, että tämä kirja tulee yltämään kauemmas kuin minun valvotut yöni, meidän valvotut yömme.” Mutta niin tulevat jatkumaan sen tulkinnatkin ja Borges on tehnyt yhden hienon tulkinnan.
Luennossa ”Tuhat ja yksi yötä” kerrotaan näiden tarinoiden historiasta ja myös tarinakokoelman nimen symboliikasta. Borges tulkitsee niin, että kuvitelma jostain loputtomasta on olemukseltaan sukua Tuhannelle ja yhdelle yölle. Borgesin luento nostaa kirjan uudelle tasolle. Meillähän sitä on paljolti pidetty pelkästään satukirjana mutta sehän on paljon muutakin.
Yksi hieno luentojakso käsittelee buddhalaisuutta. Vaikka buddhalaisuuden asema onkin nykyisin pienempi kuin Borgesin luentojen aikaa, ei sillä ole luennon tärkeimmän asian kannalta merkitystä. Tärkeintä on nimittäin toisten uskontojen ymmärtäminen. Millään uskonnolla ei tälläkään hetkellä ole kannattajinaan edes kolmasosaa ihmiskunnasta. Jonkun uskonnon väittämisellä ainoaksi oikeiksi onkin juurensa enemmän ihmisten mielissä kuin todellisuudessa. Luennon lopussa Borges kertoo miten on luennossaan yrittänyt suhtautua buddhalaisuuteen. Se on tapa, jonka mukaisesti meidän muidenkin tulisi toimia.
”Minulle buddhalaisuus ei ole museoesine., se on pelastuksen tie. Ei minulle, mutta miljoonille ihmisille. Se on laajimmalle levinnyt uskonto, ja uskon käsitelleeni sitä kaikella mahdollisella kunnioituksella tämäniltaisessa esitelmässäni.”
Borgesin luentojen otsikot ovat: Jumalainen näytelmä, Painajaisuni, Tuhat ja yksi yötä, Buddhalaisuus, Runous, Kabbala ja Sokeus. Ne ovat kaikki sisällöiltään kiinnostavia mutta nostan niistä esille enää luennon ”Sokeus”. Borgeshan sokeutui vähitellen ja luennossaan kertoo seikkaperäisesti sokean ja sokeutuvan elämästä ja kokemuksista. Borgesin kerronnan tärkeä anti on kuten Saaritsa esipuheessaan sanoo:
”Sokeuden voi kokea yhtä hyvin voimana kuin puutteena, siunauksena kuin kirouksena. Borges on ainutlaatuisella tavalla muuntanut sen voimaksi, kiistattomaksi näkemiskyvyksi joka ei todisteluja kaipaa.”
Jorge Luis Borgesin ”Seitsemän iltaa” on jälleen aarre kaikille Borgesin ystäville. Kirjan seitsemän luennon aiheet vaihtelevat, mutta rikastuttavat aina lukijaa yleisillä taidetta ja kulttuuri koskevilla tiedoilla ja näkemyksillä, mutta myös korostavat yleisinhimillistä maailmankatsomusta, suvaitsevuutta ja ymmärtämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti