Hae tästä blogista

torstai 4. marraskuuta 2021

Jorge Luis Borges; "Seitsemän iltaa"


 

 

 

 

Jorge Luis Borges: ”Seisemän iltaa”

Aviador 2020 (toinen painos)

123 sivua

Suomentaja Pentti Saaritsa

Alkuperäisteos ”Siete noches” (1980)

 

Tähän teokseen  on  koottu  seitsemän Borgesin  vuonna 1977  pitämää  esitelmää. Otsikon  mukaisesti  aiheita  on seitsemän  ja  ne  vaihtelevat ”Jumalaisesta näytelmästä”  sokeuteen.  Otsikot  eivät  kuitenkaan  rajoita esitelmien  sisältöä,  sillä  tapansa  mukaan Borges  kuljettaa  ajatuksia laajemminkin  inhimillisen  elämän  alueilla. Kaikki  esitelmät  ovat  kiinnostavia, silmiä avaavia  ja  antavat  entistä  paremman kuvan Borgesista  myös  henkilönä. Hienoa,  että tämä  alun perin  jo 1980  julkaistu  teos  on  nyt saatu suomennettua.

Esitelmä ”Jumalaisesta näytelmästä”  on pitkälti  myös  kertomus Dante:sta,  teoksen  tekijänä  ja Borgesin  tekstiä  kannattaa  verrata  myös  tässä  blogissani arvioituun  kirjaan Olof Lagercrantz: ”Helvetistä paratiisiin, kirja Dantesta ja hänen näytelmästään”. Haluan  nostaa tässä  esille  vain  yhden  seikan  Borgesin  tekstistä: Odysseuksen  kuoleman. Odysseus  hukkui  laivoineen  ollessaan  lähestymässä  vuorta  joka erehdyttävästi  muistutti  Danten  Paratiisin  vuorta. Sitä  etsiessään  Odysseus  tukeutui  järkeen  ja  sai  tuomionsa. Dante  aavisti  Borgesin  mukaan saavansa  saman  kohtalon,  sillä  on  runonsa kirjoittamalla loukannut yön, Jumalan  ja  jumaluuden salaperäisiä  lakeja, ennakoimalla  runossa  esitettyjen  henkilöiden  tuomiot.

Tämä  tulkinta  voitaisiin  vielä  yleistääkin,  liittämässä  siihen  Aatamin  ja  Eevan  kohtalo. Tieto  ja  sen  hankkiminen  on näissä tarinoissa Jumalan  tahdon  vastaista. Varsin  kauhistuttava  ajatus,  mutta  se  on  tämän  blogin  kirjoittajan  esittämä,  ei Borgesin. Päinvastoin  Borges  korostaa  kirjan  tärkeyttä toteamalla: ”Tiedän, että  tämä  kirja tulee  yltämään kauemmas kuin minun  valvotut  yöni, meidän valvotut yömme.” Mutta  niin  tulevat  jatkumaan sen  tulkinnatkin  ja Borges  on  tehnyt  yhden  hienon  tulkinnan.

Luennossa ”Tuhat ja  yksi yötä”  kerrotaan näiden tarinoiden  historiasta  ja myös  tarinakokoelman  nimen  symboliikasta. Borges tulkitsee niin, että  kuvitelma  jostain  loputtomasta  on olemukseltaan  sukua Tuhannelle  ja  yhdelle  yölle.  Borgesin  luento nostaa  kirjan  uudelle  tasolle. Meillähän  sitä  on paljolti  pidetty  pelkästään  satukirjana  mutta  sehän  on  paljon  muutakin.

Yksi  hieno  luentojakso  käsittelee  buddhalaisuutta. Vaikka  buddhalaisuuden  asema  onkin  nykyisin  pienempi  kuin Borgesin  luentojen  aikaa,  ei  sillä  ole luennon  tärkeimmän  asian  kannalta  merkitystä. Tärkeintä  on  nimittäin toisten  uskontojen  ymmärtäminen.  Millään  uskonnolla  ei  tälläkään  hetkellä  ole kannattajinaan  edes  kolmasosaa  ihmiskunnasta. Jonkun  uskonnon  väittämisellä  ainoaksi  oikeiksi  onkin  juurensa  enemmän  ihmisten  mielissä  kuin  todellisuudessa. Luennon  lopussa Borges kertoo miten  on  luennossaan  yrittänyt  suhtautua  buddhalaisuuteen. Se  on  tapa,  jonka  mukaisesti  meidän  muidenkin  tulisi  toimia.

”Minulle buddhalaisuus  ei ole museoesine., se on pelastuksen tie. Ei minulle, mutta miljoonille ihmisille. Se on laajimmalle  levinnyt  uskonto, ja uskon  käsitelleeni sitä kaikella mahdollisella kunnioituksella tämäniltaisessa esitelmässäni.”



Borgesin  luentojen  otsikot  ovat: Jumalainen näytelmä, Painajaisuni, Tuhat  ja  yksi yötä, Buddhalaisuus, Runous, Kabbala  ja Sokeus. Ne  ovat  kaikki sisällöiltään kiinnostavia  mutta  nostan  niistä  esille  enää luennon ”Sokeus”. Borgeshan  sokeutui  vähitellen ja  luennossaan kertoo  seikkaperäisesti  sokean  ja  sokeutuvan  elämästä  ja  kokemuksista. Borgesin  kerronnan   tärkeä  anti  on  kuten  Saaritsa  esipuheessaan  sanoo:

”Sokeuden  voi  kokea yhtä hyvin voimana kuin puutteena, siunauksena  kuin kirouksena. Borges on ainutlaatuisella tavalla muuntanut sen  voimaksi, kiistattomaksi näkemiskyvyksi joka  ei todisteluja  kaipaa.”

Jorge Luis Borgesin ”Seitsemän iltaa”  on  jälleen  aarre  kaikille Borgesin  ystäville. Kirjan  seitsemän  luennon  aiheet  vaihtelevat,  mutta  rikastuttavat  aina  lukijaa yleisillä  taidetta  ja kulttuuri  koskevilla  tiedoilla  ja  näkemyksillä,  mutta  myös  korostavat  yleisinhimillistä  maailmankatsomusta, suvaitsevuutta  ja  ymmärtämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti