Kari Wikholm: "Pirtun tie, Rutt 96"

 

 

 

 

Kari Wikholm: Pirtun tie, Rutt  96

BoD – Books on Demand, Helsinki, 2021

195 sivua

 

 

Heti  alun  jälkeen  alkoi  tuntua, että  tämä  kirja  on huutanut  tarvettaan  tulla  kirjoitetuksi. Onneksi Kari Wikholm  on  huudon  kuullut, sillä  tämä  on  hieno  kirja pirtukaupasta  Raaseporin  ja  Inkoon  alueella  mutta  myös  paljon  enemmän. Minusta  tämä  kirja antaa  hienon  kuvan  tuon  rannikkoseudun elämästä, ristiriidoista ja  perinteistä. Toivoisinkin,  että  kari  Wikholm  jatkaisi  vielä  eteenpäin  ja  kertoisi  lisää  tuon  rannikkoalueen  historiasta  ja  osin  kielimuurin  taakse  jääneistä  tarinoista. Kielimuurilla  tarkoitan  sitä, kuinka  suomenkielisten  vallatessa  väestön  enemmistön, osa  tarinoista  jää  ruotsinkieliselle  puolelle. Niiden  pitäisi  kuitenkin  olla  yhteistä historiaa. Kirjassa ”Pirtun  tie, Rutt 96”  on  kyllä  tällaisille tarinoille paljon langanpätkiä  ja  kirjan  jälkisanoissa Kari Wikholm esitteleekin  monia  niistä.

Tämä  kirja  on  fiktiivinen  tarina  yhdestä  pirtukaupan  haarasta  ja  siitä  kuinka  laivuri  Sven, joutui  tai  meni siihen mukaan. Perusyynä  oli alueella  vielä  vallitseva  luokkajako, joka  vastusti epäsäätyisen  rakkauden  toteutumista  ja  siitä  johtuva  pyrkimys  nousta  osaksi  bättre folkia. Svenin  toiminta  rannikkolaivurina  loi  toiminnalle  hyvät  edellytykset. En paljasta  juonesta  enempää, sillä  tarina  kaikkine  käänteineen  on nautinnollista  luettavaa, sillä siinä on  pirtukaupan  lisäksi  lukuisia  kiinnostavia  käänteitä, jotka  hienosti  kuvaavat  30-luvun  ilmapiiriä ja  poliittista  tilannetta.  Kirjaan  on upeasti aikaansaatu aito 30-luvun  tunnelma  mm. aikakauteen  kuuluvan musiikin  ja  esiintyjien  kautta.  Kirja  tuo esille  myös  yleisemminkin  pirtukaupan  laajuutta,  pirtukauppiaiden  välistä  taistelua  ja  yhteenottoja  poliisin  kanssa. Kirja  päättyy myös  tältä  osin  myös  hienosti. Lukija  jää  miettimään  kuka  onkaan  se  suurin  konna pirtukaupassa.

Kirjan  voi  lukea dekkarimaisena pirtukaupan  kuvauksena,  mutta  se  on  paljon  muutakin.  Siinä  on  laaja  kuvaus  suomalaisten  sukellusveneiden  testauksesta  ja  suomalaisten  ja   saksalaisten (Weimarin)  yhteistyöstä  tällä  alueella. Kirja  kuvaa myös hienosti  alueen  rannikkolaivurein  toimintaa  ja  purjehtimista  Inkoon  ja Raaseporin  alueella ja  myös  matkoja Tallinnaan  saakka. Minusta  myös  nämä  purjehdusretket  ja  saariston reittien  kuvaukset  ovat kirjan arvokasta antia  ja osin  paikallista  kulttuuria  ja  perinnettä.

Kirja  on  fiktiota,  mutta  se  sisältää hengästyttävän  määrän  faktaa. Erityisesti  teknistä  tietoa laivojen  moottoreista,  sukellusveneistä, zeppeliinistä  ja  salakuljettajien ja  poliisin  käyttämistä  veneistä  ja  autoista. Kirja  on  kultakaivos  monelle  näiden  alojen  harrastajalle. Kirjan  lopussa  on  osio,  jossa  kirjoittaja  selventää  kirjassa esitettyjen faktojen  ja  fiktion suhdetta.  Tämä on hyväkin,  sillä  niin todentuntuisesti  kirja  on  kirjoitettu.

Kirja  ei  ole pelkästään  pirtukauppaan  keskittyvä jännityskertomus,  vaan  tärkeässä  osassa  on  kaksikin  kaunista  rakkaustarinaa ja  saksalaisen upseerin seikkailut sukellusveneiden  testauksen  yhteydessä. Nämä tarinat  ovat  tärkeitä  siinä  mielessä,  että niiden  kautta  tulee  esille  kansallinen  ja  myös  kansainvälinen  poliittinen  ilmapiiri  ja se  ympäristö  missä  ihmiset  toimivat.  Ne  tuovat tarinaan pirtukauppaan  laajemmin  historiallisen  ympäristön.

Tämä  on  kirja jonka  tulisi  kulua  jokaisen  Raaseporin  ja Inkoon  alueella  asuvan  käsissä.  Tämä  luo alueelle sellaista,  osin  historiallisesti  totuudellista, osin  legendamaista  historiaa,  joka  on  arvokasta. Siksi  toivoisin,  että Kari Wikholm  jatkaisi vielä kirjoittamista alueen  historiaan  liittyvistä  aiheista. Niitähän  on  rannikkomerenkulkuun  liittyen, kansalaissotaan  liittyen, alueen  kartanoihin  liittyen, erityisesti  Mustion  kartanon  osalta  jne. Kari  Wikholmin  tapa  perehtyä  asioihin  viimeisen  päälle,  luo  tähän  kyllä  edellytyksiä. Minä  ainakin  nauttisin  näistä  teoksista  ja  niin  varmasti  myös tuon rannikkoalueen alueen  asukkaat.

Haluan  lopuksi  mainita  vain  yhden  seikan  kirjan  vaikutuksista minuun lukijana.  Kirjassa  on  hieno  kuvaus  vappujuhlista Knipen ravintolassa Tammisaaressa. Se  on kirjassa myös  tietynlainen  pirtukaupan  keskus. Vappujuhlien  tapahtumiin  liittyy  myös  poliisin  ratsia. Olen  käynyt  kyllä  muutamia  kertoja  syömässä ko.  ravintolassa  ja nyt  kirjan lukemisen  jälkeen haluan  käydä  siellä  nimenomaan  kokemassa  kirjan  tunnelman. Toivottavasti  ravintola  ja Tammisaaren  kaupunki  osaavat  hyödyntää  tätä  kirjan  antamaa  lisäarvoa. Kyllä  me  lukijat  haluamme  kokea  myös  fiktiivisen tapahtuman  tunnelmia todellisessa  ympäristössä. Hyvä  esimerkki tarinoiden  voimasta  on  mm. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja. Kirjan  pohjalta  on  tehty  retkiä Kuopiossa.

Tämä  kirja  on  lahja läntisen  rannikkoalueen  asukkaille  ja  myös  muille  lukijoille. Se  tuo fiktion  kautta  lähemmäksi  alueen  historiaa  ja  perinteitä. Ja  sehän on  meille  kaikille  tärkeää.