JP Koskinen: "Haukansilmä"

 

 

 

JP Koskinen: ”Haukansilmä”

Like 2021

467 sivua

 

Niille, kuten  minulle, jotka  ovat  hankkineet  tietonsa  intiaanisodista,  siirtolaisuudesta  ja  lännen  valloituksesta  Villin lännen sankaritarinoista  ja  seikkailuista, avaa JP Koskisen ”Haukansilmä”  aivan  uuden  maailman. Se kuvaa  tapahtumia  niin  intiaanien  kuin  uudisasukkaidenkin  näkökulmasta.  Oman  kiinnostavan  piirteensä  tuo  myös  suomalaisuus. Kirjan  päähenkilö Haukansilmä  on suomalainen,  jonka  intiaanit  ryöstivät  lapsena. Kirjan  alku  kuvaa  myös  kiinnostavalla  tavalla  suomalaisten  siirtolaisten  sopeutumista  uuteen  maailmaan. Osa  sopeutuu  hyvin  ja  osalle  elämäntapa,  jossa  kaikella  on  hintansa  tuntuu  oudolta. Hyvin  paljon  nämä  sopeutumisongelmat  kuvaavat  myös nykypäivää.

Olennaisinta  kirjassa  on  kuitenkin  kuvaus  ajasta,  jonka Haukansilmä  vietti  intiaanien  parissa  ja  omaksui  heidän  elämäntapansa  ja  arvomaailmansa  ja  toisaalta  kuvaus  ajasta,  jolloin Haukansilmä  palaa  uudisasukkaiden  maailmaan.  Kirjan  tärkein  sanoma, jota  ei  löydy  vanhoista  lännensarjoista  on,  että  intiaanitkin  ovat  ihmisiä. Siinä  mielessä  kuvaus Haukansilmän  elämästä  intiaanien  parissa on silmiä avaava.  Samanlaista, tosin  omien  arvojensa  mukaista,  elämää  he  elävät  kuin  mekin.  Eivät  he  ole veronhimoisia  uudisasukkaiden  murhaajia,  vaan  puolustavat  omia  etujaan.  Erilaisten  etujen  ristiriidat  tuodaan  hienosti  esille ja  uudisasukkaiden  ja  intiaanien  välisissä  suhteissa  intiaanit  ovat  häviäjiä.

Cormac McCarthy:n  kirja ”Veren ääriin” muutti  aikanaan  perusteellisella  ja  väkivaltaisella  tavalla  kuvan lännenromaanien  maailmasta. ”Haukansilmä” tekee  saman,  mutta kauniimmin  ja tutummalla  tavalla. Kirjan taustaksi  on  tehty  laajaa selvitystyötä,  joten  monet  sen  tapahtumat ja  henkilöt  ovat  tuttuja  todellisuudesta. Kirjan  sanoma  on  helppo omaksua. Ja  oikeastaan  se onkin  vastaansanomaton  ja  kaunis. Olemme  kaikki  ihmisiä. Hyviä  ja  pahoja  on  kaikkialla.

Kirjaa  voidaan  lukea  myös Kuuran  perheen  sukutarinana,  sillä suvun  kautta  se  liittyy JP Koskisen  kirjaan ”Tulisiipi”. Minä  koin  kirjan tai  molemmat  kirjat  laajemmin. Eräänlaisena  suuren  kuvan  hakemisena. Ne  kuvaavat  erilaisia  elämäntapoja  ja  erilaisia  yhteiskuntajärjestelmiä. Niistä  eivät  mitkään  ole  täydellisiä,  mutta  kaikista  niistä voi löytää  puolensa. Voisiko  niistä  löytää  yhteisiä piirteitä,  jotka  voisivat  olla  paremman  maailman  rakennusaineita. Minusta  näissä  kirjoissa  kuvatuissa yhteiskunnissa olennainen, kaikkia  niitä  koossa  pitävä  voima  on  ihmisyys. Se  ei näy  päävirtana,  mutta  kylläkin  ihmisten  välisissä  suhteissa. Inhimillisyys  ja  toisten  ymmärtäminen  ovat varmasti niitä tulevaisuuden  rakennuspalikoita. Jos  kirja  tarkoituksella  tai  tarkoituksetta  herättää  tällaisia  ajatuksia, se  on  todella  lukemisen  arvoinen.

JP Koskisen ”Haukansilmä”  on upea, inhimillisen  lämmin kirja vaikeistakin  asioista: siirtolaisuudesta ja uudisasukkaiden  ja  intiaanien  elämästä ja taisteluista. Se  avaa monelle  uudenlaisen  näkökulman  asioihin,  jotka  voivat  olla  tuttuja vain lännensarjoista  ja  lännenelokuvista. Se  on  myös  tarina suomalaisesta  siirtolaisuudesta  mutta  ennen  kaikkea  se on tarina ihmisyydestä, jota  löytyy  kaikkialta elämäntavasta  ja elinolosuhteista  riippumatta.  Kaunis,  lämmin  ja  koskettava  kirja.