Iain M. Banks: ”Muista Flebasta”
Aula & Co 2023
573 sivua
Toinen korjattu painos (ensimmäinen suomennettu painos 1993)
Suomentaja. Ville Keynäs (Hän on suomentanut myös ensimmäisen painoksen)
Englanninkielinen alkuteos ”Consider Phlebas”, 1987
”Muista Flebasta” on Iain M. Banksin ns. Kulttuuri-sarjan aloitusteos. Esittelytekstissä todetaan, että kirja on ”tyrmäävän vahva ja mielikuvituksellinen avaruusooppera, jonka mittakaava ylittää inhimillisen käsityskyvyn”. Samaa voidaan sanoa koko Kulttuuri-sarjasta. Mutta käsityskyvyn ylittämisen lisäksi kirjat ovat onneksi paljon muutakin. Ne ovat utopistisia kuvauksia tulevaisuudesta, yhteiskuntien rakenteista ja toiminnasta. Ja vaikka avaruudellinen aspekti ei toteutuisikaan Banksin hahmottelevalla tavalla, ovat useat kirjan esittämät asiat ajankohtaisempia kuin ehkä ymmärrämmekään. Näitä ovat mm. suhtautuminen tekoälyyn, toisiin kulttuureihin ja uskontoihin, salaliittoteorioihin jne.
Minusta yksi kiinnostavimpia asioita kirjassa on koneiden, tekoälyn ja lopulta niistä rakentuvan ”mielen” osuus Kulttuurin yhteiskunnan toiminnassa ja päätöksenteossa. Banksin kirja antaa paljon mietittävää kun yhteiskunnassa tehdään päätöksi tekoälyn käytöstä ja sen soveltamisesta yhteiskunnassa. Pahimmillaanhan tekoälyä käytetään inhimillisen vastuun siirtoon päätöksenteossa. Esim. päätökset leikkausjonoihin pääsystä ja vastaavista jätetään pois muka tasapuolisuuden päätöksenteon nimissä. Kuitenkin lopulta poistetaan inhimillisyys ja vastuu. Tämä kehitys muuttaa vähitellen koko yhteiskuntaa. Banksin kirjassa on koneiden asemasta hieno pätkä ja lainaan sitä tähän.
”Ei ollut epäilystäkään, ettei Kulttuuri olisi luottanut nimenomaan koneisiinsa parhaillaan käynnissä olevan sodan taktiikoissa ja strategioissa. Voitiin jopa väittää, että Kulttuurin muodostivat sen koneet, että ne edustivat sitä olennaisemmalla tasolla kuin yksikään ihminen tai ihmisryhmä. Ne Mielet, joita Kulttuurin tehdasalukset, turvalliset kiertorenkaat ja suuremmat SJA:t tuottivat, olivat kehittyneimpiä materian yhteenkasautumia, mitä linnunradasta löytyi. Ne olivat niin älykkäitä, ettei kukaan ihminen voinut edes ymmärtää, miten älykkäitä ne olivat (ja koneet itse taas eivät olisi onnistuneet kuvailemaan sitä niin rajalliselle elämänmuodolle).”
Kirjan taustalla on idriläisten ja Kulttuurin välinen sota. Tarinassa se keskittyy karanneen, tunnistamattoman ja ominaisuuksiltaan poikkeavan Mieleen, jota kummatkin osapuolet etsivät. Tuon tarinan kautta paljastuu sodan mielettömyys, tarpeettomuus ja raakuus. Ei ole kaukaa haettu, jos tarinan takaa löytää yhtäläisyyksiä nykyiseen ja lähiaikojen konflikteihin maapallolla. Lainaan tähän myös pätkän kirjan lopusta jossa Kulttuuri arvioi sodan vaikuttimia.
”Kuten Kulttuuri alusta alkaen tiesi, se oli uskonsota, sanan täydessä merkityksessä. Kulttuuri lähti sotaan turvatakseen oman mielenrauhansa: ei enempää. Mutta tuo rauha oli Kulttuurin arvokkain omaisuus, kenties sen ainoa aarre.”
Kirjassa on paljon muutakin. Se siltään kauniin rakkaustarinan, kuvauksen erilaisten ihmisten, jopa vihollisten, välisten suhteiden kehittymisestä. Uskomattoman hienon ja todellakin uskomattoman tarinan salaliittoteorian tai oikeastaan uskonnollisen hurmoksen varassa elävästä ryhmästä. Näitähän meille syntyy sosiaalisen median myötävaikutuksella jatkuvasti. Kirja osoittaa sellaisen äärilaidan.
Uusi suomennos on helppolukuinen, ainakin minulle, joka en kiinnitä olennaista huomiota teknisiin tai tietoteknillisiin termeihin. Tärkeintä on kuitenkin se, että uuden suomennoksen kautta saataisiin uusikin sukupolvi tutustumaan Iain M. Banksin utopistiseen tulevaisuuteen.
Iain M. Banksin kirjaa ”Muista Flebasta” kutsutaan utopistiseksi avaruusoopperaksi. Vahva kuvaus sekin, mutta siitä huolimatta kirja on paljon enemmän. Siitä löytyy paljon yhteyksiä nykyhetkeen, yhteiskunnan kehitykseen, tekoälyn asemaan, moraaliin, suvaitsevaisuuteen ja myös sotien syntymisen perimmäisiin syihin. Siitä löytyy kauneutta, rakkautta, kokonaisuuksien ymmärtämistä, julmuutta ja kaikkea mitä elämä on. Ja tämä on vasta alkua. Banks:n Kulttuuri sarja voi avata uusia ajatuksia maailmaan ja tulevaisuuteen. Tästä on hyvä aloittaa.
Kun tässä on kyseessä uusi suomennos niin kerrottakoon, että kirjan mottona olevasta T. S. Eliotin runosta ”Kuolema vedessä”, jonka loppu on kirjassa Lauri Viljasen suomentaman, on myös ilmestynyt uusi suomennos 2020. Suomentaja Markus Jääskeläinen. Uudessa suomennoksessa tuo osuus kuuluu näin:
”Pakana tai juutalainen
oi sinä joka väännät ruoria ja katsot tuuleen,
ajattele Flebasta, joka kerran oli pitkä ja komea kuten sinäkin.”
Ehkä kuitenkin tuon vanhan suomennoksen ”tähystät tuulenpuolta” on kauniimpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti